Kirjat ja niiden pohjalta kirjoittaminen ovat esillä vahvasti Proakatemian yhteisössä perustuuhan opiskelumalli tiimioppimisen lisäksi nimenomaan itseohjautuvuuteen ja vapauteen luoda oma polku omien valintojen kautta. Ota selvää siitä mikä kiinnostaa, lue, kokeile, ihmettele, opi ja opeta muita. Siten ei ole varmaan ihmekään, että elokuussa 2020 uutena opiskelijana, Esipinkkuna, Proakatemian esseekäytännöt askarruttivat itseä kovasti.

Kirjoittamiseen orientoituminen

Syksyn aikana harjoittelimme kirjallisten tuotosten tekoa eri kursseilla pareittain ja ryhmissä hitaasti, mutta varmasti. Ensimmäiset omat muistiinpanot esseistä sisältävät tiedot esseetyypeistä, niistä saatavista esseepisteistä ja tarvittavasta kokonaisesseepistemäärästä. Kirjapajan jälkeen pajavihossa oli muistissa useammankin kirjan nimet jatkon varalta. Kirjat ja esseet olivat paja aiheena uudestaan tammikuussa oman tiimin yhteisessä pajassa. Silloin vinkkejä lukemiseen ja kirjoittamiseen pyydettiin sekä tiimikavereilta että vanhemmilta opiskelijoilta. Tiimi tutustui yhdessä Esseepankkiin ja esseiden palauttaminenkin tuli vähitellen tutuksi pakollisten esseiden palautusten myötä. Kaikille oli enemmän tai vähemmän selvää että kirjoja tulee lukea ja kirjoitelmia kirjoittaa, jottei kohdalle osu sanktio.

Jotenkin oma rutiini kirjoittamiseen ei vain tuntunut löytyvän. Kun päivät vietettiin erilaisin etäyhteyksin tietokoneen ääressä istuen luovuus ei kukkinut päivän päätteeksi, kun samalla koneella olisi pitänyt tuottaa esseitä. Kirjoittamisen rutiini ja varsinkin esseiden palauttaminen ontuivat edelleen ja se turhautti. Tietyllä tavalla itseä helpotti kuitenkin se, etten vaikuttanut missään vaiheessa olevan ainut, jolla kirjoittaminen ei vaan syystä tai toisesta sujunut.

Tässä vaiheessa päädyin lukemaan Ronja Salmen ja Mikko Toiviaisen (2017) kirjaa 12 tarinaa kirjoittamisesta, jossa on dokumentoitu kaksitoista keskustelua kirjoittamisen ammattilaisten kanssa. Hyvin pian kirjaa lukiessa tuli selväksi näkemys siitä, että kirjoittajaksi kasvetaan vain kirjoittamalla. Kun kirjoittaa päivittäin, kirjoittamisesta voi muodostua luonteva osa arkea (Salmi & Toiviainen, 2017.). Ajatus ei ole itselle uusi, mutta kirkastaa selvästi tarpeen työstää omaa kalenteria, jotta kirjoittamisesta voi tulla rutiini. Rutiinin tärkeyttä korosti myös 11.11.2020. Proseminaari vieraanamme ollut filosofi, tietokirjailija ja tutkija Frank Martela, joka kertoi meille kirjoittaneensa nyt jo vuosien ajan tunnin päivässä (Martela, 2020).

Alkuun pääsy

Kun muutamat pakolliset tehtävät on hoidettu alta pois, järjestin itselleni aikaa kirjoittaa luottaen siihen, että riittävä aika ja rauhallinen paikka auttavat asiaa. Olin lukenut useamman kirjan, joten luotin siihen, että aiheita kirjoittamiseen varmasti riittää. Kirjoittaminen ei kuitenkaan tuntunut luonnistavan, joten päädyn kertaamaan pajavihkoihin kirjattuja muistiinpanoja. Paperille kirjoitettuja asioita, kun voi tarkastella siinä hetkessä tai myöhemmin. Vihosta löytyikin merkintä siitä, että meidän tulee lukea itseä varten ja peilata luettua omaan tilanteeseen. Pitää tuoda esiin omaa pohdintaa, eikä vain referoida. Ehkä tässä on juuri se suurin ongelma, kun viimeisimpien vuosien tapana ei ole ollut kirjoittaa ylös omaa ajattelua. Toisaalta voisiko olla, että osa ongelmaa on se, että luin kirjat kannesta kanteen sen sijaan että olisin etsinyt idean, josta kirjoittaa ja siirtynyt etsimään lisää aiheeseen sopivia lähteitä? Tai ehkä ideani eivät vain ole selkeytyneet. Journalisti Reetta Rädyn mukaan ajatuksilla on tapana selkiytyä kirjoittamisen välttelyn aikana. Kirjailija Emmi Itäranta puolestaan kertoo, että jumin koittaessa hänen kannattaa tehdä jotain aivan muuta. (Salmi & Toiviainen, 2017.).

