Tampere
16 Oct, Saturday
7° C

Proakatemian esseepankki

Kolmessa päivässä hooärräksi



Kirjoittanut: Jenna Keskinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Inspiroitunut
Petteri Kilpinen
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

 

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta entä kun minulla ei ollut käynyt mielessäkään suunnitella?

 

Pari viikkoa sitten oli Hurman kuukausittaisten palautehetkien aika. Kävimme jokaisen tiimiläisen kohdalla muutaman minuutin palautteissa lävitse kuluneen syksyn ja tulevan kevään mietteitä. Miten haastaa kutakin? Miten viedä oppi äärirajoille? Tuli minun vuoroni. Yksi asia nousi ylitse muiden; ”Haasta itseäsi ja hae Hurman hr:ksi keväälle 2020.” Ai minä? Pyh. Toki olisi valehtelua, jos väittäisin, etteikö ajatus olisi käynyt minulla mielessä nanosekunneissa syksyn aikana, mutta että tiimi oikeasti luottaa minuun niin paljon, että on valmis kannustamaan minut toiseen valittavana olevaan johtorooliin. Jossain kaukaisissa ajatuksissani olen korkeintaan naurahtanut asialle ja sivuuttanut sen yhtä nopeasti kuin olen niin tuntenutkin. Tilanteet kuitenkin eskaloituivat, tein hakemuksen ja kolmen vuorokauden kuluttua olinkin Hurman hooärrä. Iso haaste on nyt kohdattava; Kuinka voin olla yhtä hyvä kuin se, joka miettii ja suunnittelee rooliin hakua kuukausia? Voin olla yhtä hyvä. Piste.

 

Petteri Kilpisen kirja Inspiroitunut lähes sytytti minut. Kirjan kolmas osa käsittelee johtajan roolia vaikutuksen ja ilmapiirin luomisen tekijänä. Johtaja on se, joka vakuuttaa tiimin jäsenet yhdessä valitusta suunnasta ja valinnoista määränpäätä kohti. (Kilpinen 2018, 150.) Hurmassa olemme siinä onnellisessa tilanteessa, että olemme vihdoin löytäneet yhteisiä suuntaviittoja, jotka jokainen tiimin jäsen voi allekirjoittaa. Teemme yksilöistä huipputiimiläisiä, yhdessä. Tulevaa rooliani ajatellen lohduttaudun sillä, että itsekin tiedän, kuinka minusta ei olisi ollut tähän vielä vuosi sitten, mutta tässä hetkessä voi olla. Tiimi sekä minä yksilönä ollaan siinä edistymisen ja kehittymisen mukavassa pisteessä, että lopulta tämä on ehkä juuri oikea aika kohdata seuraava isompi haaste. Koen olevani valmiimpi tavallani johtamaan yhteisiä valintoja ja suuntaa, kun ne vihdoin ovat tiimillekin selkeät. Niistä iso kiitos kuuluu tietenkin niille aiempien kausien johtajille, jotka ovat olleet tavoitteita luomassa.

 

Yhteiset tunnekokemukset

 

Tiimityö perustuu luottamukselle tiimiläisten välillä. Hurmassa näen isona voimavarana sen, kuinka olemme oppineet koko ajan paremmin näkemään tiimin ja yhteistyön voiman. Olemme kokeneet niitä isoja tunnekokemuksia ja vastoinkäymisiä, jotka ovat hioneet meitä sykäyksin koko ajan enemmän yhteen. Tärkeimpiä huomioon otettavia asioita tulevassa keväässä ovat mielestäni esimerkiksi se, kuinka saamme pidettyä tämän syntyneen flown yllä. Tiimin tunnelmaa on johdettu kuluneena syksynä loistavasti, joten kuinka tuleva, hyvin edellisestä poikkeava, johtoryhmä saa täytettyä niinkin isot saappaat. Mikäli isot haasteet ovat takanapäin meidän matkan osalta, mitä emme tietenkään voi ikinä varmaksi tietää, on meidän keskityttävä positiivisiin tunnekokemuksiin yhteenkuuluvuuden ylläpidossa. Hurma osaa nauraa ja nauttia, mutta meidän pitää muistaa ottaa ja antaa sille aikaa. (Kilpinen 2018, 153.)

 

Kuinka viestiä tiimille?

 

Entä jos monikaan ei reagoi tulevana keväänä yhteisessä viestintäkanavassamme, Slackissa, kokoamiini infoihin ja huomioihin? Entä jos viestintäni ei ole selkeää, eikä siksi tavoita koko tiimiä? Entä jos olen tylsä, enkä inspiroiva?

