Tampere
16 Oct, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Kommentointiessee



Kirjoittanut: Annamari Aalto

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kommentointiessee

1) Kiia Innanmaa: Enkö olekaan minä?

http://esseepankki.proakatemia.fi/enko-olekaan-mina/

 

Kiian essee oli kirjoitettu ihanan läheisesti omia tunteita ja kasvunhetkiä peilaten ja reflektoiden.  Esseen otsikko herätti mielenkiinnon lukemaan koko tekstin. Vahvin ajatus, jota essee herätti, oli se, että juuri tällaisia kasvutarinoita Proakatemialla halutaan nähdä. Oman toiminnan reflektointia sekä toiminnan tarkastelua ja kehittämistä uuden tiedon valossa. Mitä enemmän opimme, sitä enemmän voimme ihmisenä kasvaa.

 

Itsekin olen kokenut saman tyyppistä pohdiskelua introvertin ja ekstrovertin välillä. Minulla tämä meni kuitenkin toisin päin. Olin aina pitänyt itseäni vahvasti ekstroverttinä ja tykkäänkin olla ihmisten kanssa ja harvoin sosiaaliset tilanteet kuten tuntemattomien kanssa jutteleminen tuntuu haastavalta. Mikäli en sellaiseen ole innokas, se johtuu lähes poikkeuksetta enemmänkin siitä, että minulla ei ole voimia siihen. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että oman tilan ja ajan tarve on suuri. Mietin jo nyt, kuinka tulevassa 24h:ssa minun täytyy tiedottaa tiimiäni siitä, että minun on pystyttävä ottaa muutamia ”time-outeja” tuon aikana, jolloin saan kyhjöttää yksin nurkassa kuulokkeet korvilla.

 

2) Salla Vaittinen: Tietämisen paradoksi

http://esseepankki.proakatemia.fi/tietamisen-paradoksi/

 

Ensinnäkin, Sallan esseetä oli nautinto lukea. Sanat vain soljuivat eteenpäin, tuntui kuin lukisi jotain ammattijournalistin tekstiä. Suuret propsit siitä!

 

Sattuipa hauskasti, että lukiessani tietämisen paradoksista, ymmärsin itsekin uusia asioita. Kuten Salla sanoi, juuri kun on luullut tietävänsä jotain, niin ymmärtääkin, ettei tiedä oikeastaan mitään. Minulle Proakatemian oppimisympäristö on ollut suhteellisen haastava. Sallan esseestä saatoin saada osan vastaukseen minkä takia. Proakatemian kompleksisuus. Minun täytyy pystyä hahmottamaan kokonaisuus, jotta pystyn toimimaan. Ja vaikka en koe olevani kovin rationaalinen, olen lähiaikoina ymmärtänyt, että kaipaan moniin asioihin syys-seuraussuhteita. Ehkä näiden puuttuminen on tehnyt Proakatemiasta minulle haastavan?

 

Essee toi myös jollain ihanalla tavalla apuvalmentajan ja joryn toimintaa lähemmäs. Olen nähnyt apuvan toimintaa, mutta on ollut vaikeaa ymmärtää mitä siellä pään sisällä liikkuu. Tämä essee avasi asiaa vähän enemmän.

 

Mahtava teksti, jota oli nautinto lukea!

 

3) Jenni Peräinen: Blogiessee: Kuinka menestyä kilpaurheilussa vielä huonojenkin kausien jälkeen?

http://esseepankki.proakatemia.fi/blogiessee-kuinka-menestya-kilpaurheilussa-viela-huonojenkin-kausien-jalkeen/

 

Valitsin esseen, sillä aihe kiinnostaa minua suuresti ja Jennin ystävänä halusin ymmärtää syvemmin, mitä hän asian suhteen ajattelee. On ollut ihanaa seurata Jennin matkaa kilpaurheilun parissa näiden parin vuoden ajan, jotka ollaan tunnettu.

 

Jenni kiinnittää esseessä huomiota omastakin mielestäni olennaisiin seikkoihin, niihin ns. peruspalikoihin, joiden tulee olla kunnossa, jos haluaa kehittyä. Joskus se ensin ajateltu vaihtoehto ei ehkä olekaan paras, kuten se, ettei syö enää klo 18 jälkeen. Kun on valmis refektoimaan omaa toimintaa ja pohtimaan vaihtoehtoja, pystyy kehittymään. Lopulta olikin parempi vaihtoehto syödä enemmän ja myös illalla, sillä tällöin treeneihin on enemmän energiaa.

