Tampere
28 Sep, Tuesday
5° C

Proakatemian esseepankki

Kommentointiessee



Kirjoittanut: Johanna Sauvula - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Alla kooste tekemistäni kommenteista ja siitä mikä innoitti kommentoimaan juuri kyseisiä esseitä.

Svetlanan esseetä “Oma swot-analyysi” halusin kommentoida antaakseni palautetta ja toivoakseni myös vinkin työkaluihin tai ainakin ajatusten herättelyyn siitä, miten Svetlanan esiin nostamia haasteita voi kokeilla taklata.

Hei Svetlana!

Halusin kommentoida esseetäsi ensimmäiseksi sen vuoksi, että mielestäni tekstisi oli helposti ymmärrettävää, eikä siinä minun nähdäkseni mitään häiritseviä virheitä ollutkaan. 🙂 En tiedä oletko perfektionistina hionut ja tarkastanut tekstistä virheet pois, mutta tällaisenaan oikein mainiosti kirjoitettu! Ja jos näin hyvin osaat mahdollisia aiempia virheitäsi huomata ja korjata, olet siinä jo taitava. Voisin kuvitella, että myös muiden esseitä lukemalla huomaat miten monenlaisia kirjiottajia meitä on ja monella muullakin voi olla haasteita kirjoittamisen kanssa. Suosittelen kokeilemaan esseen kirjoittamista myös parin kanssa, niin että luette ja arvioitte toistenne esseitä. Eventassa me pidimme joku kerta kirjoituspajan, joka oli hyvä. Tirriltä kannattaa kysyä sellaiseen pajaan alustusta vaikka teidän koko tiimille. 😉

Kehityskohteena näkisin, että essee olisi voinut olla vielä antoisampi, mikäli olisit rinnastanut omaa arviointiasi vielä enemmän tiimiin. Miten vahvuutesi ja heikkoutesi näkyvät tiimissä? Millaiset tehtävät voivat auttaa sinua ja tiimiäsi kehittymään vielä pidemmälle? Se on ikuinen haaste, että tiimissä on aina erilaisia ihmisiä ja erilaisia vahvuuksia, sekä heikkouksia.

Nostat esiin, että kommunikointi on haastavaa. Voin samaistua tähän täysin ja uskon, että lähes jokainen meistä akatemialaisista  jossain hetkessä kiroaa kommunikoinnin ja viestinnän vaikeutta. Se on asia, jota tiimissä pakostakin joutuu harjoittelemaan ihan loppuun asti, eikä siinä siltikään tulla valmiiksi. Kokemukseni mukaan kommunikoinnissa kehittyy vain sitä tekemällä. Kuunteleminen, kysyminen ja omien ajatusten ja näkemysten sanoittaminen ovat kaikki osa sitä, joten olet luullakseni oikeilla jäljillä, kun harjoittelet niitä kaikkia dialogin kulmakivet huomioiden. 🙂

Oletteko pitäneet tiiminä pajaa kommunikoinnista ja antaneet palautetta toisillenne tavoistanne kommunikoida keskenänne? Voitteko sitä kautta oppia kukin aiheesta lisää? Löysin Filosofianakatemian blogista pari mielestäni tosi osuvaa kirjoitusta kuhunkin tiimiin vietäväksi. Jos ennätät, lukaise ihmeessä alle linkkaamani blogit!

Miia Järvilehdon Sallitko konfliktien vahvistaa työyhteisöäsi ja vauhdittaa tiimisi oppimista?
https://filosofianakatemia.fi/blogi/sallitko-konfliktien-vahvistaa-tyoyhteisoasi-ja-vauhdittaa-tiimisi-oppimista/

Iidä Mäkikallion “Millä tasolla on tiimisi nolouskyvykkyys? Vastauksesi paljastaa jotain olennaista tiimisi suorityskyvystä”

https://filosofianakatemia.fi/blogi/milla-tasolla-on-tiimisi-nolouskyvykkyys-vastauksesi-paljastaa-jotain-olennaista-tiimisi-suorityskyvysta/

 

Jasmiinan esseetä “Vuosi pikkutiiminä” en voinut olla kommentoimatta, koska sen lukeminen lämmitti omaa sydäntä ja toisaalta siksi, että ihailen Jasmiinan taitoa koota näin hienosti tiimin oleellisia asioita. Mielestäni tässä esseessä on eväitä kuukauden esseeksi!

