Tampere
26 Nov, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Kolahdusessee tiimioppimisesta



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tämä on ensimmäinen essee, jonka olen kirjoittanut elokuussa 2017. Valmentajamme antoi valmistavaksi tehtäväksi lukea jonkin tiimioppimiseen liittyvän kirjan ennen opintojemme alkua Proakatemialla.

 

Tiimityöstä organisaation rakenteeseen

Valitsin tehtävää varten Urpo Saralan ja Heljä Hätösen kirjan ”Oppia tiimistä” (Educa-Instituutti Oy,
2000). Kyseessä on siis jo 17 vuotta vanha kirja, joten siinä on joitakin vanhentuneita ajatuksia kuten
”käyttää tietokoneita tiedon prosessointiin”. Muutoin kirja kuitenkin tuntui edelleen ajankohtaiselta.
Se käsittelee tiimityötä ja -oppimista: millainen on hyvin toimiva tiimi, miten se kehittyy, miten
tavoitteet pitäisi asettaa, mikä rooli on tiiminvetäjällä… Lisäksi pohditaan yleisemmin työelämää,
johtamista ja organisaatioiden rakenteita, kirjassa ihanteena nähdään ns. oppivan organisaation
saavuttaminen. Keskityin lukiessani enemmän itse tiimityöhön liittyvään osaan.

Heti teoksen alussa kolahti lause ”[o]sa tiimityön ohjaajista on saattanut suositella tiimitoimintaa
tilanteisiin, jossa ei ole riittävästi aitoa yhteistyön tarvetta”. Tämä on hyvin tuttu tunne koulumaailmassa. Toisaalta siellä on ehkä yritetty painottaa erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemista ja tiimityötä niiden itsensä, eikä varsinaisen lopputuloksen takia. Monissa tehtävissä on tuntunut, että tämä olisi ollut paljon simppelimpää suorittaa itse. Proakatemiaa ajatellen menee varmasti hetki aikaa, ennen kuin tiimiläiset oppivat tuntemaan toisensa ja ennen kuin tiimi rakentuu ja kehittyy. Uskon, että tämän jälkeen tiimissä saatava lopputulos vaikkapa projekteista on paljon suurempi kuin jokaisen tekemät yksittäiset tulokset olisivat yhteensä.

Kirjassa kutsutaan mukavasti ”kahvikerhoksi” tilanteita, jolloin ollaan satunnaisesti yhdessä
työporukalla ja jutellaan työhön liittyvistä ongelmista. Oli hauskaa, että kirjassa mainitaan ja
tiedostetaan tällaiset hetket (toisaalta melkein kaikkien ja yksinkertaisimpien ilmiöidenkin selittäjiksi
taitaa aina löytyä jonkinlaista teoriaa). Nämä hetket ovatkin varsin tärkeitä, mutta haasteena on, miten
lähteä kehittymään eteenpäin tästä kahvikerhosta eikä vain palata ”höyryjen päästämisen” jälkeen
takaisin vanhoihin kaavoihin. Tähänastisen työkokemukseni perusteella asia on usein juuri näin,
tällaiset tilanteet ovat sosiaalisia tapahtumia, mutta niiden jälkeen mikään ei muutu. Kirjassa nämä
kahvikerhot nähdään lisäksi pienryhmän ensimmäisenä vaiheena, josta kehitytään koulutuksen ja
organisaation johdon tuella kohti suunnitelmallisuutta ja moniosaamista.

Kirjan opeista voisi luetella tiimityöhön liittyen: kaikki jäsenet pitää huomioida, täytyy muistaa
aktiivinen kuuntelu ja vuorovaikutuksen merkitys, kritiikkiä ja erimielisyyksiä ei pitäisi pelätä,
jokaisella on vastuuta, yhteiset säännöt sovitaan ja tavoitteet tulee asettaa yhdessä suunnitellen koko
tiimille yhteisiksi ja tarpeeksi helposti saavutettaviksi. Tämä kaikki kuulostaa nyt selkeältä ja
suhteellisen yksinkertaiselta muistaa, mutta käytännössä kaikki on luonnollisesti paljon helpommin
sanottu kuin tehty! Lisäksi tiiminvetäjällä on vaativa rooli tiimin toiminnassa ja onnistumisessa.

