Tampere
15 Oct, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kivun syitä etsimässä



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Se mitä tiedämme ihmisen kokemasta kivusta on viimeisten 10-15 vuoden aikana muuttunut merkittävästi kehittyneiden aivotutkimusmenetelmien kautta. Fysioterapeutin vastaanotolla lähes kaikilla asiakkailla on jokin kipu, johon he ovat tulleet hakemaan apua. Tämän takia terapeutin onkin tärkeää ymmärtää kipua ja mekanismeja sen taustalla. Joskus terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset saattavat syyllistyä kivun vähättelyyn ja epäilyyn sen todenperäisyydestä. Jos mitään selvää ongelmaa asiakkaan liikkumisesta tai toimintakyvystä ei löydetä, ajatellaan ettei kivutkaan voi olla niin kovat kuin asiakas kertoo. Kehittyneen aivo- ja kipututkimuksen yksi merkittävimmistä löydöistä on kuitenkin ollut se, että kipu on aina henkilökohtainen kokemus.  Koettuun kipuun vaikuttaa useat eri asiat kuten henkilön aiemmat kokemukset ja tunteet, josta johtuen eri henkilöt saattavat kokea saman suuruisen ärsykkeen hyvinkin eri lailla. Kipua hoitaessa pitäisikin pystyä vertauskuvallisesti näkemään metsä puilta, jossa puut kuvaavat tuki- ja liikuntaelimistön osia ja metsä ihmistä kokonaisuudessaan, johon kuuluvat myös mieli ja tunteet.

Mitä kipu on?

Kipua voidaan pitää elimistön suojamekanismina, jonka tehtävänä on suojella meitä aiheuttamasta vahinkoa itsellemme. Se on siis ensisijaisesti positiivinen asia sillä ilman kiputuntemuksia elimistö ei osaa suojata itseään sitä uhkaavista vaaroista. Eri puolilla kehoa sijaitsee tuhansittain kipureseptoreita eli nosiseptoreita jotka aistivat esimerkiksi painetta, lämpötilaa ja kemiallisia ärsykkeitä. Nosiseptorit kujettavat kipuviestin ensiksi selkäytimeen ja edelleen aivoihin, jossa kipu käsitellään ja annetaan muoto sekä voimakkuus sille. Se miten aivot käsittelevät nosiseptoreista saadun ”kipusignaalin” muodostuu nykytiedon valossa useasta eri muuttujasta. Henkilöön kipukokemukseen vaikuttavat kudosvaurion lisäksi tunnetilat, perintötekijät, aikaisemmat kokemukset, hermostolliset muutokset, muiden reaktiot sekä jopa kulttuuriset erot. Nämä kaikki tekijät muodostavat aivoissamme skeemoja eli niin sanottuja mielen malleja. Yksinkertaisesti voimme ajatella että aivot ovat tietokone, jonka kovalevyltä löytyy kansio nimeltä kipu. Tässä kansiossa sijaitsee kaikki aiemmin kokemasi asiat kuten muistoja, luettuja lehtiartikkeleita kivusta, omia kokemuksia, ajatuksia, uskomuksia sekä tunteita kipuun liittyen. Riippuen ”kipukansion” sisällöstä aivot joko vahvistavat reseptoreilta tullutta kipusignaalia tai vaihtoehtoisesti vaimentavat sitä.

Saatamme esimerkiksi venyttää selkää nostaessamme jotain maasta. Jos sinulle on joskus sattunut näin aikasemmin, eikä siitä ole seurannut mitään vakavaa myös aivot käsittelevät kivun todennäköisesti vaimentamalla sitä. Jos taas tilanne on sinulle uusi, mutta sinulla löytyy aivojen kipukansiosta muistijälki esimerkiksi jonkun kaverin selän venähdyksestä, joka istuu nyt pyörätuolissa, on myös kipukokemus todennäköisesti kovempi. Näihin skeemoihin pystyy onneksi myös itse vaikuttamaan kun vaan tiedostaa mikä vaikutus aikaisemmilla kokemuksilla on koettuun kipuun ja on valmis lähtemään muuttamaan näitä kokemuksia ja sitä kautta skeemoja.

