Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Kommentoinnit



Kirjoittanut: Johanna Sauvula - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Konsta Linkola – Kaikki muu paitsi purjehtiminen on turhaa, ja loppujen lopuksi sekin on melko turhaa
http://esseepankki.proakatemia.fi/42440-2/

Mietin, että mihin asiaan tässä nyt tarttuisin ja miten jäsentelisin vastauksen. Havahduin samaan ongelmaan. Haluaisin vastata hyvin. Analyyttisesti esseetä pohtien, antaen kehittäviä vinkkejä kirjoittamiseen ja miettiä elämän suuria kysymyksiä. Pitäisi osata vastata vaikuttavasti tai ainakin niin, että vaikutan fiksulta. 😀 Koitan suoltaa sen mitä mieleen tulee ja olla välittämättä vittuakaan. Hahaha! Alkaa huvittamaan.

Heijastit monia asioita omiin kokemuksiisi, minkä uskon antaneen sinulle mahdollisesti uusia näkemyksiä omista kokemuksistasi, mikä on varmasti hyvä juttu. Tekstistä heijastuu hyvin se tuntemus, miten olet tuskaillut esseen kirjoittamisessa. Miltä lopputulos ja tekstin julkaiseminen sinusta tuntui lopulta? Onnistuiko kirjoittainen niin ettet yrittänyt sitä liikaa? Teksti on minusta hyvin sujuvaa ja jouhevasti etenevää.

Olen viimeaikoina törmännyt pohtivani onnellisuutta useampaan otteeseen. Olen kysynyt näkemyksiä tähän myös läheisiltäni. Minulta kysyttiin, että kuka on onnellisin ihminen kenet tunnen. Spontaanisti vastasin, että minä olen aika onnellinen ja tiedän äitini olevan onnellinen. Mieleeni tuli heti ensimmäisenä sellaisia henkilöitä, jotka tunnen todella hyvin.

Juttelin ystäväni kanssa ja olimme yhtä mieltä, että onni on aina kunkin yksilön oma kokemus, joten ajatusten lukuun kykenemättömänä on mahdotonta tietää kunkin kokemusta onnesta, ellei ihminen tätä itse teoilla ja sanoillaan pue muidenkin tietoisuuteen avoimesti. Surullisen kuuluisia ovat ne henkilöt, joiden itsemurhaa kukaan ei olisi uskonut, koska henkilö vaikutti ulospäin niin iloiselta ja onnelliselta. Se mikä ulospäin näissä tapauksissa on näkynyt, on täynyt olla lähes täysin vääristynyt kuva. Minun arvio jonkun toisen onnesta voi olla siksi erittäin väärässäkin.

Omasta puolestani osaan sanoa, että pidän elämästäni ja koen olevani onnellinen. Olen saanut tehdä ja kokea sellaisia asioita, joista olen unelmoinut. Olen saavuttanut monia tavoitteitani. Usein olen saanut jakaa niitä onnen hetkiä mitä mahtavimmassa seurassa. Minulle onnea on esimerkiksi itse kasvattamat parvekekukat, itsellemme remontoitu oma koti, rakas puoliso ja mahdollisuus oppia ja kehittää itseäni Akatemialla innostavassa yhteisössä. Tai oikeastaan se onni on ne tunteet, mitä nuista asioista herää. Tällä hetkellä on onnea maata anoppilassa sängyllä kupu ravittuna vailla mitään pakollista tekemistä tälle päivälle. Koirat nukkuvat tyytyväisenä jalkoihini lämpimästi nojaten. Onni asuu mielestäni meissä itsessämme ja juurikin omassa vastuussamme siitä miten suhtaudumme elämään ja sen varrella tapahtuviin asioihin.

Onnellisuuden määrää ei mielestäni voi mitata tai ainakaan verrata toisiinsa. Joku on onnellinen ihan toisista asioista kuin minä. Mistä sen tietää kumpi meistä sitten on onnellisempi? Tai kuka on onnellisin ihminen kenet tiedän? Tiedän onnellisia ihmisiä, mutten osaa sanoa kenen onni oli olisi määrällisesti/laadullisesti enemmän kuin jonkun toisen.

Minä luulen, etten minä pelkää kuolemaa. Ystävälleni eilen kerroin, ettei minua haittaa, vaikka kuolisin huomenna. Vaikka elämäni nyt päättyisi, olisin sitä mieltä, että olen elänyt onnellisen elämän. Minua harmittaisi läheisten puolesta, jotka joutuisivat sen surun ja murheen kohtaamaan. Tokikaan en silti toivo kuolevani huomenna ja korkeassa paikassa reunan yli kurkkaaminen aina alkaa jännittämään, että sikäli kuoleman välttämisen mekanismit yhä toimivat hyvin. 😀 Minusta elämän pituus ei vaikuta onneen, vaan laatu. Se mitä elämänsä aikana on saanut kokea.

Halusin kommentoida esseestäsi, koska tiedän sen olleen sinulle tärkeä ja haluan välittää tällä viestillä omaa huomiota ja välittämistä. Luin esseesi ekan kerran eilen ja nyt vielä uudelleen. Luin jopa yleisiä esseen arvioinnin kriteerejä, mutta en osaa silti miettiä tätä esseetä siltä kannalta. Tuntui tärkeämmälle jakaa ajatuksiani. 🙂

 

Matias Savo – Turhat paineet myyntipäivistä
http://esseepankki.proakatemia.fi/turhat-paineet-myyntipaivista/

Vautsi! Mahtavaa, että olet avannut mietteitäsi tänne ja tehnyt sen hyvin pohtien. Sussa yhdistyy hassu hulivili ja vakava pohdiskelija.
Ajatuksiasi oli mukava lukea ja samaistuin sun fiiliksiin helposti. Me havahduttiin myyntipäivään valmistautumisessa myöhässä, mikä kostautui omassa valmistautumisessani. Aikataulukiireessä en kyennyt laatimaan suunnitelmia niin kuin olisin halunnut, mikä kauhistutti. Paljon saatiin kuitenkin oppia siitä millaisia nämä päivän parin intensiivit ovat ja huikeaa oli nähdä tiimien sisäinen kova tahtotila ja yhteistyö.

