Aloitin restonomiopinnot TAMKissa syskyllä 2020. Jo orjentaatioviikolla kun meille esiteltiin restonomin eri työllisyysvaihtoehtoja mainittiin, että restonomien on mahdollista hakea siirtoa Proakatemiaan, jos yrittäjyys kiinnostaa. Kiinnostuin siis heti ensimmäisellä viikolla tästä mahdollisuudesta ja jätin asian hautomaan. Syksyllä meillä ehti olla kaksi isompaa ammattiopintokurssia. Olin jutellut toisten restonomiopiskelijoiden kanssa, joiden opinnot olivat pidemmällä ja he varoittivat minua, että ensimmäisen vuoden opinnot saattavat olla minulle tylsistyttäviä sillä osaamista alasta on kertynyt aikaisempien opintojen ja työelämän kautta. Ja he olivatkin täysin oikeassa. Kaipasin paljon enemmän haastetta opintoihini.

Tammikuussa 2021 meillä oli ensimmäinen tuutoriopettajan kanssa käytävä kehityskeskustelu opintojen etenemisestä. Otin keskustelussa esille kiinnostukseni hakea Proakatemialle ja sen jälkeen lähdimme työstämään asiaa. Mietin myös kevään aikana pitkään, että haluanko nyt varmasti hakea siirtoa vai jäisinkö sittenkin katsomaan, josko restonomiopintojen edetessä saisin kaipaamaani haastetta. Pohdin paljon sitä, kuinka sopeutuisin Proakatemialle, kun menisin opiskelemaan ns. vuoden myöhässä ja kuinka ujo introverttiluonteeni sopeutuisi niin sosiaaliseen opintomuotoon ja miten jaksaisin sosiaalisen kuorman kanssa. Jännitystä oli kyllä paljon ilmassa. Kuitenkin kiinnostus yrittäjyyttä kohtaan sai minut rohkaistumaan hakemaan Proakatemiaan.

Toukokuussa 2021 sain sitten tietää, että minut halutaan tiimiin nimeltä Samoa. Olimme käyneet muutaman Samoalaisen kanssa etäyhteydellä yhden haastattelutilanteen, jonka perusteella sain kuulla valinnan ja sen jälkeen alkoi pitkä ja jännittävä odotus että elokuussa opinnot alkavat uudessa ympäristössä. Itse hakemisprosessi oli yllättävän helppo sillä minun ei tarvinnutkaan virallisesti hakea siirtoa vaan hakeminen tapahtui sähköpostien ja etähaastattelujen kautta. En olisi koskaan ajatellutkaan päätyväni Proakatemiaan, vaikka siitä olinkin paljon kuullut ja toiselta asteelta valmistuessa aikanaan salaa haaveillutkin.

Syksy 2022 alkoi elokuussa suoraan syvään päähän hyppäämällä, sillä Samoalla oli mökkipaja, jossa näin koko tiimin ensimmäistä kertaa. Se oli todella jännittävää hypätä yhtäkkiä niin monen tuntemattoman ihmisen kanssa samaan mökkiin useammaksi päiväksi. Jälkeenpäin olemmekin puhuneet sitä, että ehkä olisi ollut hyvä ottaa vaikka pajatilanne tai muu hieman kevyempi tutustumishetki ennen mökkipajaa.  Sinä syksynä tuli todella paljon uutta asiaa, uusia termejä opeteltavaksi ja en itsekkään osannut kysellä tarpeeksi. Minulta jäi kokonaan pois orjentaatioviikot Proakatemialla, sillä aloitin suoraan toisen vuoden opinnot. Tästä syystä olinkin tosi pihalla kaikesta ja se syksy oli aika rankkaa aikaa siitä syystä, että oli opeteltavana aivan uusi oppimistyyli ja samalla tutustua uusiin ihmisiin. Ensimmäiset myyntipäivät olivat esimerkiksi samaan aikaan todella jännittävä kokemus mutta myös hyvä kokemus tiimiytymisen kannalta. Lopulta joulukuussa aksulla opiskelu tuntuikin jo ihan luontevalta ja omalta jutulta.

Keväällä minulla jatkui Kuntokadulla restonomiopinnot, sillä valmistun kuitenkin restonomiksi, vaikka Proakatemialla opiskelenkin, joten pakolliset ammattiopinnot tulee suorittaa. Tämä oli iso takapakki tiimiytymisen kannalta, kun jouduin olla niin paljon Samoan arjesta pois. Kamppailinkin koko kevään ulkopuolisuuden tunteen kanssa ja monesti mietin, että pitäisikö luovuttaa ja palata takaisin Kuntokadulle. En kuitenkaan luovuttanut ja hyvä niin.  Myös tänä syksynä olin Kuntokadulla opiskelemassa yhden kurssin ajan ja sekin toi uudestaan pintaan samat fiilikset, joiden kanssa keväällä kamppailin. Lisäksi nyt kun opinnäytetyöprosessi alkaa ja sain kuulla, että käyn sen prosessin restonomiopintosuunnitelman mukaan toi se hieman lisäjännitystä ensivuodelle, sillä en haluaisi olla yhtään pois Samoan arjesta vaan mieluummin kokisin koko opinnäytetyöprosessin tiimini kanssa. Mutta ikävä kyllä koska opiskelen eri alaa kuin muut niin joudun koko opintojen ajan kamppailemaan sen kanssa, että olen erilainen ja teen asiat osittain eri lailla. Kyllä se arjessakin usein keskusteluissa noussee esiin, mutta yritän mahdollisimman hyvin sivuuttaa sen ajatuksen, että en täysin kuuluisi samanlailla joukkoon kuin muut, koska opintoni etenee eri tavalla.  Paljonhan se on omasta ajatusmallista kiinni ja tämä onkin todella hyvä oppi sillä varmasti tukevaisuudessa joissakin työprojekteissa voi tulla esiin samankaltaisia tilanteita.

Kyllä edelleenkin välillä koen ulkopuolisuuden tunnetta ja monet itkut on itketty aihetta käsiteltäessä. Varmasti oma koulukiusaamistaustani vaikuttaa paljon siihen, miksi koen niin vahvaa tarvetta kuulua joukkoon ja löytää oman paikkani. Tiimiläiset ovat hurjasti tukeneet ja olleet mukana auttamassa näiden tunteiden kanssa ja olenkin todella kiitollinen, että olen saanut turvallisessa ympäristössä avautua ulkopuolisuuden tunteesta ja ahdistuksesta. Ylipäätään tämä 1,5 vuotta mitä olen nyt aksulla ollut on ollut todella merkittävää aikaa omien tunteiden käsittelyn kannalta sekä itsevarmuuden ja rohkeuden keräämisen ja ihmisenä kasvamisen kannalta. Onneksi en siis luovuttanut ja kohtasin pelkoni ja jännitykseni. Uskon että tulevasta viimeisestä yhteisestä vuodesta Samoassa tulee todella antoisa ja merkityksellinen monin eri tavoin. Sekä koko tiimille, että minulle yksilönä niin oman henkilökohtaisen kasvun ihmisenä, että oman ammatillisen kasvun kannalta.