 

Essee oli hienoa oman toiminnan reflektointia, tai oikeastaan sen läpikäyntiä, jota Jenni on jo reflektoinut. Usein pohdittujen ja ajateltujen asioiden sanominen vielä ääneen saa tavallaan pisteen asialle ja asiat vieläkin selkeämmin jäsenneltyä päässä.

 

Syöminen, joka tulee urheilutavoitteita, asioiden priorisointi, tukiverkosto ja treenikaverit, kokonaisrasitus, nukkuminen. Näiden samojen aiheiden kanssa itsekin paininut ja pohtinut niiden merkityksiä. Instagramissa tuli jokin aika sitten vastaan mietelause, joka todella kolahti: “If you don’t sacrifice for what you want, what you want will soon be the sacrifice.”

 

4) Anniina Filppula: Elämää ovat vain ne hetket kun olet tietoisesti läsnä

http://esseepankki.proakatemia.fi/elamaa-ovat-vain-ne-hetket-kun-olet-tietoisesti-lasna/

 

Ihana essee! Sitä oli helppo ja miellyttävä lukea. Uskon, että Tollen Läsnäolon voima ei ole kaikista helpoin kirja lukea. Itse luin sen kerran reissussa, ja siellä tuntui, että se oli ainoa oikea paikka lukea se. Uskon, että kirja on myös sellainen, että jokainen saa siitä irti sen, mitä tarvitsee. Löysin itsekin paljon samoja ajatuksia kuin Anniina, mutta silti huomasin, että jokainen tulkitsee kirjaa omien lasien lävitse. Essee oli ihana lukea ja muistuttaa itseään tärkeistä seikoista:

” Yleensä asioiden tekeminen itsessään ei stressaa, vaan se, että ne ovat tekemättä.”

” Mikä tekee niistä parhaita muistoja? Ainakin osittain se, että olet ollut täysin läsnä siinä tilanteessa ja nauttinut olostasi.”

” Loppujen lopuksi jokainen hetki on neutraali. Omat ajatukset antavat asioille merkityksen, mikä synnyttää kehoon tunteen.”

Ja ehkä parhaimpana:

” Jos kohtaamme ihmisen omien tunteidemme ja ennakkoajatustemme kautta, emme pysty koskaan kohtaamaan häntä juuri sellaisena kuin hän sillä hetkellä on, tai kuulemaan mitä hän aidosti sanoo.”

 

5) Marika Tuominen: Ajatuksia muistiinpanojen roskalavalta

http://esseepankki.proakatemia.fi/ajatuksia-muistiinpanojen-roskalavalta/

 

Marika oli rakentanut esseen kivasti. Alussa tarinallinen kertomus siitä, kuinka kohta läpikäytävät muistiinpanot olivat alkaneet tulemaan mieleen lomamatkalta palatessa. Se oli kirjoitettu hienosti ja melkein tunsin hiekkaiset varpaat lentokoneen lattialla. Myös ylipäätään idea esseen rakenteeseen oli mielestäni mahtava! Välillä itsekin käyn läpi vanhoja muistiinpanoja, mutta niihin syvempi perehtyminen tekisi läpikäymisestä vieläkin syvempää.

 

Esseessä oli mielestäni hienosti reflektoitu omaa oppimista ja lopussa vielä tehty kehityssuunnitelma, kuinka muistiinpanoista saa vieläkin parempia.

 

Hyviä ideoita ja ajatuksia essee täynnä. Kaikki tietävät sen ”ei mun tarvii kirjoittaa tätä ylös, ihan varmasti tulen muistamaan sen”. Ja kaikki myös tietävät, että et todellakaan tule muistamaan. Yksi parhaimmista ja yksinkertaisimmista neuvoista, mitä oppimisen suhteen olen saanut, on ”Opi kaikesta”. Ime kaikki (olennainen) tieto mitä on saatavilla. Hyödynnä jokainen tilaisuus oppia tai ymmärtää jotain uutta. On se sitten paja, prosemma tai keskustelu äidin kanssa. Ja koska et kuitenkaan tule muistamaan asiaa enää kohta, kirjoita se ylös.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close