 

Kilpinen on koonnut neljän T:n muistilistan kommunikointiin: tunne, tarkoitus, tarina ja tunnus. Jotta viestini menee perille ja jää mieleen, pitää siihen liittyä jokin tunnekokemus. Vaikuttavalla johtajaviestinnällä tarkoitetaan juurikin tätä aikaan saavaa reagointia, joka johtaa omatoimiseen toimintaan tiimissä. Tarkoitus kuvaa sitä viestin merkittävyyttä, jonka tiimi haluaa kuulla. Tässä päästään jo isoon otsikkoon siitä, kuinka viestiä tavalla, jossa jokainen tiimiläinen kokee itsensä osaksi merkityksellistä tekemistä. Kun pystyy näkemään, lukemaan ja etenkin kuuntelemaan muita, oppii löytämään sieltä jokaista motivoivat seikat, joita jatkossa käyttää tarkoituksellisuuden luomisen välineenä. Tarina on näistä ehkä ajatuksissa yksinkertaisin, mutta lopulta toteutuksessa vaikein osa. Kuinka tarinallistaa ja koukuttaa tiimiläiset asiaan mukaan? Luulen, että tässä on kyse niistä pienistä eleistä ja seikoista, joita tulee tiputella tylsän PowerPoint-esityksen väliin, jotta dialogiringin uneliaimmatkin ovat taas mukana. Tunnukseen sisältyy viestin kiinnostavuus visuaalisin tehokeinoin. Luultavasti sille jöröimmällekin tiimin jäsenelle jää mieleen yksinkertaisen selkeä, mutta silmää miellyttävä dia paremmin kuin ruutu täynnä tekstiä kirjoitettuna samaan kappaleeseen. (Kilpinen 2018, 160-161.)

 

Palaute, here I come again

 

Palaute on yksi iso osa-alue, joka Hurmassa toimii. Kysymysmerkki kuitenkin tulevaa kevättä ajatellen on, kuinka saamme pidettyä palautteen merkityksen tiimissä ja mitä lisämaustetta voisimme siihen vielä tuoda, ettemme jämähdä yhtäkkiä paikalleen. Jatkossa tulisi ehkä ottaa entistä paremmin huomioon, kuinka kenellekin yksilölle viestitään suorituksista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Jokainen haluaa kohdata palautteen vähän eri tavalla, joten miksi emme antaisi siihen mahdollisuutta. Yksi ajatus ylitse muiden palautteenannosta puhuttaessa on toki myös se, että ketään ei arvioida ihmisenä, vaan tekemisen tuloksen kautta. (Kilpinen 2018, 173.)

 

Tähän asti olemme kuukausittain käyneet koko tiimin yhteisen niin sanotun akvaariokeskustelun, mutta voisiko sitä lähteä kehittämään entistä paremmin yksilötasolle? Ja tarvitseeko sitä kehittää enemmän yksilötasolle? Tämä on yksi iso kysymys, joka on kulkenut taustalla mukana koko tiimimme ajan. Toisaalta näen tulevassa viimeisessä opiskeluvuodessa niin paljon potentiaalia sekä tiimin että yksilöiden näkökulmasta, että jotakin lähtisin muuttamaan entistä parempaan. Valitettavasti opiskelu tulee jossain määrin olemaan yksilöllisempää, kun jokainen alkaa pikkuhiljaa panostaa kohdallaan oppareihin ja omia kiinnostuksen kohteita, ehkä jopa valmistumisen jälkeistä suuntaa, alkaa paremmin löytyä. Miten pidämme tiimin ja yksilöiden kehityksen tasapainossa, ja kuinka teemme yksilöiden kehittymisestä myös tiimin kehittymistä ja päinvastoin?

 

Hooärrän vastuu ja vapaus

 

Yksi ison haasteen tuoja tulevalle hr-kaudelleni on ajatukseni siitä, mitä minulta todella odotetaan ja mitkä ovat ne päätökset, jotka minun tulee tehdä itse ja mitkä koko tiimin voimin. En usko heti alkuvuodesta pääseväni ajatuksesta, että ”mitä jos” olisin miettinyt ja valmistellut tulevaa jo kuukausia. Olisinko osannut aistia sellaisia asioita, jotka nyt olen ehkä sivuuttanut tiedostamattani? Tällä viikolla kehityskeskustelussa tiimimme valmentajan kanssa sain lohdutuksen sille, että moni asia voi toisaalta mennä myös hyvin näin nopeasti eteen tulleen roolin myötä. Ehkä teen asiat jopa paremmin tällä nopealla aikataululla kuin kuukausien suunnittelulla. Mutta entä, kun en ole ehtinyt aistia aiempien hooärrien toimintaa tästä näkökulmasta. Jos tulkitsenkin odotukset väärin, enkä toimi niiden mukaan. Toisaalta tässä kohtaa osaan jo vähän toppuutella ajatuksenjuoksuani sillä, että yksinhän tätä ei tarvitse tehdä, vaan minulla on Hurman johtoryhmä sekä koko tiimi tukena, ja pystyn jo luottamaan siihen, että saan kevään kuluessa rakentavaa palautetta. Se on sitten enää minun vastuulla, kuinka otan sen vastaan ja osaan toimia sen mukaan. Nähtäväksi jää, mutta parhaani yritän. Aika johtoryhmän kesken ennen kevätkauden alkua on oiva mahdollisuus kirkastaa jokaisen roolin tehtävät. Sen aion ajaa ensisijaisena to do -listan asiana, mikäli se ei muuten meinaisi tulla esille. Näin saamme kaikkien eteen rehellisesti tuotua ne asiat, joita odotamme toisiltamme ja joiden mukaan meillä on vastuu toimia. (Kilpinen 2018, 179.)

