Luin Anna Perhon Antisäätäjä-kirjaa vanhempieni olohuoneessa. Isäni oli ostanut kirjan äidilleni, joka hänen sanojensa mukaan ”säätää aina vähän jotain”. Se on kyllä totta – äitini ei koskaan jaksa istua kauaa, tekemättä mitään. Hän käyttää rauhalliset hetket lähinnä uuden tekemisen keksimiselle: eikö nyt jostain löytyisi jotakin pyykättävää, pyyhittävää tai putsattavaa?

Erikoista äidissäni on se, että vaikka hän on vähän säätäjä-luonne, ja tekee jatkuvasti käsillään jotakin, hän tekee kaiken äärimmäisellä tarkkuudella. En tiedä toista ihmistä, joka osaisi nopeasti tehdä askareita yhtä huolellisesti kuin äitini. Kun hän pyyhkii keittiön tasot leivänmurusista, hän nostelee leivänpaahdinta, kahvinkeitintä, talouspaperitelinettä ja erinäisiä kippoja vain saadakseen viimeisetkin murut kaikkien tavaroiden alta. Kun murut on varmasti pyyhitty roskakoriin, hän pesee rätin, puristaa sen rutikuivaksi ja viikkaa sen täydellisen siististi vesihanan päälle roikkumaan. Lopuksi hän pyyhkii kätensä keittiöpyyhkeeseen ja laskostaa senkin uudelleen roskakaapin kahvaan roikkumaan. Keittiö on äitini jäljiltä aina sen näköinen, kuin se kuuluisi asuntomessuille näytekeittiöksi.

Nauroimme itse asiassa äitini kanssa juuri taannoin luonteidemme eroja tähän järjestelmällisyyteen liittyen. Olin vanhemmillani yökylässä, ja aamupalan jälkeen siivosin keittiön. Laitoin tiskit koneeseen, ruoat jääkaappiin ja leivänpaahtimen sekä kahvinkeittimen aamiaiskaappiin piiloon. Pyyhin murut tasoilta ja laitoin rätin kuivumaan hanan päälle. Täydellinen suoritus – ajattelin – kyllä nyt kelpaa äidin häärätä keittiössä.

Äitini käveli jälkeeni keittiöön. Hetken päästä kuulin keittiöstä naurahduksen. ”Mitä nyt?” kysyin. ”Ei mitään, tämä keittiö on vain täydellinen osoitus meidän luonne-eroistamme” äitini sanoi huvittuneena. Hän oli avannut aamiaiskaapin. Kahvinkeitin ja leivänpaahdin olivat olleet vinossa, ja niiden alta oli löytynyt leivänmuruja. Voi hitto, tuhahdin, mutta samaan hengenvetoon ajattelin myös, että so what.

Olen aina tiennyt, että olen suurten kokonaisuuksien ihminen, enkä välitä pikkuseikoista. Jos minua pitäisi kuvata mahdollisimman epäsopivalla sanalla, se olisi perfektionisti. Suorastaan vihaan äärimmäistä tarkkuutta ja aikaa vaativia tehtäviä – koen, että luovuuteni sammuu niitä tehdessä. Rakastan ideointia, suunnitelmien tekemistä ja niiden muuttamista. Mielestäni ei ole maailmanloppu, jos asiat eivät kuljekaan niin kuin olin niiden ajatellut kulkevan. Sehän luovuudessa on hienoa – voi keksiä plan b:n, jos plan a menee mönkään!

Antisäätäjässä eritellään neljä erilaista persoonallisuustyyppiä, mitä ajankäyttöön tulee. Rakastan jaotella ihmisiä persoonallisuuksien ja luonteenpiirteiden mukaan. Minusta se auttaa ymmärtämään sitä, miten kukin ihminen toimii niin kuin toimii. 16 persoonallisuutta -testi on parasta, mitä olen löytänyt vähään aikaan. Olen sen avulla jaotellut koko sukuni erilaisiin persoonallisuuksiin ja analysoinut, miksi tulemme toisten kanssa paremmin toimeen kuin muiden. Persoonallisuustestien suunnittelussa on mielestäni käytetty luovuutta ja faktoja sopivassa suhteessa, ja ne tuovat mukavasti selkoa, mutta myös hauskuutta ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

Ajankäyttöpersoonat Antisäätäjässä ovat Ryskääjä, Intoilija, Tukija ja Analyytikko. Aloin heti etsiä persoonallisuuksien ominaispiirteitä itsestäni, ystävistäni ja perheestäni. Löysin täydelliset esimerkit Ryskääjälle, Analyytikolle ja Intoilijalle, ja avaankin näitä kolmea seuraavaksi.

Olemme tehneet Dope Designia nyt muutaman kuukauden ajan tiimiläisteni, Matildan ja Teresan kanssa. Matilda ja minä olemme selkeästi temperamenttisempia ja impulsiivisempia kuin Teresa. Innostumme nopeasti ja haluamme heti hommiin, kun taas Teresa vaatii ehkä hieman enemmän lämmittelyä ja haluaa suunnitella asiat hyvin ennen töihin ryhtymistä. Vaikka Matilda ja minä olemme luonteiltamme monessa asiassa samanlaisia, on työskentelytavoissamme ja ajankäytössämme suuriakin eroja.

