Tampere
06 Dec, Sunday
3° C

Proakatemian esseepankki

Kivun sietäminen on onnellisuuden edellytys



Kirjoittanut: Marika Tuominen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kuulin ensimmäisen kerran Mark Mansonin kirjasta Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (The Subtle Art of Not Giving a F*ck) tiimikaveriltani Lindalta reilu vuosi sitten. Kirja herätti heti kiinnostukseni raflaavan nimensä ansiosta, ja aloinkin innoissani kuunnella teosta englanniksi äänikirjan muodossa. En kuitenkaan päässyt noin tunnin kuuntelua pidemmälle, kun Mansonin hauska, mutta provosoiva tyyli alkoi jo ärsyttää. Näin jälkikäteen ajatellen siinä kuitenkin eniten ärsytti ehkä se, että tunnistin kirjasta niin selvästi itseni, enkä halunnut myöntää tosiasioita ja kohdata ongelmaksikin muodostunutta liiallista kiinnostustani mitättömiä pikkuasioita kohtaan.

Nyt vuotta myöhemmin annoin kuitenkin suomenkieliselle äänikirjalle mahdollisuuden. Tälläkin kertaa kirja kolahti, mutta ei niin kivuliaasti kuin ensimmäisellä kuunteluyrityksellä. Olen pohtinut kirjan teemoja omassa elämässäni viimeisen vuoden aikana hyvin paljon. Ehkä olin nyt valmiimpi kuuntelemaan kirjan suuttumatta siitä. Ehkä asiaa auttoi myös rantatuoli ja Kreikan paahtava aurinko – ehkä olin niin lomamoodissa, että edes Mansonin kirja ei kyennyt rikkomaan mielenrauhaani. Antamalla uuden mahdollisuuden Mansonin kirjalle, annoin myös itselleni mahdollisuuden riisua aseeni ja mennä syvälle itseeni, pohtia kipukohtiani ja oppia, miten voisin olla piittaamatta niistä paskaakaan.

 

Kaikesta paskasta ei ole pakko piitata

Onnellisuutta ja tasapainoista elämää jahdatessamme ajaudumme huomaamatta oravanpyörään, jossa ei enää siedetä minkäänlaista kurjuutta elämässä. Fakta on kuitenkin se, että Matti Nykäsen sanoin ”elämä on laiffii” – tulemme aina kohtaamaan vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia. Elämä joka tapauksessa edellyttää myös jonkinlaisen paskan sietämistä, mutta kaikesta paskasta ei ole pakko piitata paskaakaan.

Mark Mansonin mukaan taika piilee kuitenkin siinä, miten suhtaudumme ongelmiin. Usein teemme pikkujutuista suunnattoman suuria ongelmia, ja jos ongelmia ei ole, keksimme niitä kyllä tyhjästäkin. Tuhlaamme energiaamme ja aikaamme loppujen lopuksi aivan mitättömistä asioista huolehtimiseen, kun voisimme saavuttaa tavoittelemamme tasapainon ja onnellisuuden tilan sillä, että sietäisimme aidosti merkityksellistä kipua siinä määrin, kun se elämään kuuluu, ja lakkaisimme kipuilemasta kokonaiskuvan kannalta vähäpätöisten asioiden takia. Voimme itse määritellä, miten paljon painoarvoa millekin ongelmalle annamme ja voimme itse valita, millaista kurjuutta olemme valmiita sietämään saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän elämän. Esimerkiksi riita perheenjäsenen kanssa voi olla tärkeä asia, mutta motkottavan naapurin äksyilyn voi sivuuttaa, jos sillä ei oikeasti ole suurtakaan merkitystä elämäämme. Mansonin filosofia olla piittaamatta paskaakaan ei siis tarkoita sitä, ettei mistään tulisi välittää. Tärkeintä on, että välitämme tärkeistä asioista ja lakkaamme murehtimasta turhanpäiväisyyksistä.

”Hyvän elämän salaisuus ei ole välittää niin helvetisti entistä useammista asioista, vaan välittää niin helvetisti entistä harvemmista asioista.”

