Kommenttiessee

Luin ja kommentoin yhteiskunnallisesti merkittäviin aiheisiin ja kannanottoihin liittyviä esseitä. Koronan aiheuttamat haasteet sekä kuuden tunnin työpäivä olivat vahvasti esillä kirjoituksissa. Erityisesti omaa pohdintaa tekstit herättivät siitä, miten fysioterapeutit voisivat auttaa yhteiskuntaa tällaisina poikkeusaikoina.

Kuuden tunnin työpäivä. Kirjoittaja Marko Mahkonen

Itse nostaisin esille kuuden tunnin työpäivän mahdollisuuden kannustinloukkujen purkamisessa. Kuusituntisella työpäivällä voitaisiin mahdollisesti vaikuttaa työkykyisten työttömien joukkoon, jotka tarkoituksella elävät sosiaalitukien varassa. Voisi kuvitella, että työnteko vaikuttaisi heille houkuttelevammalta, kun saman päivittäisen ansion pystyisi saavuttamaan kaksi tuntia lyhyemmällä työajalla. Parhaassa tapauksessa näin voitaisiin kääntää suhteellisen suuri joukko työttömiä tuensaajia nettomaksajiksi.

Mikäli 5 000 Kelan maksamasta 33,66 e/pv suuruisesta työttömyysetuuden saajasta siirtyisi työelämään, säästettäisiin pelkästään työttömyystuen maksussa jo reilut 43 miljoonaa euroa. Mikäli tämä joukko tienaisi keskimäärin 2 000 €/kk, he maksaisivat tuloistaan n. 20 % veroja, jolloin verotuloja tältä joukolta saataisiin vuodessa 24 miljoonaa euroa. Näin ollen maltillisella laskutoimituksella saataisiin jo 67 miljoonaa euroa rahaa allokoitavaksi jonnekin muualle. Ja summa voisi olla vielä paljon suurempi, jos työllistyvien keskipalkka olisi vaikkapa 2 500 € kuussa tai työllistyvien määrä suurempi.

Mikäli kannustinloukkuja haluttaisiin purkaa lisää, olisi saatujen kymmenien miljoonien säästöjen myötä mahdollisuus pienentää kovemmissa tuloluokissa painivien tekijöiden ansiotuloverotusta. Tällöin Suomi näyttäytyisi houkuttelevampana paikkana huippuosaajille. Rahaa voisi allokoida myös enemmän yrittäjille, jotta työpaikkoja sekä globaaleja menestystarinoita pystyttäisiin kasvattamaan Suomesta lähtöisin yhä enemmän. Nämä olivat vain pari mieleen tullutta esimerkkiä, mutta se on varmaa, että säästetylle rahalle löytyisi kyllä käyttökohde.

Voihan korona minkä teit – fysioterapian merkitys yhteiskunnassa. Kirjoittaja Annika Rihkanen

Olipas hyvin jäsennelty ja monipuolinen essee Annika! Toit hyvin esille erilaisia näkökantoja fysioterapeuttien merkitykseen Suomalaisessa yhteiskunnassa.

”Suomen Fysioterapeuttien mukaan vain 40 % sydänpotilaista pääsee fysioterapiaan ja 15 % aivoverenkiertohäiriöpotilaista saa tarvitsemaansa moniammatillista kuntoutusta.” Minun korvaani ja ajatusmaailmaan tämä tieto kuulostaa siltä, että fysioterapeutin ammatti on edelleen aliarvostettu Suomessa. Mainitsit myös, että riittämättömästi liikkuvien ihmisten määrä kasvaa koko ajan kaikissa ikäryhmissä, mikä voi tulevaisuudessa aiheuttaa entistä enemmän terveydenhuollon kustannuksia. Erityisen huolestuttavaa liikkumattomuuden kasvu on mielestäni lasten ja nuorten ikäryhmissä. Nostitkin hyvin esille koulufysioterapian mahdollisuudet ja merkityksen tulevaisuudessa. Nopealla ja matalan kynnyksen puuttumisella sekä tekemällä fysioterapiapalvelun mieluisaksi koululaisille tehtäisiin todennäköisesti tulevaisuudessa mittavat säästöt. Vähän liikkuvat nuoret ovat niitä tulevaisuuden nivelrikoista ja tule-vaivoista kärsiviä, joiden hoitokustannukset ovat kalliit.

Toit myös esille muita ulottuvuuksia kuin pelkät fysioterapian positiiviset fyysiset vaikutukset. Yhteiskunnallisen osallistumisen mahdollistaminen auttaa ihmisiä myös mielenterveydellisesti. Erityisesti nyt korona aikana fysioterapian olisi mahdollista nostaa arvostustaan innovoimalla tilanteeseen sopivia uusia ja yhteiskuntaa sekä sen kansalaisia hyödyttäviä ratkaisuja.

Yksinäisyys koronan aikana. Kirjoittaja Tatu Levänen

Olipas mukavasti tieteellistä tutkimusta hyödyntävä essee, joka lopulta vei asian myös käytännön tasolle!

Koronalla on tosiaan ollut ikäviä vaikutuksia sosiaalisen kanssakäymisen määrään. Kuten työssäsi toit esille, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunne voi vähentyä lähikontaktien väistymisen myötä. Kroonisen yksinäisyyden vaikutukset terveyteen ja jopa kuolleisuuteen ovat karua luettavaa. Huolestuttavaa on myös itsesäätelyn heikkeneminen yksinäisyyden myötä. Meidän opiskelijoiden tulisi pystyä viemään opintomme läpi normaalissa ajassa koronasta huolimatta. Tämä tarkoittaa unen, liikunnan ja ravitsemuksen tasapainoa, jonka toteuttaminen vaatii myös itsesäätelyä.

Ihanaa, että korostit esseessäsi muista huolehtimisen merkitystä. Tärkein matka elämässä on tulla toista puolitiehen vastaan. Jäin kuitenkin vielä alan ihmisenä miettimään mitä fysioterapeuttien ammattikunta voisi tässä tilanteessa tehdä? Meiltä kuitenkin löytyy tietotaito kohdata ihminen biopsykososiaalisena kokonaisuutena. Yksi vaihtoehto voisi olla etäfysioterapian toteuttaminen ohjaamisen ja neuvonnan keinoin. Vielä hienompaa olisi, jos kotikäyntejä pystyttäisiin tekemään enemmän. Tällöin fysioterapeutti voisi kohdata asiakkaan esimerkiksi ulkoliikunnan merkeissä. Asiakas saisi sosiaalisen kontaktin, pystyvyyden tunteen kohotuksen ja fyysisen aktiivisuuden yhden käynnin aikana.