Matilda on mielestäni sataprosenttinen Ryskääjä. Ryskääjän motto on ”hoidetaan tämä homma NYT eikä viidestoista päivä!” Ryskääjä on tehokas, aikaansaava ja tavoitteellinen tyyppi, joka ryhtyy idean saatuaan heti töihin ja haluaa hoitaa hommat nopeasti alta pois. Ryskääjä on hyvä priorisoimaan asiat tärkeysjärjestykseen, ja rakastaa tehtävien ruksaamista pois to do -listalta. Siksi Ryskääjä onkin useimmiten jopa etuajassa tehtäviensä kanssa. Ryskääjälle tärkeää on löytää hyöty kaikesta, mitä hän tekee. ”Jos teen tämän valinnan, mitä hyötyä minä ja tiimini saamme siitä?” Jos tarpeeksi suurta hyötyä ei löydy, Ryskääjä jättää asian tekemättä.

Ryskääjä tuskastuu nopeasti, jos asiat eivät etene hänen makuunsa tarpeeksi tehokkaasti. Ryskääjän huono puoli on, että turhuuksissaan hän saattaa pelottaa hitaammin eteneviä analyytikoita. Esimerkiksi projekteja aikatauluttaessaan Ryskääjä saattaa tehdä ylioptimistisia tavoitteita, koska ei hahmota muiden ajankäyttötottumuksia.

Matildalla on tietokoneensa muistiinpanoissa noin sadan kohdan to do -lista, jonka tehtävistä suurin osa on tehty. Hän rakastaa sitä, kun jokin asia on tehty tehokkaasti alusta loppuun yhdeltä istumalta, ja hän rakastaa jättää tehdyt tehtävät näkyville muistuttamaan siitä, että hän on ollut tehokas. Matilda tekee mieluiten itse, koska nauttii hyödyllisyyden tunteesta ja siitä, että koko ajan on jotain tehtävää.

Ihailen Matildan tapaa ajatella työn tekoa. Hän haluaa tehdä asiat laadukkaasti, mutta niin, että niihin ei kulu enemmän aikaa kuin on tarpeen. Kun me muut meinaamme hidastaa menoa, Matilda yrittää saada hommia koko ajan hieman eteenpäin. Ja Matilda on myös yleensä se, joka pitää huolen, että yhteinenkin to do -lista täyttyy rukseista sovitussa aikataulussa.

Teresa on mielestäni selkeä Analyytikko. Hän on suunnitelmallinen, tarkka ja yksityiskohtiin keskittyvä viimeistelijä, oikeastaan todella kaukana minusta monessakin mielessä. Teresan ajankäyttö-tehokkuussuhdenäkökulma on kuitenkin korvaamaton Dope-jengissä.

Analyytikon motto on ”tehdään tämä kerralla oikein”. Analyytikot ovat tiimissä tärkeitä, koska he jaksavat ottaa asioista selvää silloinkin, kun kaikki muut olisivat jo rynnistämässä tehtävissä eteenpäin. Juuri tämä suunnitelmallisuus on Analyytikon supervoima: kun hän miettii asiat perin pohjin läpi ennen tekemistä, aikaa säästyy, kun tekovaiheessa ei enää tehdä turhia kokeiluja. Analyytikon on vaikea sietää sinne päin -ajattelua, ja hän haluaa mottonsa mukaan tehdä asiat kerralla oikein, vaikka niiden tekemiseen menisikin vähän kauemmin aikaa. Analyytikko on loistava ajankäytön suunnittelija: hän osaa laskea mukaan myös sellaiset toiminnot, joita rivakamman temperamentin omaava tyyppi ei tule huomioineeksi.

Analyytikolla on vaara sortua perfektionismiin ja ylivarovaisuuteen ajankäytön suhteen: hän helposti laskee ylimääräistä aikaa sellaisillekin tehtäville, joita voi aivan huoletta hoitaa vasurilla lopputuloksen kärsimättä. Perfektionismi on Perhon mukaan varmin tapa saada kaikki aikataulut kaatumaan.

Teresa on tuonut kaikkiin yhteisiin projekteihimme hitautta ja suunnitelmallisuutta juuri oikean määrän. Kun Matilda ja minä yritämme kiirehtiä asioiden edelle, hän palauttaa mieliimme realiteetit siitä, mihin on tärkeää käyttää oikeasti vähän enemmän aikaa ja ajatusta. Teresa oikeasti nauttii erilaisten skenaarioiden läpikäymisestä ja suunnitelmien tekemisestä. Kun me sitten Matildan kanssa käymme tuumasta toimeen, Teresa vielä lopuksi tarkastaa ja viimeistelee työmme jäljen, jotta se on varmasti standardien mukaan tehty. Ihan mieletöntä!

