Tampere
22 Apr, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Kommentointiessee



Kirjoittanut: Maria Eskola - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kommentointiessee

 

Eventasta valmistuu taas yksi vuosikurssi, ja jäljelle jäävätkin enää minun lisäkseni Jonsu, Vili, Ida, Sussi ja Jasmiina. Tässä pieni tiimi on eduksi, kun voi kohtuullisessa ajassa käydä kommentoimassa jokaisen oman tiimin jäsenen esseetä. Harmi vaan, että Jasmiina on juuri sairaslomalla ja hän ei ole vielä laittanut itseään tai yhtäkään esseetä uuteen esseepankkiin, joten en pääse kommentoimaan hänelle. Toisaalta Sussin kanssa olisin halunnut syksyn aikana jutella enemmänkin kaikesta, joten oli kiva kommentoida kahta hänen esseistään. Valitsin jokaiselta mahdollisimman tuoreen kirjoituksen ja otsikon perusteella kiinnostavan, jonka sitten luin ajatuksella ja kommentoin näitä.

Sussille kommentoin hänen pohdintojaan johtamisesta synttäritiimissä:

https://esseepankki.proakatemia.fi/mita-opin-johtamisesta-synttaritiimissa/

 

Ihan sairaan hyvä essee! Niinku esseenä jo hyvä, kun on tosi hyvää pohdintaa tiimistä ja itsestä ja vielä hyvin lähteet ja rakenne ja kaikki. Ja sitten asia oli todella mielenkiintoista; oon satoja kertoja kuullut “tällä viikolla painetaan synttäritiimiä” 😀 , niin nyt oli kiva rauhassa tutustua sun ajatuksiin projektista ja johtamisesta. Projekti on ollut iso ja haasteitakin ihan riittämiin, ei voi kun vielä taas vaan ihmetellä, kuinka hienot juhlat saitte aikaan. Tosi mielenkiintoinen tuo kuvio, että Minna on ollut projarina, sitten oot hypännyt myös projariksi ja sitten on ollut roolit mitkä onkin vaihtuneet. Siitä kaikesta varmasti oppi tosi tosi paljon. Sut ja Minnan kun tunnen, niin voisin veikata, että Minnalla on ollut opeteltavaa siinä, että antaa sulle tilaa johtaa ja sun taas on pitänyt ottaa tilaa ja roolia johtajana. Vaikeetahan se on! Ja aika yleinen haaste, kun oppimassa kaikki täällä ollaan. Muistuu mieleen Eventan yhdet myyntipäivät, kun motorolassa mietittiin, että oliko hyvä antaa Juusolle niin paljon tilaa ja vastuuta olla projektipäle vai oisko esim. Jonsun tiimiläisenä pitänyt enemmän huolehtia mm. myyntipäivien ennakkovalmisteluista jne.. mahdatko muistaa tätä keskustelua 🙂

 

Seuraavaksi kommentoin Sussin kirjoitusta liittyen Proakatemian kulttuuriin ja työuupumukseen:

https://esseepankki.proakatemia.fi/vasyttaa-ja-uuvuttaa-mika-neuvoksi/

 

Moikka Sussi <3 Kommentoin eilen sun synttäritiimiesseetä ja nyt olen täällä taas toisessa sun esseessä 😀 Voi että kun kirjoitat hyvin, sun esseitä on tosi kiva lukea. Ja tämä jos mikä on hyvä aihe. Tosin, essee jäi nyt vähän pintapuoliseksi; mua kiinnostaisi kuulla lisää just sun ajatuksista ja tunteista 🙂 Tai kun mekin ollaan jo aikaa sitten aiheesta ohi mennen juteltu, just tästä kulttuurista, niin sulla olis varmaan enemmänkin hyviä pohdintoja akatemian kulttuurin vaikutuksesta uupumiseen. Olin muuten eilen esipinkkujen pajassa, ne oli ihan innoissaan; muistatko kuinka meidänkin fiiliskierrokset 17pron kaa ekana syksynä oli sitä, että lähes jokainen kertoo olevansa innoissaan? Ois ollut mielenkiintoista nähdä, miten se meidän 17pro porukka pikkuhiljaa on vähän vähemmän innoissaan aina fiiliskierroksesta toiseen. Me kun hypättiin Eventaan, niin siinähän saman tien se *kaikki on innoissaan* -fiiliskierros muuttui ja kuultiin valmistuvan vuosikurssin väsymistä ja uupumista.  Yks heistä sanoi, että tää koulu on burn out -simulaattori. Mutta onko se just meidän kulttuuri mikä uuvuttaa, vai yrittäjyys ylipäätään? Yrittäjällä on paljon paljon enemmän vastuuta kuin työntekijällä ja toki se tuntuu. Yhteiskunta ei esim. eri tukien muodossa tue yrittäjää samalla tavalla yrittäjän sairastuessa tai jäädessä työttömäksi. Kysyisinkin, mikä on valtion rakenteissa sellaista, että se ajaa pk-yrittäjiä uupumukseen ja mitä sille voi tehdä?

