Valkoisen paperin pelko

Miksi kirjoittaminen tuntuu meistä monesta niin vaikealta? Miksi esseiden tekeminen jää aina viimetinkaan? Eihän se nyt niin tähtitiedettä voi olla, eikä olekaan. Oili Valkila sanoo mielestäni hyvin kirjassaan Loista kirjailijana – älä suotta odottele inspiraatiota, että haluamme tuotoksen, mutta emme tiedä miten tuottaa sitä. Jokainen meistä varmasti jonkin tasoisen tekstin kykenee tuottamaan, enemmän tai vähemmän tuskaisesti, mutta kirjoittaminen on taito siinä missä mikä tahansa muukin ja se paranee vain sitä kehittämällä. Kukaan ei synny kynä kädessään, eivätkä menestyneimmätkään kirjailijat menestyisi, elleivät he olisi harjoitelleet kirjoittamista. (Loista kirjailijana 2016).

Kyky tuottaa tekstiä on monen tekijän summa. Mielikuvitus, sanavarasto, huumorintaju, uskonto, etninen tausta ynnä muut henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttavat siihen millaista tekstiä juuri sinä tyypillisesti tuotat. Yhdistävänä teemana kaikissa edellä mainituissa nousee se, millaisen kasvatuksen ja millaiset lähtökodat elämään lapsena saa, mutta aivan kaikkea ei kuitenkaan voi laittaa kasvatuksen piikkiin. Se miten tekstiä tuotat, onkin tämän esseen ytimessä, eikä se millaista tekstiä keneltäkin syntyy. Eri valmiusasteista huolimatta jokainen pystyy kehittämään taitojaan kirjoittajana, eli tekstin tuottajana. Huomion arvoisena seikkana toki mainittakoon, että yleensä kirjoitustaitoja harjoitellessa mukavana bonuksena myös tuotettavan sisällön laatu paranee.

Valkoisen paperin pelolla tarkoitetaan kirjoittamisessa alkuun pääsemisen vaikeutta. Tämä on todennäköisesti suurin syy miksi esseiden ja muiden tekstien kirjoittaminen koetaan epämiellyttäväksi. Tämän kyseisen esseen tarkoituksena on pohtia seikkoja jotka helpottavat sisällön tuottamista ja auttavat pääsemään ylitse valkoisen paperin pelosta.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Tärkein asia minkä tahansa tekstin tuottamisessa on huolellinen suunnittelu. On paljon helpompi lähteä luomaan sulavaa sisältöä, kun ensin hahmottelee paperille, tai vaikka word-tiedoston alkuun, että mistä tulee kirjoittamaan ja missä järjestyksessä. Suunnitelman laajuus on täysin kirjoittajasta itsestään kiinni, mutta karkeat raamit on hyvä asettaa aina ennen varsinaisen tuotoksen kimppuun käymistä. Itse käytän suunnittelussa seuraavaa kolmea vaihetta, jotka olen todennut toimiviksi.

1. Aihe/näkökulma. Aivan ensimmäisenä tulee tietysti olla aihe josta kirjoittaa, eli yleensä esseiden tapauksessa jokin kirja, tai kirjasta poimittu teema. Tämän lisäksi on hyvä hahmotella hieman lähestymistapaa kyseiseen aiheeseen. Yleensä näkökulma löytyy hyvin luontaisesti, mikäli aihe herättää minkäänlaista mielenkiintoa tai tunnetta kirjoittajassa.
2. Käsiteltävät asiat/jäsentely. Valitusta aiheesta on hyvä poimia muutamia pääpointteja jotka erityisesti herättävät ajatuksia. Käsiteltävien asioiden määrä riippuu paljon niiden laajuudesta ja aiheesta itsestään. Yleensä henkilökohtaisesti suosin noin 3-5 pääkohtaa. Samalla on hyvä jäsennellä käsiteltävät asiat loogiseen järjestykseen, ja mahdollisesti lisätä jokaiseen muutama alakohta ranskalaisilla viivoilla, mikäli jotain toimivia ajatuksia tulee mieleen.
3. Viimeisenä kohtana on vapaamuotoinen ja laajuudeltaan hyvin vaihteleva tukisanalista. Mikäli esseetä suunnitellessa tai aineistoon tutustuessa nousee puolivalmiita ajatuksia, tai vaikka valmiita lauseita joidenka ympärille olisi mieluisaa luoda tekstiä, kannattaa ne ehdottomasti kirjottaa ylös. Tarkoituksena ei ole hyödyntää kaikkia ylös kirjoitettuja ajatuksia, mutta niistä saattaa olla merkittävä apu jossain vaiheessa.