Mikä minä sitten itse olen? Huvittuneena mutta joskin kiusaantuneena jouduin Antisäätäjää lukiessani todeta olevani Intoilija. Kiusaantuneena siksi, että taas tulin todistaneeksi olevani hieman huolimaton, säätäjä.

Intoilija on kirjan mukaan ajankäyttäjänä taannehtiva. Hän innostuu helposti ja usein, ja tällöin hän on valmis unohtamaan kaiken muun ja keskittymään siihen, mikä sillä hetkellä tuntuu hauskalta ja mielenkiintoiselta. Intoilijat ovat aloitteellisia, idearikkaita ja puuhakkaita, ja tämä koituu joskus tehokkuuden kohtaloksi. Intoilijat eivät ole järin suunnitelmallisia, vaan elävät tuntemuksista ja luovista pyrähdyksistä. Tämän takia kova ja tylsä työ ennen maalin saavuttamista ei kiehdo Intoilijaa samalla tavoin kuin alkuhuuma ja ideointi.

Intoilijat rakastavat aikataulumallien laatimista, ja tekevät mielellään visuaalisia havainnollistuksia tehtävistä ja niihin tarvittavasta ajasta. Heille voi kuitenkin olla vaikeaa sitoutua sovittuihin aikatauluihin, vaikka ne olisivatkin olleet heidän omia ideoitaan. Tästä syystä Intoilijan innostus tehtävää kohtaan saattaakin lopahtaa, kun tekeminen muuttuu puurtamiseksi.

Intoilijan hehkutus tarttuu helposti muuhunkin tiimiin, mutta muun tiimin tehtävänä on pitää huoli siitä, että Intoilijan ideat jalostetaan realistisiksi tavoitteiksi ja välitavoitteiksi. Intoilijalla on mahdollisuus viedä ideoimansa asiat loppuun välitavoitteiden ja vastuutehtävien avulla.

Tunnistin itseni tekstistä heti. Rakastan ideoimista, haaveilemista ja suurten kokonaisuuksien hahmottelua. Olen kuitenkin Idiootit ympärilläni -kirjan mukaan myös keltainen, ja keltaisen piirteille ominaisesti kyllästyn nopeasti ja menetän intoni, jos asioita ei ala tapahtua. Lamaannun vastoinkäymisistä, vaikka koenkin olevani ongelmanratkaisija. Tarvitsen patistamista ja huolenpitoa hyvän maun rajoissa, mutta liika painostaminen ahdistaa. Pidän tehokkaasta työskentelystä, mutta jos tehtävän suorittaminen osoittautuu hankalammaksi ja pidempikestoiseksi kuin olin ajatellut, menetän innostukseni ja tehtävän suorittaminen muuttuu pakkopullaksi.

Nyt kun oikein ajattelen, tämä on varmaankin myös syy sille, miksi en pidä liiasta tavoitteiden asettamisesta. Kaukana siintävät tavoitteet ahdistavat minua, vaikka haaveilusta pidänkin. Tykkään siitä, että minulla on jokin asia, jota kohti etenen, mutta en halua asettaa asiaa konkreettiseksi tavoitteeksi, koska silloin lamaannun työmäärästä, joka tavoitteen saavuttamiseksi vaaditaan. Tämän vuoksi pienet, nopeasti saavutettavissa olevat välitavoitteet sopivat minulle hyvin.

Dope-jengissäkin huomaan olevani ideoija ja innostuja. Rakastan erilaisten työtapojen ja ratkaisujen suunnittelemista, mutta aikaa en raaskisi juurikaan käyttää. Tykkään pienistä, vähän aikaa vievistä tehtävistä, jotka saan nopeasti alta pois, ja jätän mieluusti yksityiskohtien viilaamisen Teresalle. Kuitenkin, toisin kuin Matilda, vihaan listoja. En pidä siitä, että näen koko ajan, mitä minun pitäisi tehdä ja millä aikavälillä. Olen aina ajatellut, että kunhan hommat tulee hoidettua, ei ole niin paljon väliä sillä, kauanko niiden tekemiseen kuluu aikaa. Ja jos aikataulu täytyy kuitenkin suunnitella, teen siitä itselleni visuaalisesti hauskan: mind mapin, aikajanan tai muuta vastaavaa. Kalenterin käyttö on toistaiseksi ollut minulle ylitsepääsemättömän hankalaa aina.

Tiedän kirjan lukemisen jälkeen entistä paremmin, että minun tulee keskittyä ajankäyttöni ja ajatusmaailmani muokkaamiseen. Vaikka koenkin meidän kolmen tasapainottavan toisiamme Dope Designia kehittäessämme, olisi meillä kaikilla ja varsinkin minulla itselläni helpompaa, jos kärsivällisyyteni olisi parempi ja pystyisin käyttämään tehtävien tekemiseen tarvittavan ajan, kyllästymisestä huolimatta. Koska laatu ja hyvä jälki ovat minulle tärkeitä, minun on pakko oppia ottamaan itseäni niskasta kiinni ja taistelemaan kyllästymistä ja turhautumista vastaan. Ties kuinka hyvä antisäätäjä minusta vielä pienellä harjoituksella tuleekaan!