– Mark Manson

 

Onnellisuuden paradoksi

Onnellisuus on Mansonin mukaan usein kangastus. Kun pääsemme tavoitteeseen, jonka kuvittelemme tekevän meidät onnelliseksi, tekeekin se meistä tyytymättömiä siihen mitä meillä on. Onnellisuuden maaliviiva ikään kuin siirtyy eteenpäin joka kerta, kun olemme sen lähellä. Jos haluamme tulla rikkaaksi, tunnemme olevamme köyhiä, huolimatta siitä kuinka paljon rahaa meillä on. Mitä tikimpään ja timmimpään kuntoon haluamme päästä, sitä vaikeampi meidän on hyväksyä peilikuvaamme.

Jokainen määrittelee onnellisuuden erilaisten haavekuvien kautta. Onnellisuus tarkoittaa kaikille eri asioita. Pysyvä onnellisuus ei kuitenkaan rakennu juoksemalla jatkuvasti sitä kohti, vaan oppimalla hyväksymään sen, miten asiat ovat.

 

Ongelmat lisäävät ongelmia

Ongelmien ratkominen luo onnellisuutta ja toisaalta ongelmien ratkaiseminen luo lisää ongelmia. Jos hankkii kuntosalijäsenyyden päästäkseen huippukuntoon, tulee luoneeksi samalla uuden ongelman; on raivattava kalenterista aikaa siellä käymiseen. Ongelmia on jokaisella, ja niin tulee aina olemaankin. Ongelmien taso vaihtelee, ja mitä pienemmistä ongelmista on kyse, sitä vähemmän ne ansaitsevat tilaa aivokapasiteetistamme. Ongelmista kehkeytyy aina uusia ongelmia, mutta ajan myötä ongelmat muuttuvat paremmiksi. Terveyttä uhkaava rapakunto on huonompi ongelma kuin kuntosalilla käymisen aikatauluttaminen, ja huippukunnon saavuttamiseen liittyvät lihasjumit ovat parempi ongelma kuin rapakuntoon liittyvä sisäelinrasvan uhka. Mitä parempia ongelmia meillä on ja mitä hyväksyvämmin suhtaudumme niihin, sitä suuremmalla syyllä voimme kokea onnellisuuden ja tyytyväisyyden tunteita.

 

Millaista kipua olet valmis sietämään saavuttaaksesi onnellisuuden?

Meidän on helppo haluta asioita elämäämme, mutta vaikea kohdata kipua, jota asioiden saavuttaminen vaatii. Voimme esimerkiksi haaveilla miljoonista, mutta emme ole kuitenkaan valmiita sietämään sen saavuttamiseen tarvittavia pitkiä työviikkoja ja raastavaa stressiä.

”Useimmat haluavat upeaa seksiä ja mahtavan parisuhteen, mutta jokainen ei suinkaan ole valmis kestämään vaikeita keskusteluja, kiusallisia hiljaisuuksia, loukattuja tunteita ja kaistapäistä psykologista draamaa.”

”Moni haaveilee yrittäjyydestä. Menestyneeksi yrittäjäksi ei kuitenkaan pääse, ellei pysty hyväksymään riskejä, epävarmuutta, toistuvia epäonnistumisia, kohtuuttoman pitkiksi venyviä työpäiviä ja sitä, että uhrauksista huolimatta ponnistelu ei takaa onnistumista.”

Onnellisuus edellyttää ponnisteluja ja kasvaa ongelmista sitä mukaa, kun ongelmat muuttuvat laadultaan paremmiksi. Onnellisuuden ja tyytyväisyyden kokeminen vaatii niin omista tavoitteista kiinni pitämistä, kuin myös kivun sietämistä. Jotta voisi olla onnellinen, kielteisetkin kokemukset tulee hyväksyä. Ongelmien vältteleminen tai niistä katkeroituminen on onnellisuudelle pahinta myrkkyä. Voimme saavuttaa kestävän tyytyväisyyden ja mielekkyyden tunteen valitsemalla ja hallitsemalla omat taistelumme, eli päättämällä, millaista kipua olemme valmiita sietämään päämäärään päästäksemme. Onnellisuuden ja tasapainoisen elämän tavoittelussa kompastuu heti ensimetreillä, jos tähtää vuoren huipulle hyväksymättä sinne pääsemiseen kuuluvaa kiipeämistä. Täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että elämä on loppuun saakka yhtä kiipeämistä. Emme voi vain jossain kohtaa todeta olevamme huipulla ja lakata ponnistelemasta. Onnellisuus piilee nimenomaan kiipeämisessä. Jos emme nauti onnellisuuteen tähtäävästä prosessista, emme voi myöskään saavuttaa tyytyväisyyttä.

”Ponnistelut määrittelevät menestyksen.”

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close