Tiimin jäsenet ja tiimityötaidot

Aiemmissa opinnoissa ja materiaaleissa ryhmään liittyen on aina puhuttu erilaisista rooleista
ryhmässä, niiden huomioinnista ja vaikutuksesta. Nämä ovat tietenkin tärkeitä, mutta oli sekä
yllättävää että virkistävää, kun niitä ei tässä teoksessa mainittu ollenkaan. Sen sijaan kerrottiin
erilaisista taidoista ja taitopotentiaaleista (jaettuna luokkiin tekninen tai toiminnallinen
asiantuntemus, ongelmanratkaisu- ja päätöksentekotaidot, sekä vuorovaikutustaidot). Tällainen
näkökulma on mukava, sillä se ei perustu lainkaan luonteenpiirteisiin tai käyttäytymiseen ryhmässä,
vaan jokaisen osaamiseen tai valmiuteen oppia.

Juurikin valmius, avoimuus ja rohkeus oppia ovat ensiarvoisen tärkeitä. Toki olin jo aiemmin
miettinyt ja valmistautunut, miten Proakatemialla oppii paljon ja joutuu oman mukavuusalueen
ulkopuolelle. Teoksen luettuani minulle valkeni kuitenkin, että yksi tiimin perustehtävistä voikin olla
oppiminen: kehittää tiiminjäsenten taitoja. Sen sijaan, että työtehtävät jaettaisiin aina sen mukaan,
missä jokainen on vahvimmillaan, voisi Proakatemia olla turvallinen ympäristö haastaa itseään ja
kokeilla itselle vähemmän ominaisia rooleja ryhmässä. Syksyn alussa mietityttää myös tuleva
työtaakka, sillä sosionomipuolelta uudessa tiimissä on vain kaksi henkilöä.

Mielestäni mukaudun kuitenkin varsin helposti uusiin tilanteisiin, ryhmiin ja paikkoihin. Toisaalta
siksi saatan mukisematta toimia uudessa organisaatiossa siellä vallitsevien toimintatapojen mukaan
sen sijaan, että uskaltaisin kyseenalaistaa tai ehdottaa uusia näkökulmia tai ideoita. Olisi hyvä opetella
antamaan palautetta, sillä juuri uudet ihmiset näkevät asioita, joita pidempään organisaatiossa olleet
eivät huomaa.

Lopuksi

Minua jäi hieman vaivaamaan käsitteiden määrittely. Kirjassa käytetään lähinnä termiä ”tiimi”, josta
työryhmä erottuu hierarkisempana ja yksilökeskeisempänä, lisäksi sillä on ulkopuolelta annettu
päämäärä. Sitten tuodaan mukaan myös termi ”ryhmä”, josta todetaan että ”[j]oissakin
organisaatioissa on muodostettu tiimejä määrittelemättä etukäteen tehtävän suorittamisen
edellyttämää keskinäisen riippuvuuden astetta. Tuloksena ei ole tiimi vaan ryhmä. Jollei tehtävä
edellytä koordinointia, ei tiimiä tarvita.” Toisaalta teoksessa ryhmää käytetään välillä myös tiimin
synonyyminä. Välillä jäi siis vähän hämäräksi mitä oikein tarkoitettiin.

Pidin kirjan lopusta löytyvistä liitteistä, jotka olivat erilaisia testejä ja lomakkeita. Mielestäni ne
olisivat hyviä työkaluja tiimin käytännön toiminnan arvioimisessa: näin tulisi käytyä läpi asteittain
eri osa-alueet, joita ei muuten välttämättä tulisi ajatelleeksi. Nappaisin itselleni muistutukseksi
mukaan myös termin ”hyödyllinen epäonnistuminen” – omista virheistään voi ja kannattaa oppia
tulevaisuutta varten. Toinen käsite, jonka painan mieleeni, on oppiva organisaatio. Sitä en tässä
esseessä käsitellyt sen kummemmin, mutta tulen varmasti vielä kuulemaan siitä jatkossa.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close