Tampere
26 Nov, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Kokemukseni Proakatemialla opiskelusta



Kirjoittanut: Olli-Pekka Korhonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Miksi halusin Proakatemialle?

 

Olin alkuun hieman epäileväinen Proakatemialle siirtymisen suhteen, sillä olin kuullut mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Eniten mieltäni askarrutti, jääkö fysioterapian ammatillinen osaaminen kaiken muun tekemisen jalkoihin. Tiesin sen verran, että Proakatemia tarjoaa mahdollisuuden oppia yhtä aikaa itseä kiinnostavia asioita fysioterapiasta sekä taloudesta yrityksen hoitamisen näkökulmasta. Taloustieteet ovat aina kiinnostaneet minua eikä omien mieltymysten mukaan opiskeleminen kuulosta hassummalta ajatukselta. Pohdin kuitenkin etukäteen, onko lopputuloksena vähän sekä fysioterapian että yrittämisen ja talouden oppimista eikä kumpaakaan riittävästi.

Lopulta ratkaisevaksi tekijäksi akatemian valitsemiseen koin fysioterapian työharjoittelut. Olin toisen vuoden keväällä sairaalaharjoittelussa, jonka aikana tajusin, että tämä ei ole työpaikka ja ympäristö, jossa haluaisin työskennellä. Ajattelin, että jatkossa haluan valita itse harjoittelupaikkani oman mielenkiinnon mukaan. Harjoitteluissa normaalin työn tekeminen palkatta tuntui myös epäreilulta. Proakatemialla olisi mahdollisuus yhdistää harjoittelut sekä tienaaminen, parhaillaan itse luodun bisneksen muodossa. Kohtuullisen vakava suhtautuminen kilpaurheiluani kohtaan vaikutti myös suuresti valintaan. Koin viiden viikon intensiiviharjoittelun aikana treenaamisen hankalaksi. Perinteisen opintolinjan puolella koin sen haastavaksi, sillä harjoitteluita olisi tullut vielä kolme lisää. En myöskään halunnut tinkiä valmistumisen ajankohdasta. Motivaationi fysioterapian opiskelua kohtaan ei muutenkaan ollut kovin korkealla. Opetuksen normaalilinjalla tiesin mitä saan, mutta se ei vaikuttanut minusta siltä mitä haluaisin. Käytännönläheisen talouden oppimisen sekä mielenkiintoisimpien fysioterapian aihealueiden yhdistäminen tuntui järkevimmältä ratkaisulta.

 

Kuinka aika Proakatemialla meni?

 

Uusi ja erilainen opiskelutapa sekä itseäni ympäröivät hyvät tyypit antoivat paljon innostusta. Ryhmä toimi ja sen myötä porukkamme hitsautui entistä tiiviimmäksi ja hyvin toimivaksi yksiköksi. Ensimmäisen akatemiavuoden syksy oli kuitenkin todella stressaava ja kuluttava. Urheilun, opiskelun ja ns. ”nakki hommien” yhdistäminen rahan hankkimiseksi ja opintojen edistämiseksi oli odotettua rankempi kokemus. Nakkiprojektit otettiin vastaan aiemmilta Motivelaisilta valmiina tienaamiskeinoina. Nämä projektit eivät sisältäneet oikeastaan mitään fysioterapian opintoihin liittyvää eivätkä ne edistäneet ammatillista osaamistamme eivätkä ainakaan minun kohdallani vastanneet odotuksiani mielenkiinnon puolesta. Kun yhdistettiin Kuntokadulla ja Proakatemialla yhtä aikaa toteutettavat opiskelut tavoitteelliseen urheiluun olivat kaikki loppuun palamisen ainekset kasassa.

 

Omalta kohdaltani tunnelmaa latisti erityisesti huonosti menneet myyntipäivät. Nämä pari päivää toimivat eräänlaisena kulminaatiopisteenä, jolloin aloin vahvasti epäillä, että en haluakaan suorittaa opintojani loppuun Proakatemialla. Myyntipäivät sisälsivät valtavan määrän työtä ilman minkäänlaista palkintoa. Tämä heijasteli myös syksyn aikana kokemiani fiiliksiä. Koin tekeväni paljon, mutta saavani silti vähän. Lopulta tilanne eskaloitui siihen pisteeseen, että kävin keskustelemassa paluusta normaalin opetuksen puolelle. Vaihto takaisin oli yhtä viestiä vaille valmis, mutta päätin kuitenkin vielä keskustella asiasta valmentajien ja muiden tiimiläisten kanssa. Perusteellinen keskustelu osoittautui hyväksi asiaksi. Valmentajat antoivat minulle erilaisia ajatuksia ja näkökulmia, kuinka voisin saattaa opintoni mahdollisimman järkevästi loppuun. Keskustelujen aikana tajusin, etten ollut tuonut muille tarpeeksi selkeäsi esille urheilun merkitystä arjessani. Oletin tyhmästi, että aikataulujen sovittaminen urheilujen mukaan tuntuisi jollakin tavalla vastuun ja työn pakoilulta. Ympäröivä tiimi ja valmentajat olivat kuitenkin hyvin mukautuvia ja ymmärsivät tilanteen. Tunsin, että minusta välitettiin ja sain paremmin mahdollisuuden edistää urheilujani. Kiitos heille siitä!