 

Jonsun ajatteluesseeseen kommentoin seuraavaa:

https://esseepankki.proakatemia.fi/parempi-ajattelu-synnyttaa-parempaa-elamaa/

 

Taas kerran haluan suositella sulle mun ja Sampan suosikkikirjaa: The 4 disciplines of execution – se tuli ekana mieleen esseestä (löytyy bookbeatista). Koen, että se auttaisi sua paljon fokusoimaan tekemistä. Tää oli ihan mahtava essee, kun se oli kahdessa osassa. Esseen alkua lukiessani mietin jo, että joo, Jonsu suunnittelee ja innostuu – eikä aina ehkä ihan realisitisesti nää suunnitelmien sopimista omaan elämään ja tulevaisuuteen? Onko tavoitteet liian korkealla? Tai liian monta tavoitetta? Kuinka monessa eri asiassa haluat mestaroitua? Kuinka monessa asiassa yhtä aikaa mestaroituminen on mahdollista? Käykö niin, että uusia tavoitteita tulee ja vanhat unohtuu? Mikä niissä vanhoissa tavoitteissa oli sellaista, että ne kuitenkin unohtui? Miten tekisi uusia tavoitteita, jotka ei olisi vain hetkellisiä? Pitäskö sun pitää jotain omaa tavoiteet -exeliä? 😀

 

Idan kanssa halusin taas jutella pajojen vetämisestä:

https://esseepankki.proakatemia.fi/avataan-hiukan-fasilitointia/

 

Jee! Kivaa, että oot tehnyt esseen fasilitoinnista! 🙂 Sullahan on hyvin ymmärrystä aiheesta. Puhuttiinkin viime viikolla pajojen pitämisestä ja kerroit, että yksin pajan pitäminen epäilyttää. Mutta kannattaa kokeilla, niin sitä oppii parhaiten. Fasilitointi jos mikä on sellaista, että parhaiten oppii vaan käytännössä tekemällä ja kokeilemalla. Mutta jos kovasti jännittää, niin lue lisää. Oli asia mikä tahansa, niin kunnollinen aiheen tutkiminen ja valmistautuminen saa olon varmemmaksi ja jännitys vähenee 🙂

 

Vilin esseistä löytyi uusia oppeja myynnistä, joita halusin kommentoida:

https://esseepankki.proakatemia.fi/faktaa-face-to-face-myynnista/

 

Oij joi ompa mahtava essee! Joku voisi epäillä, miten tällainen hanttihommarahaprojekti eli rakettimyynti muka oikeasti kasvattaa yrittäjyyteen? No tällä esseellä osoititte todella hyvin, kuinka paljon simppelin kuuloisesti rakettimyynnistä voi oppia, jos sitä tekee yrittäjän asenteella. On päivän selvää, että te ette seisoskellu tiskin takana ja odottanut tulisko joku ostoksille.  Tää essee on täydellinen esimerkki siitä, kuinka paljon itse asioihin voi vaikuttaa jos haluaa. Optimismi ja kekseliäisyys paistaa rivien välistä, hienoa pojat <3 Opin taas paljon uutta; tää oli esim. hyvä oivallus “Iso pata tuli aina asettaa heti ostopäätöksen jälkeen asiakkaan eteen pöydälle muovikassiin, niin että asiakas varmasti tajusi tehneensä itse lopullisen ostopäätöksen.”. Ennen kuin mä alotin akatemian en tiennyt myynnistä melkein mitään, se oli pelottavaa ja puistattavaa. Nyt on asiat ihan päin vastoin, kyllä mää osaan jo suht hyvin myydä ja se on toisinaan jopa hauskaa. Kiitos erityisesti teille Eventan myyntitykeille, teiltä oon eniten oppinut myynnistä <3

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close