Hei ihanainen Jasmiina!

Vitsit miten hieno visualisointi meidän menestysreseptistä! Sulla on hieno kyky nähdä ja reflektoida kokonaisuutta ja tuottaa se näin maailman helpoiten ymmärrettävään muotoon niin visuna kuin tekstinä. Ja on virallisen raporttipohjan mukasesti kaikki viittaukset ja systeemit! (Paitsi tässä kohassa: “Meillä nauretaan ja mursuillaan arvojemme mukaisesti sopivassa suhteessa (kuva 2).” tulisi olla ehkä kuva 2 sijaan kuva 1? 😉 Mielestäni tämä on aivan esimerkillinen essee!

Onhan tämä nyt hienoutta, että pystyy ite allekirjoittamaan kyseisen reseptin yhtälailla. Mutta sitä se tämä koko matka kaikkine kriiseineen ja haasteineenkin on teettänyt! Juhlaa!

 

Aurin esseessä “Reflektointi, tapa vai työkalu” minua alkoi kiinnostaa mielenkiintoinen otsikko. Otsikon takaa paljastui mielenkiintoinen essee, joka käsittelee mielestäni hyvin oivallisesti meille niin itsestäänselvää asiaa ja siihen suhtautumista. Halusin antaa esseestä palautetta ja jakaa omia kokemuksiani, sekä näkemystäni ratkaisusta saman aiheen ääreltä. Mielestäni tässäkin esseessä on hyviä eväitä kuukauden esseeksi!

 

Hei Auri!

Olipa mielenkiintoinen ja hyvä essee! Osaat kirjoittaa hyvin helppolukuisesti, jäsennellysti ja ymmärrettävästi. Yhdistät esseessä hienosti omakohtaista kokemusta suhteessa tiimin toimintaan ja lähteiden antiin. Hienoa, että olet oivaltanut tätä asiaa pohtia ja löytänyt ratkaisun asian nykytilan muuttamiseen. Se jäi mietityttämään, että mikä se ratkaiseva keino käytännössä on? 🙂

Uskon, että tähänkin sudenkuoppaan me tiimeinä helposti kompastutaan. Että motorola on ns. pakollinen pinnallinen asia, jonka potentiaalia ei todella hyödynnetä. Kuka toisaalta sanoo, että aina pajan jälkeen tulisi pitää motorolaa? Etenkään jos sen myötä mikään ei muutu?

Olen itse motoroloita läpi käydessä kirjannut omat pointtini lähes aina pajavihkoon ylös, jotta niihin on mahdollista myöhemmin palata ja arvioida, onko asiat muuttuneet sen jälkeen mihinkään. Kaikki ei aina ole mennyt käytäntöön, mutta osa kyllä. Eventassa motorola auttoi meitä kehittämään pajoja paremmaksi. Tunnistimme sen avulla mikä pajoissa toimii tai ei toimi ja mitä tulee tehdä toisin. Sen myötä asioita alettiin myös tekemään toisin. Esim keväällä näin pienenä tiiminä koimme, että keskinäinen oppimme ei enää kauheasti lisäänny, eivätkä pajat tuottaneet oppimisen kokemusta. Ratkaisimme asian tekemällä pajojen pohjustukseksi esimerkiksi yritysvierailuja ja pyytämällä pajoihin vierailijoita. Uusien ihmisten uudet näkökulmat toivat pajoihin taas kaivattua oppimista.

Luulenkin, että ratkaisevassa osassa tässä motorolan hyödyntämisessä on nimenomaan käytäntöön vietävä kohta ja sen reflektointi, onko asioita todella viety käytäntöön. On ihan turhaa sanahelinää nostaa esiin kehitettäviä asioita,  jos niiden kehittämiseen käytännössä ei todellisuudessa sitouduta.

Aurinkoisin terveisin Jonsu 🙂

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close