Yllä mainituista kolmesta kohdasta on suuri apu kirjoitusprosessissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että täysin orjallisesti suunnitelmaa ei tarvitse noudattaa, jos kirjoittaessa herää uusia ja mullistavia ajatuksia. Aiheessa toki kannattaa koittaa pysytellä edes jossain määrin, jotta tuotos vastaa odotuksia.

Flow ja motivaatio

Kirjoittamisessa auttaa, mikäli pääsee hyvään flow-tilaan. Tällöin saa yleensä tuotettua sujuvaa tekstiä kohtuullisen kivuttomasti sekä ripeästi. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista päästä flowhun, vaan joutuu hakemaan motivaatiota kirjoittamiseen muutoin. Yleensä ihmiset suoriutuvat parhaiten, kun he kokevat itse hyötyvänsä suorittamastaan tehtävästä. Akatemian toimintaympäristössä on helppo hakea sisäistä motivaatiota esimerkiksi oppimisesta, ja etenkin siitä, jos opitusta tiedosta kokee suoraa hyötyä projektin kautta.

Kirjoittamisen taustatyö

Moni on varmasti huomannut, että aloittaminen ja sen vaikeus ovat suurimpia haasteita useissa asioissa, jotka ovat to-do-listalla, mutta eivät ole sieltä mieluisimmasta päästä. Sama pätee kirjoittamisen kohdalla, jos sitä ei koe mielekkäänä ja valkoisen paperin pelko on itseasiassa todella yleistä. Onko ongelmaan olemassa ratkaisua tai mitään, mikä tekee siitä vähemmän haastavaa?

Panosta lähteiden valintaan

Sopivien lähteiden valinta ja niihin tutustuminen huolellisesti auttaa esseen suunnittelussa. Proakatemialla on totuttu tekemään esseitä yleensä joidenkin luettujen kirjojen pohjalta, eikä niiden sisältöä ole juurikaan rajoitettu. Henkilöstä riippuen tämä voi toki olla myös mahdollinen haaste, jos on vaikeuksia valita mistä aiheista haluaisi lukea. Esseen kirjoittamisessa voi hyödyntää kirjoja kokonaisuutena tai valita niistä mielenkiintoisia osia, joita haluaa tuoda esiin.

Aina lähteiden ei tarvitse olla kirjoja, vaan lähdemateriaalina voi käyttää myös vaikkapa artikkeleita, pajoja, podcasteja tai videoita. Essee kannattaa suunnitella omien tarpeiden mukaan niin, että sitä voi hyödyntää vielä myöhemminkin. Esimerkiksi täysin uusia asioita kannattaa joskus referoida itselleen myöhempään käyttöön, kun taas joitain kirjoja on hyvä käyttää oman oppimisen reflektoinnin tukena. Selvää kuitenkin on, että mitä paremmin on lähdemateriaaliin tutustunut, sitä enemmän siitä on yleensä herännyt ajatuksia, joka taas helpottaa kirjoittamista.

