Tampere
02 Dec, Wednesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Kirjoittaminen ottaa päähän



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

 

Kun peruskoulussa täytyi äidinkielentunneilla kirjoittaa äikän aine, pistin heti kynän sauhuamaan. Näin ympärilläni luokkakavereita, jotka tuijottivat tyhjää paperia kolme tuntia kynsiään pureskellen. Jotkut saivat rustattua otsikon. Muistan miettineeni, että onpa tylsää porukkaa, kun eivät saa mitään aikaiseksi. Tosiasiassa hoidin homman eri tavalla kuin he. He suunnittelivat, minä en. Kun aloitin kirjoittamisen, minulla ei ollut hajuakaan mistä kirjoitan. Lisäsin otsikon aina viimeisenä, vasta, kun jutun juoni oli edes itselleni selvillä. Äikän opet olivat kuitenkin mielissään aikaansaannoksistani ja arvosanana komeili usein ysi. Ysi oli opiskeluissaan kunnianhimottomalle teinille kiva ylläri.

 

Olen kirjoittanut elämäni aikana paljon päiväkirjatyyppisiä tekstejä ja ollut nopea keksimään tarinoita. Saan usein uusia ideoita, keksin ratkaisuja ongelmiin, minulla on visuaalista silmää ja monipuolinen mielikuvitus. Mielikuvitukseni on jopa niin monipuolinen, että joskus tunnen ajatusteni leijailevan neljä metriä pääkoppani ulkopuolella, eikä niihin saa mitään rotia. Josko hyppäämällä saisi edes yhden niistä kiinni?  Vaikka olen mielestäni hyvä yhdistelemään asioita ja ajatuksiltani rikas, silti kirjoittaminen takkuaa. Tämän kirjoitustaito-analyysini lopputuomioksi antaisin itselleni seuraavan –  keskittymiskyky ajoittain olematon, osaa kirjoittaa, mutta ei osaa, kärsivällisyys ei riitä suunnitteluun, kehityskelpoinen.

 

Proakatemia-aikana kirjoittamani esseet eivät ole mielestäni saaneet minua kehittymään kirjoittajana. Ja jos edes vähän ovatkin niin eivät ainakaan tarpeeksi. Omasta mielestäni. Erityisesti punainen lanka on vaikea saada kulkemaan koko esseen lävitse, alusta loppuun asti. Ajatuksia tuntuu olevan edelleen aivan liikaa kerralla, johtuneeko pään lisäksi myös hektisestä elämänmenosta? Myös kirjoittamiseen keskittyminen ja jopa aiheen valinta tuntuu välillä ylitsepääsemättömän vaikealta. Haasteellista hommaa tuo kirjoittaminen. Eikä enää edes lainkaan mukavaa.

 

Edellä mainituista syistä valitsin luettavaksi Taina Uimosen kirjan, joka kantaa nimeä Kirjoita kiinnostavasti. Kirja on kooltaan pieni opas, joka nivoo kirjoittamisen tärkeimmät opit yhteen. Kirjan luvuissa kerrotaan, millaista on kiinnostava sisältö, kiinnostava rakenne ja kiinnostava ilmaisu. Kirjan luettuani yritin parhaani mukaan hyödyntää seuraavia vinkkejä kirjoittaessani aiemmin lukemanne tekstin. Kirjoitin omakohtaisista kokemuksista, havainnoista. Rennosti, minun suuhuni sopivilla arkisilla sanoilla. Myönnän, että esseen rakennetta en luovuudentuskistani levottomana jaksanut sen kummemmin suunnitella, mutta nyt kirjoittaminen tuntui mukavammalta kuin aiemmin, koska otin leppoisamman asenteen. Jotta muidenkaan ei tarvitsisi kiristellä hampaita esseiden takia niin tässä kirjan päällimmäiset tipsit pureskeltavaksi. Bon Appétit!

 

 

 

Kiinnostava sisältö

 

Kirjan mukaan tarinaa ei päihitä mikään, vaikka nykyään tekstit kirjoitetaan usein uutismuotoisesti, jossa lopputulema selviää lukemisen alkumetreillä. Uutismuotoiset kirjoitukset ovat hyödyllisiä kiireisten lukijoiden keskuudessa, kuten työelämässä. Tarinat ovat silti mielenkiintoisempia ja niitä voikin käyttää missä tahansa, jossa halutaan kertoa jotain mielenkiintoista, antaa ajattelemisen aihetta tai vain viihdyttää. Lukijat haluavat yksityiskohtia ja esimerkiksi kuvailemalla ihmistä tai asiaa, herää tarina kunnolla eloon. Tarinan tunnetilaan saa vielä enemmän voimaa kertomalla sen minä -muodossa ja preesensissä.

