Tampere
26 Sep, Monday
6° C

Proakatemian esseepankki

Kohti tavoitteita



Kirjoittanut: Iiris Ryhänen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aikaansaamisen taika
Satu Pihjala
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Jokaisella meistä on varmasti isompia tai pienempiä tavoitteita. Ovat ne sitten arkipäivän pieniä tavoitteita tai suuria tavoitteita, jotka vaativat vuosien työtä. Jos ei kuitenkaan ole selkeitä tavoitteita, joita kohti kulkea, niin elämästä voi puuttua merkityksellisyyden tunnetta. Tavoitteet saavat meidät motivoituneiksi ja näin sängystä nouseminen aamulla voi olla helpompaa ja mielekkäämpää, kun on joku, jota kohti mennä.

 

Aloittaminen

Projekteja päällä, esseitä kirjoittamatta, kalenteri punaisella, mutta selailet vain Instagramia ja TikTokkia. Siivoamisesta tulee lempipuuhaasi ja tehtäviä asioita löytyy yhtäkkiä vaikka ja mistä. Kuulostaako tämä kaikki tutulta? Minusta ainakin. Mitä isompi tavoite on, sitä abstraktimmalta se voi tuntua. Ison tavoitteen aloittaminen voi tuntua hankalalta ja mahdottomalta jos ei ole tietoa ja suunnitelmaa siitä, millä sen voi saavuttaa. Kuuntelin Aikaansaamisen taika kirjan (Satu Pihlaja 2018), jossa puhuttiin muun muassa aloittamisen vaikeudesta ja sain paljon vinkkejä aloittamisen helpottamiseen. Yksi kohta, joka minut pysäytti ajattelemaan, oli se, kun mainittiin siitä, kuinka viivyttelemällä aloittamista et käytä projektien ansaitsemaa aikaa (Pihjala, 2018). Jokainen projekti, jossa olen, on arvokas ja ansaitsee minun aikaani ja minun tulee kunnioittaa projektejani, kuin myös muita ihmisiä, jotka ovat osallisia niissä.

Jos koet aloittamisen vaikeaksi, voit kysyä itseltäsi miksi aloittaminen ei onnistu? Omalla kohdallani ainakin pelkään epäonnistumista niin, että lamaannun ja viivyttelen loppuun asti. Yksi pelkoa aiheuttava tekijä on myös täydellisyyden tavoittelu. Jos ajattelet, että tehtävä on liian vaativa etkä ole varma, että onnistut siinä täydellisesti, et ehkä halua edes aloittaa koko asiaa. Voiko aloittamisen vaikeuteen vaikuttaa? Kirjassa mainittiin vinkkeinä muun muassa mielikuvien käyttö.

 

Mielikuvat

”Jos koet haasteen raskaana, on myös tunnetilasi raskas ja ajatuksesi virittyvät negatiivisiksi. Jos taas koet haasteen mielenkiintoisena ja innostavana, on tunnetilasi energinen ja ajatuksesi positiivisen odottavat.” Jos esimerkiksi esseiden kirjoittamisen ajattelee vain pakollisena pahana muiden koulutöiden osalla, ne tuskin sujuvat helposti ja niiden tekeminen ei todennäköisesti ole mielekästä. Jos taas ajattelee esseiden kirjoittamisen mahdollisuutena oppia uutta itselle mielekkäästä aiheesta, ja samalla mahdollisuutena tuoda oppia muille, kirjoittaminen voi muuttua motivoivammaksi. Kun sinulla on tavoite ja uskot siihen, alat tekemään asioita, jotka vievät sinua lähemmäs tavoitettasi. Pihjala antoi mielikuvaharjoituksen kirjassaan (2018), jossa piti kuvitella käyvänsä tavoitteessaan, ja kuvitella miltä tuntuu, kun se on saavutettu. Kuvittelin sen tunteen, kun kaikki esseeni ovat palautettuina ja oloni oli huojentunut ja heräsi tunne, että minähän pystyn tähän ja haluan kokea tämän palkitsevan tunteen tonnin laskun sijaan.

Kun asenne ja mielikuva tekemisestä muuttuu positiivisemmaksi, voi teko muuttua suorittamisesta mielekkääksi tai ihan vain neutraaliksi tekemiseksi. Suorittaminen tapahtuu usein, kun on pakko tehdä jotain, tai paineet tulevat jostain muualta kuin puhtaasta halusta tehdä asiaa. Ihmisille, jotka ovat kokeneet burnoutin, suorittaminen voi olla kuin kirosana. Suorittaminen on voinut olla suuri tekijä siinä, mikä on aiheuttanut tämän uupumuksen. Kannattaa siis yrittää saada tekemisestä mielekästä tai jos se ei onnistu, niin madaltaa omia vaatimuksiaan lopputuloksesta, kaiken ei aina tarvitse olla täydellistä. Ole armollinen itsellesi. Tämäkin essee jäisi varmasti julkaisematta, jos en yrittäisi olla armollinen itselleni. Pihlaja (2018) suositteli myös ajattelemaan, että työ sujuu vaivatta ja mukavasti. Hän suositteli myös aloittamaan pienissä osissa.