 

Vuodenvaihteessa tiimi otti rohkean ja tärkeän harppauksen kohti ammatillisempaa toimintaa. Nakkiprojekteista luovuttiin melkein kokonaan ja päätettiin luoda palvelu, jossa pääsisimme hyödyntämään ja syventämään fysioterapian oppeja. Palkkaa vastaan totta kai. Lopputuloksena syntyi hyvinvointivalmennus, joka toi mukavasti liikevaihtoa Motivelle. Hyvin pian tämän jouduimme kärsimään monien pienyrittäjien tapaan koronan aiheuttamasta kurimuksesta. Reagoimme koronaan kääntämällä hyvinvointivalmennuksen etänä toteutettavaksi verkkovalmennukseksi. Tästä ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut hitti. Liikevaihdollisesti tilanne oli muutaman kuukauden ajan heikko.

 

Keväällä alkunsa sai itseäni eniten innostanut projekti, Motiven ja Verkkotallin yhteinen Kuntoakatemia. Akatemialla julistetun innovaatiokilpailun myötä otimme kunnianhimoisen tavoitteen saada Motivelta myytävä tuote ensimmäistä kertaa ikinä myyntipäiville. Lopulta verkkosivut ja kolme erilaista verkkovalmennusta näkivät päivänvalon ja pääsivät myytäviksi tuotteiksi. Kaiken lisäksi Motive 6.0 teki tiimimme myyntipäivien ennätysmyynnin suurimmaksi osaksi Kuntoakatemian valmennusten myynnillä. Tämä antoi omalle akatemia-ajan opiskelulle lisää merkitystä.

 

Ja palataan vielä alussa mainittuihin työharjoitteluihin. Opintojeni loppuvaiheessa oli yhtenä helmistä harjoittelu Varalan urheiluopistolla. Harjoittelu keskittyi kokonaisuudessaan urheilufysioterapiaan, joka on ehdottomasti lempiaiheeni. Tämän takia koin ensimmäistä kertaa olleeni harjoittelussa, joka oli oikeasti mielenkiintoinen. Ehdottomasti nostan siis Proakatemian hyväksi puoleksi harjoittelujen täysin sovittavissa olevan aikataulutuksen, joka mahdollisti normaalia pidemmän ajanjakson Varalassa muista harjoitteluista poikkeavaan ajankohtaan.

 

Mitä Proakatemiasta jäi käteen?

 

”Koko ajan yksi homma liikaa”. Tällä lauseella kuvailisin rehellisesti Proakatemialla opiskeltua puoltatoista vuotta. Urheilu, opiskelu ja osuuskuntayrittäminen olivat jaksamisen ja aikatauluttamisen kannalta haastava yhdistelmä. Näin loppuaikaa lukuun ottamatta tuntuu siltä, ettei mihinkään asiaan ole kerennyt keskittyä ja syventyä kunnolla. Kaiken lisäksi välillä tuntui olevan koko hommasta punainen lanka kateissa… Paljon säntäilyä suuntaan ja toiseen ja lisäksi vielä fiilis, että käytetyn ajan olisi voinut käyttää paremminkin.

 

Aiemmin mainitut fiilikset ehkä kumpuavat omasta itsenäisestä tavasta hoitaa asioita ja kulkea eteenpäin. Yksilöurheilua viimeiset 15 vuotta harrastaneena oppii toimimaan melkoisen hyvin itsekseen sekä arvostamaan oman toiminnan vapautta. Vaikka tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen vaati tiimissä työskentely totuttelua. Tiimitoiminta tuntui jonkin verran sekavalta ja paikallaan polkemiselta. Itseäni ainakin opin tuntemaan paremmin: olen alkanut huomaamaan, kuinka esimerkiksi päätöksenteon vaivalloisuus kyllästyttää minua. Tästä huolimatta olen kuitenkin oppinut myös sen, että kaikki näkökulmat ovat arvokkaita ja tärkeitä. Juuri siihenhän tiimitoiminnan tehokkuus perustuu: parviälyyn.

 

Omalta osaltani en käyttänyt yhteisön potentiaalia oppimiseni maksimoimiseen. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut verkostoitua muiden tiimien kanssa enemmän ja vaihtaa kokemuksia liiketoiminnasta ja alan oppimisesta heidän kanssaan. Toivoin saavani Proakatemialta enemmän taloustieteellistä oppia, mutta toisaalta tämäkin asia on myös omasta aktiivisuudesta kiinni. Kalenteri on tyhjä niin pitkään kunnes sen itse täyttää. Tämä vaatii asioiden aikatauluttamista ja priorisointia, jota akatemialla olen ainakin oppinut.

 

Olen pohtinut usein valitsemamme organisaatiomallin vaikutuksia toimintaamme. Valitsimme tarkoituksella mahdollisimman matalan kynnyksen mallin. Tällöin emme siis valinneet joukostamme business leaderia, jolla viime kädessä olisi ollut langat käsissä jokaisessa tilanteessa. Osaavan business leaderin hoitaessa hommansa, toiminta on mielestäni tehokkaampaa. Asiaan olisi voinut reagoida puolessa välissä siirtymällä perinteiseen hierarkiseen malliin. Olen kuitenkin todella iloinen tiimimme puolesta, että kokeilimme matalan kynnyksen organisaatiomallia, sillä tämä voi olla ainut tilaisuus siihen koko työuran aikana. Toivon omalta ja muidenkin tiimiläisten osalta, että tällainen avoimuus ja kokeilunhalu ei kuihdu ja kangistu kaavoihin tulevien vuosien varrella. Valmentajaamme Tarjaa lainaten, kysehän on vain mielen malleista.

 

Voi olla, että akatemian ajan kokemuksista on salakavalasti hyötyä vasta tulevaisuudessa. Omien aikataulujen luominen, elinkeinon luominen melkeinpä tyhjästä sekä itsestä ja muista tiimiläisistä huolehtiminen vaativat työtä ja ymmärrystä sekä itseä että muita kohtaan. Toivottavasti kaikki kokemani auttaa minua toimimaan jatkossa paremmin työntekijänä, johtajana tai yrittäjänä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close