 

Hannu Lampinen – Pitäisit jo turpas kiinni!
http://esseepankki.proakatemia.fi/pitaisit-jo-turpas-kiinni/

Mielenkiintoinen ja erittäin miellyttävästi kirjoitettu essee hyvin merkityksellisistä seikoista! Tunnistin samoja ongelmia Eventan dialogeistakin. Me ollaan testattu mennyt kuukausi tiistaipajojen jakoa niin, että 3.0 pitää omaa pajaa ja 4.0+5.0 omaa pajaansa.
Eri kokoonpanolla ihmiset osallistuvat eritavoin. Onko syy eri persoonien läsnä- tai poissaololla, pienemmällä osallistujamäärällä vai millä? Aihetta ja ongelmakohtia pohdimme varmasti, kun käymme testijakson tuloksia läpi. Esseesi innoittaa minua miettimään omaa antiani dialogissa. Ilman tietoista analysointia lienee mahdoton tietää mitä sitä omasta turvastaan maailmalle latelee. Sen tiedän, että joka pajassa tuon ajatuksiani ilmi, mutta kuinka sujuvasti dialogiin nähden. Luulen tarvitsevani myös lisää harjoitusta, koska epäile, että jos keskityn dialogin/itseni analysointiin pajassa, rikkoo se dialogin tarkkaavaista seuraamista.

 

Ida Harju – Positiivisuuden varjopuoli
http://esseepankki.proakatemia.fi/positiivisuuden-varjopuoli/

Hei ystävä! <3

Jee, oot kirjottanu! Ja oot kirjottaa rohkeasti ja sujuvasti. Hyvä tästä todellakin tulee! 😉

Elämä on siitä tasapuolinen, että kaikille se työntää kiviä kenkiin hiertämään aina ajoittain, joten ihan taatusti maailman onnellisin ja positiivisinkin ihminen kokee ikäviä tunteita.

Siinä se taika taitaa piileä, että on osattava kohdata myös ne ikävät tunteet. Omalla kohdallani ikävät ja isoimmat elämänmuutokset ovat olleet juuri niitä, jotka ovat herättäneet pohtimaan omaa mieltä, tunteita ja käytösmallejani. On pelottavaa ja kauhistuttavaa kokea ja tunnistaa itsestään epäkohtia ja ikäviä asioita, kun ympärillä elämä on murroksessa muutenkin. Luulen kuitenkin oppineeni niistä ikävistä hetkistä eniten. Olen uskaltanut katsoa peiliin ja etsiä kipeimpiä kohtia itsestäni, mikä on lisännyt ymmärrystä ja hyväksyntää sitä kohtaan kuka olen. Helppoa se ei koskaan ole, mutta mahdollista ihan varmasti.

Aiheeseen liittyen löytyy myös paljon työkaluja niin ammattilaisilta valmennuskursseilta, kuin kirjoistakin. Ostin tänään Kimmo Takasen kirjan Tunne lukkosi. Saa nähdä millaisia reittejä sisimpääni sen myötä löydän. Kerron sitten suosituksia, kun olen saanut kirjan ja ajatukset työstettyä sen tiimoilta.

 

Antti Hiltunen – Irti naamakirjasta!
http://esseepankki.proakatemia.fi/irti-naamakirjasta

Minä olen poistanut FB-sovelluksen käytöstä jo aika kauan sitten, mutta selaan yhä selaimen kautta. Sovelluksen poisto kohdallani johtui tosin pelkästä tilan puutteesta puhelimessa.

Olin taannoin seminaarissa, jossa aluksi pidettiin läsnäoloharjoitus. Seminaaria ennen kaikkia kehotettiin sulkemaan tai laittamaan puhelin äänettömälle, jottei kenenkään keskittyminen herpaannu turhan pilpahduksen tai kilahduksen vuoksi. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, eivätkä ihmisaivot seuraa samassa tahdissa. Älylaitteiden ilmoitukset keskeyttävät keskittymisen tämän tästä. Mikäli ilmoituksia ei tule, olemme hyvin juurruttaneet itseemme tavan käydä vilkaisemassa tuota hohtavaa näyttöä tämän tästä, taas keskeyttäen toimintamme.

Seminaarin alussa verrattiin myös viidakkoon astumista. Ärsyketulva hajuineen, äänineen ja luonnon monimuotoisuuden muodossa on viidakossakin valtava, mutta ero teknologian hälytyksiin tai nyky-yhteiskunnan hälinään ja kiireeseen on silti selkeä. Luonnon äänet ja ärsykkeet ovat ihmisaivoille yhä luonnollisempaa dataa seulottavaksi, kuin älypuhelinten kilahdukset, eikä viidakkovierailu rasita aivotyöskentelyä samalla tavalla.

Täytyypä joku päivä kirjata ylös, montako kertaa päivän aikana vilkaisen luuria ja häiriköin omaa työskentelyä tai aivojen lepoa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close