Tampere
12 Aug, Friday
22° C

Proakatemian esseepankki

Kommentti essee – Hetken pohdintoja muiden esseisiin



Kirjoittanut: Kimi Vierre - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kommentti Iidalle

Tykkäsin esseen aloituksesta, kun pohdit miten saisi enemmän hiljaista tietoa kuuluvuuteen. Itse luin kirjan REWORK, jossa kerrottiin, miten esimerkiksi yrittäjänä pystyt vaikuttamaan helpostikin omaan tunnettavuuteen. Kirjassa mainittiin, että pitäisi ottaa oppia kokeilta. Nimittäin heidän toisten opettamisen tavastaan. Jos otetaan esimerkiksi Jamie Oliver. Hän jakaa tietoaan ja oppejaan ilmaiseksi videoilla, televisiossa ja kirjoittaa koko kansan ostettavaksi hänen tekemiään reseptejä. Ja siltikään kukaan ei uskalla pelkästään lukemalla hänen resepti kirjaansa perustaa ravintolaa hänen ravintolansa viereen. Tällä haen siis takaa sitä, pelätäänkö jopa Akatemialla toisten menestymistä muilta saaduilla opeilla. Jolloin ei haluta kertoa kaikkea mitä on opittu omien projektien tai liiketoimintojen kautta.  Vaikka kolikon kääntöpuoli mielestäni on nimenomaan se, mitä enemmän kerrot ja jaat oppeja, sitä paremmin menestyt myös itse ja saat hyvää näkyvyyttä itsellesi.  Mitä luulet, onko akatemialla paljon tiedostettuja taitoja ihmisillä, mutta he eivät halua syystä tai toisesta jakaa tietoa eteenpäin?

Kiitos muuten esseestä, se sai minutkin miettimään uudestaan mitä itse ajattelen oppimisesta, sillä itselläkin oppimisesta jokseenkin samat ajatukset ollut kuin sinulla.

Oppiminen haasteena

Kommentti Tonin esseeseen

 

Voin itse täysin samaistua ajatuksiisi esseessä. Toki toisin kuin sinä, olen jo nuorena päättänyt ryhtyä yrittäjäksi ja halunnut tehdä jotain merkittävää tässä yhteiskunnassa.  Olen samaa mieltä siitä, miten osakeyhtiössämme soljuu harmonia ja yhteen hiileen puhaltaminen.  Ja kuinka hienosti tuemme toisiamme päätöksissä ja kaverisuhteesta huolimatta, pystymme haastamaan toisiemme ideoita ja löytämään nopeasti yhdessä paras ratkaisu.  Koen itsekin tärkeäksi sen, kuinka myös huolehdimme toisistamme.  Niin kuin esseessä esitit asian, kuinka autamme, kun toisella tuntuu olevan liikaa töitä.  Sen takia onkin mukavaa, että meitä on kolme muskettisoturia, joilla on jo valmiiksi samoja vahvoja arvoja ja jotka myös näkyvät meidän tekemisessämme ilman, että sitä tarvitsee mihinkään kirjoittaa. Ja meillä on myös useita samoja lähtökohtia miksi haluamme toimia yrittäjinä.  Toki meidänkin osakeyhtiössämme on haasteet, kuten mainitsemasi jääräpäisyys uuden idean syntymisessä. Mutta niin kuin mainitsinkin, pystymme joka tapauksessa haastamaan toistemme ideoita. Ja uskon että kaikki meillä tietävät sen, että asiat taistelevat keskenään eivät ihmiset. Muutaman kerran tämä meinannut päästä unohtumaan, mutta näistäkin tilanteista on selvitty. Oli hienoa, kuinka avasit esseessä osakassopimusta ja miten me koemme sen. Sillä varmasti joku voi linkittää tarkan osakassopimuksen luottamus pulaan vaikkei tämmöistä ole.  On todellakin ollut hieno huomata, kuinka oikeasti laitammekin yrityksen edut omien edelle. Toki tinkimättä kenenkään hyvinvoinnista.  Ja oli hauska lukea tuo mistä huomaa yrittäjän lause, sillä juuri niin me käyttäydymme ja haluammekin tehdä.  Yritin keksiä esseeseesi jotain haastamista, mutta valitettavasti en mitään keksi. Olen vain ylpeä meistä ja saavutuksistamme lyhyessä ajassa. Ja en aio nöyristellä sitä, tai hävetä sitä, kuinka meillä asiat ovat loksahdellut paikalleen. Epäonnistumis- kulttuuri on semmoinen asia mikä mielestäni pitäisi saada kitkettyä maailmasta pois. Kiitos Toni hyvästä esseestä ja pohdinnasta!!!!!

Sinä ja me olemme yrittäjiä

Kommentti Tuomakselle

 

Erittäin hyvä teksti mukavuus alueesta ja miksi siinä pysytään, joka johtaa siihen, että pelätään kaikkea uutta. Uskoisin että yritys, jossa olet työskennellyt, on jokin suurempi ketju ja joka on jo pitkään ollut olemassa. Yleisesti ottaen tämmöisissä yrityksissä kankeutta tuottaa jo suuret infrat. Esimerkiksi näiden takia pelätään uutta, eikä osata ajatella pienillä askelilla eteenpäin menemistä, koska ollaan jo niin suuri organisaatio. Olen itse usein miettinyt missä kohtaa itse pääsen tilaan, jossa oikeasti ajattelen laatikon ulkopuolelta. Ja miltä se tuntuu, jos näin pääsee käymään. Toki en pois sulje, etteikö semmoista hetkeä ole päässyt tapahtumaan. Mutta tuntuu että sitä pidetään semmoisena asiana, että siihen kykenee vain mestarien mestarit ja aina tuntuu siltä, että omat ajatukset tai ideat eivät olisi laatikon ulkopuolelta. Uskoisin silti, että tätä asiaa esimerkiksi yrityksissä helpottaisi pienillä askeleilla eteneminen, eikä tehtäisi aina kaikista päätöksistä niin lopullisia. Silloin jopa suuret yritykset pysyisivät luovina ja innovatiivisina. Kun taas tällä hetkellä tuntuu, että varsinkin suomalaiset vanhemmat isot yritykset käyttäytyvät juuri kuvailemallasi tavalla ja sitä ideoiden eteenpäin viemistä pidetään kipukynnyksenä, jonka yli ei uskalleta astua. Haluaisin itse pyrkiä pitämään ideoinnin omassa tulevaisuuden yrityksessä sillä saralla, että niitä ideoita oikeasti kokeiltaisiin ja otettaisiin myös käyttöön, eikä pelättäisi sitä, että niiden kokeileminen muuttaisi jotain pysyvästi. Vaan niistä voisi löytyä upeita ja uusia tapoja toimia ja kehittää liiketoimintaa. Kiitos Tuomas esseestä! Se sai minut asennoitumaan vielä vahvemmin siihen, että pitää pystyä pysymään kevyenä ja muutosherkkänä yrityksenä, oli yritys kuinka suuri tai pieni tahansa.

“Laatikon ulkopuolelta” ajattelu???

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close