Lopulta istun vaan alas kirjoittamaan. Kirjoitan omasta turhautumisesta kirjoittamisen ollessa haasteellista, kun omat ajatukset ovat sykerössä. Kirjoitan kirjoitusprosessista ja siitä, miten kirjoittamista on tähän mennessä opintojen aikana lähestytty. Omia ajatuksia purkaessa vyyhti vähitellen purkautuu. Tilanteeseen turhautuminen antoi tarvittavan nykäisyn eteenpäin päivänä, jolloin muut tehtävät, ympäristö tai kiireiset aikataulut eivät aiheuttaneet ylimääräisiä häiriötekijöitä. Tämän lisäksi kirjoitin noudattaen muutamaa perussääntöä. Kirjoitin ihmiselle, itselleni, ja puhuin kokemuksesta, pureutuen asiaan, joka ärsytti itseä (Tapaninen, 2016).

Vinkit kirjoittamiseen

12 tarinaa kirjoittamisesta kirjan loppuun on kerätty kirjoittamisen ammattilaisten haastatteluiden pohjalta kerätyt vinkit niin ideointiin, aloittamiseen, kirjoittamiseen, editointiin kuin julkaisuun. Näistä kirjailijat Salmi ja Toiviainen kehottavat valitsemaan vain itselle sopivat vinkit. Tämän ensimmäisen opintovuoden perusteella oma listani näyttää seuraavanlaiselta:

Ideointi:                         

Ota oman kirjoituksesi pohjaksi jokin tarina tai satu.

Kirjoita siitä mikä on sinulle henkilökohtaista.

Kirjoita jokainen hyvältä tuntuva idea, lause tai riimi ylös.

Aloittaminen:                 

Pohdi omaa kirjoittamista. Hyväksy oma tyylisi tehdä ja mieti miten voit tukea sitä.

Tee kirjoittamisesta tapa. Luo itsellesi rutiinit, jotka edistävät alkuun pääsemistä.

Kirjoita kun olet vihainen.

Kirjoittaminen:               

Keskity kirjoittamaan. Editoinnin aika tulee myöhemmin.

Säästä nekin ideat, jotka jäävät varsinaisesta tekstistä yli.

Editointi:                        

Suunnittele tekstin rakenne etukäteen.

Lue tekstiä ääneen.

Kirjoita uudelleen.

Anna tekstin levätä ja palaa siihen myöhemmin.

Julkaisu:                        

On väistämätöntä, että joku ymmärtää sinut väärin. Lukijat kokevat tekstin, joten on olemassa kaksi tekstiä,

lukijan kokema teksti ja se sinun kirjoittamasi.

Pohdintaa

Aika näyttää miten hyödylliset vinkit itselleni valitsin. On varsin todennäköistä, että lista muovautuu vielä moneen kertaa kehittyessäni kirjoittajana. Tässä hetkessä koen kuitenkin löytäneeni itselleni ne vinkit, jotka auttavat eteenpäin ja mahdollistavat muun muassa tämän esseen palauttamisen. Päätän työstää seuraavan kirjoitelman saman tien jostain niistä kirjoista, joista aiemmin mainitsin. On aika ottaa selvää, kuinka vinkit tepsivät seuraavaan kirjoitusprosessiin. Samalla selvinnee, mikäli taustatyöni on riittävä vai onko minun varattava vielä enemmän aikaa aiheen ymmärtämiseen. Muiden asioiden tekemistä ja itse kirjoittamisen välttelyä olen toteuttanut jo liikaakin.

Asbill, K. 2021. Pajavihko.

Martela, F. 2020. Prosemma 11.11.2020. Tampereen ammattikorkeakoulu. Proakatemia. Tampere.

Salmi, R. & Toiviainen, M. 2017. 12 Tarinaa kirjoittamisesta. E-kirja Suomalainen Plus-palvelussa. WSOY. Helsinki. Vaatii rekisteröitymisen palveluun. Viitattu 8.5.2021.

Tapaninen, J. 2016. Miten oppisin kirjoittamaan. Great Point. Julkaistu 1.8.2016. Luettu 8.5.2021. https://greatpoint.fi/kirjoittaminen/