Kokeile äänikirjoja

Jos kaipaa vaihtelua lukemiselle tai se on esseeprosessissa se osuus, joka tuottaa päänvaivaa, äänikirjat voivat olla oiva valinta. Ne ovat kasvattaneet suosiotaan vuosi vuodelta, joten valikoimakin lisääntyy jatkuvasti. Voi olla hyvä aloittaa sellaisesta teoksesta, joka ei aiheuta minkäänlaista stressiä vaan sitä voi kuunnella huoletta, eikä haittaa, jos jokaiselle lauseelle ei kykene antamaan sataprosenttista huomiota. Valinta voi olla esimerkiksi jokin romaani, jolle ei aseta sisällön puolesta mitään oppimistavoitteita. Näin pääsee totuttelemaan uuteen kuuntelutapaan ja kokemuksen karttuessa äänikirjojen lukunopeutta voi myös lisätä, jolloin kirjoja voi ahmia lyhyessä ajassa enemmän. (Yle Uutiset 2018).

Valtava etu luettaviin kirjoihin on myös se, että kuuntelulle on arjessa enemmän mahdollisuuksia kuin lukemiselle. Äänikirjojen oppeja voi kerryttää vaikkapa siivotessa tai kävelyllä. Suositeltavaa kuitenkin on tehdä muistiinpanoja kuuntelun yhteydessä aina kun mahdollista, sillä ilman niitä esseen kirjoittaminen saattaa olla haastavampaa kuin luetun kirjan pohjalta, sillä ihminen muistaa näkemästään yli kolminkertaisesti sen mitä kuultuun verrattuna jää mieleen (DigiPeople 2013). Esimerkiksi BookBeat, Storytel ja Audiple tarjoavat edullisesti suosittuja äänikirjoja. (Yle Uutiset 2018).

Valitse kirjoittamista tukeva työympäristö

Tähän ei ole mitään oikeaa valmista kaavaa. Se mikä työympäristö tukee lukemista, kuuntelua tai esseen kirjoittamista parhaiten, on täysin yksilöllistä. Parhaat olosuhteet omalle tekemiselle löytää kokeilemalla rohkeasti eri vaihtoehtoja. Onko parempi löhötä sohvalla kirjaa lukien tai kuunnellen vai pysyykö ajatus kasassa paremmin työpöydän ääressä? Onko sopivan viileää/lämmintä? Pidätkö kirkkaasta vai himmeästä lukuvalosta? Keskittymisen kannalta ehdottomasti tärkeimpiä tekijöitä on taustalta kuuluvat äänet. Yksi työskentelee parhaiten hiljaisuudessa, kun taas toinen ei saa mitään aikaan ilman tasaisen rauhoittavaa hälinää taustalla ja kolmas vaipuu flow-tilaan missä tahansa melutasossa. (Erilaisten oppijoiden liitto).

Lukemisen ja kirjoittamisen ajatellaan yleensä olevan yksin suoritettavaa tekemistä, mutta yhtä hyvin niitä voi tehdä myös tiimissä. Joku tarvitsee ehdotonta rauhaa ja yksinoloa kirjoittaessaan, ja toisella on tarve jakaa ajatuksia aiheesta ennen kirjoittamista. Jälkimmäinen on varmasti harvinaisempaa, mutta toimii todella etenkin soluesseitä kirjoitettaessa. Myös ajoituksella on merkitystä. Valitse se hetki päivästä, jolloin olet tuottavimmillasi. Aamu vai ilta? Sekin selviää testaamalla. (Erilaisten oppijoiden liitto).

Lähteet

Loista kirjoittajana: Älä suotta odottele inspiraatiota. – Oili Valkila

DigiPeople. 2013. Luettu 11.12.2018

https://www.digipeople.fi/fi/infograafi-visuaalisuuden-nyrkkisaannosta/

Yle Uutiset. 2018. Kannattaako kirja ahmia silmillä vai korvilla? Äänikirjat vähentävät stressiä ja ovat näppäriä, mutta toisinaan kannattaa myös pysähtyä lukemaan. Luettu 11.12.2018.

https://yle.fi/uutiset/3-10290663

Erilaisten oppijoiden liitto. Mikä on omin tapasi oppia? Luettu 12.12.2018.

http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=158