 

Suunnitelmien teko

Pihlaja (2018) neuvoo kirjassaan, että tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitset aina kunnollisen suunnitelman. Tavoitteet kannattaa pilkkoa pieniksi palasiksi ja ottaa pieniä askelia kohti lopullista päämäärää. Jos on vain yksi iso tavoite, mutta sitä ei ole pilkottu pienempiin osiin ja tavoitteisiin, voi olla vaikeaa hahmottaa sitä ja aloittaa tekeminen sen saavuttamiseksi. Tämän huomaa muun muassa isojen ja vaativien projektien kohdalla. Helposti jämähtää paikalleen eikä projekti etene, jos ei ole tietoa siitä, mitä seuraavaksi tehdään. Välitavoitteet ovat siis pakollisia. Iso tavoite voi myös ahdistaa ja tuntua mahdottomalta. Kun aloitetaan siitä, että luodaan edes yksi pieni välitavoite ja mietitään seuraavia askelia, päästään heti paljon eteenpäin. Kaikkea ei tarvitse saada heti kerralla tehtyä. Pihlaja (2016) esitti kirjassaan hyviä kysymyksiä ja neuvoja, joita voi pohtia, muun muassa: ”mikä on se ensimmäinen asia, joka vie projektiasi eteenpäin”, ”Mitä teen seuraavaksi? Milloin toteutan tämän” ja ”aloita silti suunnittelemaan hankettasi, se tarkentuu kyllä”.

Viime keväänä luin ravitsemustieteiden pääsykokeisiin ja minulla on aina ollut suuria aloittamisen vaikeuksia. Ylioppilaskirjoituksiin luku meni kierrellen ja kaarrellen, mutta pääsykokeisiin valmistautuessani tein selkeän lukusuunnitelman. Arvioin kauanko minulla menisi lukea kaikki materiaali, kirjoittaa muistiinpanot ja kerrata lopuksi. Heräsin joka aamu aloittamaan lukemisen samaan aikaan ja luin noin 6 tuntia joka päivä, paitsi sunnuntaisin vähemmän. Luin aluksi puoli tuntia ja pidin viiden minuutin tauon, tottuessani tähän, venytin lukuaikaa tunniksi ja pidin kymmenen minuutin taukoja. Lukeminen sujui lähes mutkattomasti, vaikka en päässytkään kouluun sisään ja hyvä niin.

 

Päivittäiset tavoitteet

Kun on päivittäisiä pieniä tavoitteita, niin tulee paljon onnistumisen tunteita. Vaikka epäonnistuisi pienissä tavoitteissa, ei saa lannistua ja ajatella, että epäonnistuu automaattisesti isoissakin. Pihjala viittasi Jan-Henry Stenbergiin ja kollegoihin (2013) kertomalla katastrofiajattelusta: ”katastrofiajattelulle on ominaista olettaa, että pahin mahdollinen vaihtoehto tapahtuu.” Uskon ajatusten voimaan ja siihen, että omilla ajatuksilla houkutellaan asioita elämiimme. Jos ajatellaan, että projekti epäonnistuu, se on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan. Jos taas uskomme sen menestymiseen, teemme asioita menestymisen onnistumiseksi.

Varmuutta tavoitteisiin voi saada tunnistamalla päivittäisen tavoitteiden saavuttamisen. Päivittäisiä tavoitteita voi olla esimerkiksi kaupassa käynti tai ruuan laitto.

 

Lopetus

minussa heräsi paljon uusia ajatuksia, ja pystyin samaistumaan moniin ongelmiin, joihin sain myös ratkaisuehdotuksia. Asenne usein ratkaisee, tai ainakin sillä pystyy vaikuttamaan moniin asioihin. Täytyy kuitenkin muistaa, että mielenterveysongelmat ja niiden aiheuttamat tunteet ovat valideja eikä niihin usein pysty vaikuttamaan. Asiat eivät ole mustavalkoisia, mutta on kuitenkin hyvä, että on tavoitteita. On myös hyvä pysähtyä aika-ajoin miettimään mitä kaikkea upeaa onkaan jo saavuttanut, pysähtyä olemaan kiitollinen eikä vain juosta heti uusia ongelmia ja ratkaisuja kohti, vaikka sitä me kaikki yleensä teemme, se on inhimillistä.

 

LÄHDELUETTELO

Pihlaja, S. (2018). Aikaansaamisen taika: Atena kustannus Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close