Akuutti ja krooninen kipu

Yllä kuvattu kivun syntymisprosessi on tyypillinen kudosvaurion aiheuttamassa akuutissa kipussa. Kipu jaotellaan usein akuuttiin ja krooniseen kipuun. Se missä vaiheessa kipua aletaan kutsua krooniseksi riippuu hieman lähteistä mutta yleensä aletaan puhua kivun kroonistumisesta kun sen on jatkunut yli puoli vuotta. Käytännöllisempi määritelmä on kuitenkin alkaa puhua kroonisesta kivusta kun se jatkuu kudoksen normaalin paranemisajan ylitse. Vaikka kivun kokeminen on pohjimmiltaan positiivinen ilmiö sen meitä suojaavan ominaisuuden vuoksi, alkaa kipu kroonistuessaan vaikuttaa merkittävästi elämään. Kivun kroonistumiseen on olemassa useita eri teorioita mutta kudoksen normaalin paranemisajan ylittyessä lienee turvallista sanoa, että kipua ohjaa silloin jokin muu mekanismi kuin kudosvauriosta tuleva ärsyke. Yksi näistä mekanismeistä on keskushermoston ylivirittyminen ja herkistyminen, jota kutsutaan kivun sentralisoitumiseksi. Keskushermoston ollessa ylivirittyneessa tilassa nosiseptoreista selkäytimen kautta aivoihin kulkevat viestit kertovat suuremmasta vaarasta kuin mitä todellisuudessa on tarvetta ja aivot synnyttävät kiputuntemusta. Asian voi kääntää esimerkiksi vaikka tietokoneen näppäimistölle, jossa painaessani kerran P-näppäintä ilmestyykin näytölle kymmenen PPPPPPPPPP-kirjainta, jotka tallentuvat tiedostoon (aivoihin) ja aiheuttavat ei tarkoitetun lopputuloksen. Voidaankin siis todeta, että sanonta kipu on korvien välissä pitää paikkaansa mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kipu olisi todellista.

Kopit asiakastyöhön

Vaikka oikeastaan koko koulutuksen ajan on ihmisestä puhuttu psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena, konkretisoitui tuo termi astetta enemmän vielä nämä muutamat kipua käsittelevät kirjat luettuani. Yleensä asiakkaan tullessa vastaanotolle lähdetään tutkimaan ja testaamaan ihmisen liikkumista ja etsimään sekä korjaamaan asioita, jotka mahdollisesti aiheuttavat kipua. Yksi asia mikä kuitenkin saattaa jäädä huomioimatta on se, ettei me terapeutteina voida tietää onko mahdolliset ongelmat tuki- ja liikuntaelimistön toiminnassa aiheuttaneet kivun vai onko toiminnanrajoitteet syntyneet kivun seurauksena. Se, mitkä kaikki asiat vaikuttavat kipuun ja kivun eri mekanismien tunteminen ovatkin tästä johtuen terveydenhuoltoalalla ja kipupotilaiden kanssa tekemisessä olevalle avainasemassa. Myös tapa, jolla viestimme asiakkaalle hänen kivustaan ja ongelmastaan on erittäin merkityksellistä terapian onnistumiselle. Lääkityksellä voidaan häiritä nosiseptoreista lähtevää kipusignaalia ja sitä kautta helpottaa kipua mutta fysioterapeutti pystyy vaikuttamaan asiakkaan omiin mekanismeihin lisäämällä turvallisuuden tunnetta esimerkiksi opettamalla kivusta. Lähtötietona asiakkaalla saattaa olla tuttavalta tai nettifoorumeilta saadut diagnoosit ja uskomus, että jokin on pahasti rikki ja  liikkuminen vaarallista. Myös lauseet ja sisäinen puhe kuten ”suvussa on aina ollut huono selkä” ovat omiaan lisäämään kiputuntemuksia, inaktivoimaan ja toisaalta myös heikentämään hoidon vastetta. Kun asiakkaan saa ymmärtämään, ettei kipu ole aina merkki vaarasta ja uskomaan, että kipu jossain vaiheessa hellittää on myös mahdollisia virheellisiä liikemalleja helpompi lähteä korjaamaan, saada asiakas liikkumaan ja toteuttamaan myös muuta terapiaa onnistuneesti.

Lorimel Moseley, Explain Pain

Ota kipu haltuun, Helena Miranda

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close