 

Ajattelusta toimintaa

 

Kun tässä on nyt ehditty jo laukoa muutama huoli ja murhe esille, niin jatketaan ihmeessä samalla linjalla. Tähän asti olen tottunut toimimaan tiimissä projektien kautta. Olen tehnyt projekteja, joissa olen ainoa hurmalainen, ja olen tehnyt projekteja, joissa vedän koko meidän tiimiä. Mutta minkä takia olen kokenut johtoryhmän roolit niin kaukaisiksi? Siinä samaisessa palautekeskustelussa, joka pari viikko sitten käytiin, kyseenalaistettiin tätä. Miten olisin valmis johtamaan jälleen tiimiä projektipäällikön roolissa, mutta en johtoryhmästä käsin? Tämä kysymys herätti minut itsenikin, ja ehkä vasta nyt alan löytää ajatusta sen taustalta.

 

Hyvä johtaminen on tehokasta ajattelua. Siihen tulee varata aikaa kalenterista, koska asiat eivät välttämättä aina etene ”sopivien hetkien” myötä. Tämä on se iso ero, jonka olen juurikin ajattelun tuloksena todennut. Projekteissa minun on ollut helppo nähdä to do -listat ja eteneminen niiden tyhjentyessä, mutta hooärrän rooli on jotain aivan muuta. Se on tietoista ajattelua ja asioiden analysointia. Se on tiimiläisten tulkitsemista ja ajoissa toivottavaa asioihin reagointia, ennakointia. Ajatuksessa on pysyttävä, jos ajattelemisen kautta haluaa päästä joihinkin tuloksiin ja päämäärään. Ajatusten ei saa antaa harhailla. On todettu, että tekemällä oppii tekemään, mutta niin se vaan on, että myös ajattelemalla oppii ajattelemaan. Tähän asti olen enemmän tehnyt kuin ajatellut ja analysoinut. Isoin pelko tässä tietysti omalla kohdallani on, että jos en opikaan tarpeeksi nopeasti. Vastauksia ei yksinkertaisesti aina löydy, mutta senkin ajatuksen kanssa pitää oppia elämään ja se hyväksymään. (Kilpinen 2018, 185.)

 

Kohti tulevaa

 

Kilpisen kirja herätti minut ihan viimeistään siinä kohtaa, kun luin otsikon

”Jos haluat muuttaa omaa elämääsi, muuta tarinaa, jota kerrot itsellesi”
(Kilpinen 2018, 197).

Voisiko asiaa enää tätä paremmin muotoilla? Mitä enemmän vertaan itseäni edeltäjiini tai omaan toimintaani menneisyydessä, sitä vähemmän annan itselleni mahdollisuuksia kehittyä. Nyt on aika alkaa kirjoittaa sitä uutta tarinaa, jossa yhtäkkiä olenkin hooärrän roolissa. Tiedän, etten ole saanut roolia läpsyttelemällä, koska Hurma on kehittynyt jo tarpeeksi valitakseen johtorooleihin henkilöitä sekä tiimin että yksilöiden oikeanlaisen kehityksen näkökulmasta. Seuraava askel on muuttaa pääni sisäistä tarinaa siltä osin, että asian tietämisen lisäksi myös sisäistän ja alan toimia sen mukaan. Tiimiläiset ovat nähneet minussa potentiaalia, aitoa minää, joten nyt minulla on iso vastuu lunastaa hr-hakuvideoni lupaukset ja olla tärkeänä osana Hurman ja hurmureiden viimeisen vuoden toisen puoliskon sykähdyksien luojana.

 

Ehkä kaikista tärkein ohjenuora tulevaan on Kilpisen kirjan viimeisten sivujen lauseet:

 

”Heittäydy täysillä mukaan, mitä ikinä teetkään.
Se ei ole helpoin tie, mutta takaan, että se kannattaa”
(Kilpinen 2018, 216).

 

 

Kilpinen, P. 2018. Inspiroitunut. Docendo Oy: Jyväskylä.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close