Tampere
29 Nov, Sunday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kohti omaa unelmaa / blogiessee



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Odotin sitä päivää kuin kuuta nousevaa, kun sain astella akatemialle ensimmäisen kerran. Olin niin onnellinen, että tulevaisuuteni ei ollut enää niin hämärän peitossa. Nyt tuosta päivästä on kulunut reilu vuosi ja tuntuu että tulevaisuuteni on entistä hämärämpi ja sumuinen tie senkun jatkuu. Opinnäytetyön aiheen valitseminen on nyt enemmän kuin ajankohtainen ja sen eteenpäin vieminen on ollut tuskaisen vaikeaa – tai toisin sanoen, mitään en ole asian eteen tehnyt. Olen ollut yhteydessä muutamaan yritykseen, joista olen kiinnostunut ja haluan tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Vastausta en ole vielä saanut. Ennen joulua olisin halunnut lyödä aiheen lukkoon, jotta tammikuussa opinnäytetyön kanssa painiminen olisi sujunut kuin rasvattu. Näin joulun alla tuntuu kyllä siltä, että yritykset eivät ole kovin kiinnostuneita uusista asioista ja jättävät päätökset suosilla ensi vuoden puolelle. Jos näin on, niin tutkimustyö alkakoon ainakin.

 

Joululoman suurin tarkoitus on nauttia poikieni seurasta, mutta olen myös suunnitellut jotain ”keveää” luettavaa, liittyen opinnäytetyöhöni. Olen ottanut asiakseni hoitaa opinnäytetyöni kunnolla ja niin sanotusti kerralla. En halua, että opparista tulee koko ensi vuoden kestävä tuskainen pyöritys, vaan etsin muutaman kuukauden mittaisen ajan ja pyhitän sen täysin opparille.

 

Sisälläni on melkoinen paine saada oppari valmiiksi toukokuuhun mennessä, jolloin saan kolmannen lapsen. Suurperheenäidiksi tuleminen kesken kouluvuoden kuulostaa jo ihan tarpeeksi stressaavalta, joten opinnäytetyö on saatava valmiiksi, ainakin suht hiotuksi kappaleeksi. Nyt kun olen tämän useaan otteeseen sanonut ääneen, näin on myös tapahduttava. Pidin tiimilleni opinnäytetyö-pajan ja asetin meille jokaiselle yhteisen tavoitteen saada oppari valmiiksi ennen kesää – toivottavasti siihen tavoitteeseen pääsemme, vaikka helppoa se ei varmasti tule olemaan.

 

Ensi kevään suunnitelmat on siis omalta osaltani melko selvät; opinnäytetyö ja suklaakortin eteenpäin viemistä. Jokin hyödyllinen projekti näiden lisäksi on vielä saatava, mutta siitä en ota tässä vaiheessa sen kummemmin stressiä, luotan prosessiin. Ensi syksy taas on hyvinkin epäselvää, vaikka olen kaikille toitottanut selviäväni siitä kuin heittämällä, mutta todellisuudessa se tulee olemaan varmaan elämäni yksi rankimmista ajanjaksoista. Vauva + koulu + muu perhe = ?. Sen näkee sitten, vaikka luottavaisin ja innokkain mielin jatkan kohti sitä hetkeä. Onneksi minulla on valtavan ihana tukiverkosto ja uskon myös Totalilaisten ottavan tämän yhden uuden tiimijäsenen avosylin vastaan. Vaikkakin meidän tiimimme saa vielä toisenkin tiimiläisen. <3 Ensi vuosi on siis kasvun aikaa ja tiimimme saa kokea suuria muutoksia ja haasteita on luvassa.

Sen jälkeen kun mahassani alkoi uusi elämä, tulevaisuuden suunnitelmani oman uran kohalla koki kovan kolauksen ja ovat jääneet sille tielle. En tiedä laisinkaan mitä tulevaisuudessa aion työkseni tehdä, tuntuu kuin kaikki olisi vain kaukaista haavetta, jota on päivä päivältä vaikeampi saavuttaa. Elän tällä hetkellä yhtä unelmaa, ehkä seuraava unelma aukeaa myöhemmin, juuri oikealla hetkellä. Nautitaan siispä tästä hetkestä just nyt ja otetaan siitä kaikki irti. Kiitollinen olen niin monesta asiasta, jospa sen muistaminen olisi tästä lähtien hieman helpompaa.

Julkaistu Piece of Total blogissa: https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=2194406337591023189#editor/target=post;postID=6380172871909095401;onPublishedMenu=allposts;onClosedMenu=allposts;postNum=1;src=postname

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close