Rupesin pohtimaan omia unelmiani ja unelmahommiani luettuani Satu Rämön ja Hanne Valtarin kirjan, Unelmahommissa: Tee itsellesi työ siitä mistä pidät.

Kirjassa Rämö ja Valtari herättelevät ajatuksia siitä, kuinka harrastuksesta voi tehdä itselleen työn ja siitä ettei työtä kannata tehdä vain siitä saatavan rahan takia. Työelämästä voi ja pitää tehdä itsensä näköistä ja itselle mieluisaa. Kirjan henkilöhaastattelut urallaan menestyneistä oman onnensa sepistä sai ajatukseni heräämään. Minä todellakin tahdon olla lopunelämääni unelmahommissa. Löytää jotain sellaista elämääni ja uraani etten ajattele töitä töinä. Äitini sanat: ” Aina ei oo eikä edes voi olla kivaa.” muistuivat myös mieleeni. Rämö ja Valtarikin sen kertoivat kirjassa, että edes unelmahommissa kaikki ei ole aina täydellistä. On myös ikäviä työtehtäviä, jotka on pakko hoitaa, mutta ikävät jutut eivät tunnu puoliksikaan niin ikäviltä, kun tietää että kokonaisuudessaan työ on sellaista minkä tekemisestä nauttii.

Millainen olisi minun unelmaduunini?

Itselleni unelmaduuni määräytyy pitkälti sen mukaan, että saanko tehdä arvojeni mukaista työtä. Jos työ vastaa arvojani, ollaan jo askeleen lähempänä unelmaa. Tärkeimpänä tässä vaikuttavana arvona minulla on vapaus, niin kuin varmasti monella muullakin kanssani samaa ikäluokkaa olevalla. Koen tärkeäksi, että saan itse vaikuttaa siihen, milloin ja missä työskentelen. Unelmahommassa haluan päästä toteuttamaan itseäni ja tuomaan luovaa puoltani esille, sekä haastamaan itseäni erilaisten ja vaihtelevien tehtävien parissa. Liika kaavamaisuus työssä on minulle kryptoniittia. Rahan kanssa minulla on sellainen pienimuotoinen ongelma, että olen erittäin hyvä käyttämään sitä enkä mielelläni tingi elintasostani, mutta raha ei juurikaan motivoi minua tekemään asioita. Kuulun siihen joukkoon ihmisiä, jotka jatkaisivat luultavasti töiden tekoa vielä eurojackpot voiton jälkeenkin. Haluan tulla hyvin toimeen työllä mitä teen, mutta en ikinä voisi tehdä esimerkiksi arvojeni vastaista työtä, vaikka siitä maksettaisiin paljon.

Unelmia, joita aion lähitulevaisuudessa toteuttaa, ovat mm. pidempiaikainen ulkomailla oleskelu, joko töiden tai lomailun parissa. Matkustelun ja siihen liittyvän vapauden lisäksi vapaa-aika ja perhe ovat minulle tärkeitä ja aion panostaa myös näihin, kuten panostan nytkin. Teen mielelläni vaikkapa sata tuntia viikossa töitä joinain hetkinä, jos tiedän että sen jälkeen pystyn nauttimaan runsaammin vapaa-ajastani. Hetkelliset rutistukset töiden parissa ovat minulle jopa miellyttävämpiä kuin täysin tasainen viikkotyötahti. Pitää takoa, kun rauta on kuumaa. Ongelmaksi tällaisten rutistusten kanssa voi muodostua, se jos on useampia projekteja käynnissä samanaikaisesti. Silloin helposti työtahti ei helpotu missään kohtaa, vaan elämästä tulee yhtä rutistusta.

Unelmahommani Mielassa

Tällä hetkellä olen unelmaduunissani, Miela Designroomissa. Pääsen tekemään arvojeni mukaista työtä innostavien ja inspiroivien ihmisten kanssa. Ihmiset ovat minulle voimavara ja on tärkeää, että pääsee työskentelemään sellaisten ihmisten kanssa, jotka antavat sinulle enemmän kuin ottavat, ja keiltä voi oppia. Vastuualueenani Mielassa on liikkeemme talousasiat. Talous ei ole varsinaisesti lempparijuttuni, mutta nautin kun saan sen parissa uusia oivalluksia ja opin uutta joka viikko. Halusin myös ihan tarkoituksella ottaa sen vastuulleni, koska koen että talousosaamisesta on tulevaisuuteni kannalta hyötyä. Tulevaisuudessa olisi hienoa päästä skaalaamaan ja kehittämään Mielaa ja sen toimintaa, sekä mahdollisesti viemään sitä ulkomaille. Mielestäni eettinen muoti on aina hyvä idea, ja sen parissa työskenteleminen vielä parempi.

Miten sitten pääsee niihin unelmahommiin? Miten niihin haetaan?

Valtari ja Rämö kannustavat haaveilemaan ja tekemään määrätietoisesti töitä unelmiensa saavuttamiseksi, mutta eivät myöskään unohda kertoa, että unelmien saavuttaminen vaatii usein paljon työtä, suunnittelua, valvottuja öitä ja aikaa. Kirjassa haastattelut henkilöt ketkä nykyään tekevät unelmatöitä kuten Linda Liukas, joka on tehnyt lapsille suunnatun kirjan koodaamisesta, ovat hekin kokeneet epäonnistumisia ja epämiellyttäviä töitä urallaan, matkalla unelmahommiin. Mielestäni tärkeää unelmaduunista haaveilevalle on se, että miettii konkreettisesti niitä tekijöitä, jotka tekevät jostain työstä unelmatyön. Itselläni tällaisia on edellä mainittu vapaus ja se että työ inspiroi minua, ja että saan tehdä sitä yhdessä kiinnostavien ihmisten kanssa. Kun listaa näitä tekijöitä ylös, ja miettii omia kiinnostuksen kohteita, pääsee jo lähemmäksi. Mielestäni hauska kirjassa tehty ajatusleikki oli myös ajatus siitä, että mitä jos sinulle maksettaisiin siitä, että teet jotain sellaista mistä nautit vapaa-ajallasi suuresti, sen jälkeen mieti miten saat siitä työn itsellesi ja kuka sinulle siitä maksaisi. Aloin heti pyöritellä päässäni ajatuksia siitä, kuinka voisin tulevaisuudessa elättää itseni matkailemalla. Ja eipä tuo mikään mahdoton ajatus ole, kunhan on valmis tekemään sen eteen töitä.

Yrittäjyys on minulle ensisijaisesti keino toteuttaa itseäni ja tehdä unelmahommiani, sekä auttaa niiden avulla muita ihmisiä. Uskon että tulevaisuudessakin yrittäjyys tulee olemaan väyläni unelmahommiin. Vielä on kuitenkaan ole varma mitä tulevaisuuden unelmahommani ovat, mutta sen tiedän että tällä hetkellä ne sijaitsevat Hämeenkatu 20, suomalaisen muodin parissa.