 

Kiinnostavan aiheesta saa myös tekemällä lainauksia, joista voi kuulla puhujan äänen. Vertaukset värittävät tarinaa ja niiden olisi hyvä olla tuoreita ja omaperäisiä. Kun tuntee lukijansa, voi myös onnistua valitsemaan heitä kiinnostavaa sisältöä tekstiin.

 

Havainnointikyvystä on hyötyä kirjoittajalle kiinnostavan sisällön luomisessa. Teoriatietoa ja lukumääriä voi sen sijaan hankkia muista lähteistä. Havainnointikykyään voi harjoittaa tarkkailemalla ympäristöään ja sen yksityiskohtia tekemällä aistihavaintoja. Havainnot kannattaa kirjata ylös, ettei tärkeä havainnointimateriaali pääse unohtumaan.

 

 

Kuvauksia ei pysty kirjoittamaan, jos ei näe mitään (Uimonen, 2010, 47).

 

 

 

Kiinnostava rakenne

 

Tekstin otsikkoon kannattaa panostaa, koska sillä voidaan herättää lukijan mielenkiinto. Otsikkoon saa potkua sisällyttämällä siihen verbin. Myös tekstin alkulauseet ovat tärkeitä, koska niiden tulee herättää yhteys lukijaan tai jokin syy, jotta lukija innostuu lukemaan tekstisi loppuun. Tekstin alussa tulee välttää lukijan opettamista. Vasta, kun mielenkiinto on saatu herätettyä, menee tekstin opetuskin paremmin perille.

 

Tekstin rakenne on parhaimmillaan vuorovaikutteista kirjoittajan ja lukijan välillä. Tällöin teksti herättää lukijalle kysymyksiä, joihin hän löytää tekstistä vastauksia. Koko sisällön ei kuitenkaan kannata olla lukijan puolesta loppuun asti mietitty vaan hyvä teksti jättää lukijalleen pohdittavaa. Mikäli teksti on kirjoitettu tärkeys- tai aikajärjestyksessä, lopetetaan teksti asian loputtua pisteeseen. Mikäli tekstin on vapaammin kirjoitettu, voi loppuun säästää jotakin yllättävää. Pääasia on, että teksti loppuu hyvään tunnelmaan.

 

 

 

Kiinnostava ilmaisu

 

Käyttämällä rohkeasti arkisia, kirjoittajalle ominaisia sanoja, pystyy tuomaan tekstiin vaihtelevuutta. Sanoja valitaan aihepiirin ja -tyylin mukaan. Liiallista adjektiivien käyttöä kannattaa varoa, erityisesti mikäli adjektiivivarasto on suppea. Useimmiten ei kannata käyttää ensimmäisenä mieleen juolahtanutta adjektiivia. Ilman substantiiveja ei tule tekstiä, joten niitä voi yrittää lisätä tekstiin. Substantiiveista saa kiinnostavampi ja täsmennetympiä käyttämällä erisnimiä. Rikasta sanavarastoasi havainnoimalla.

 

Väriä ilmaisuun saa käyttämällä vertauskuvia, sanontoja ja sananlaskuja. Tekstin voi kirjoittaa rennosti ja myös aiheen salliessa hauskasti. Liian tiivistä, tietoa täyteen ahdattua tekstiä on raskasta lukea. Teksti kannattaa jättää hetkeksi muotoutumaan ja lepäämään. Esimerkiksi seuraavana aamuna voi huomata paremmin tekstiin tarvittavia muutoksia.

 

Palautteen saaminen, sen ymmärtäminen ja siitä oppiminen voi olla kirjoittajalle erittäin hyödyllistä. Omaa ilmaisua saa silti puolustaa, koska kaikkia ei vaan voi miellyttää. Ken yhdelle kumartaa se toiselle pyllistää.

 

 

 

Lähteet:

Taina Uimonen – Kirjoita kiinnostavasti

Otavan Kirjapaino, Keuruu 2010

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close