Tampere
16 Jan, Saturday
-14° C

Proakatemian esseepankki

Kirjanpitäjänä *********, eli Revenassa



Kirjoittanut: Jarkko Suojanen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kirjanpitäjänä *********, eli Revenassa.

 

Miksi lähdin tähän tehtävään? Onko tämä ollut sen arvoista? Lähtisinkö uudelleen, jos joku kysyisi? Näitä ajatuksia ja niihin vastauksia olen pohtinut paljon tämän syksyn aikana. Kuka on kirjanpitäjä ja mitä se tekee? Normaalisti kirjanpitäjää voidaan lähtökohtaisesti pitää yrityksen ulkopuolisena henkilönä, joka pitää huolen taloudesta. Kirjaa ostot, myynnit yms. Kuitenkaan henkilökohtaisesti on koe tätä roolia ainoastaan näin. Koen olevani osa tiimiäni ja tämä on tapa, jolla haluan erottua muusta massasta, tämä on se erityisosaaminen, jota haluan kehittää ja jossa haluan olla hyvä. Koen että kirjanpidon ymmärtäminen auttaa minua ymmärtämään yritystalouteen liittyvät asiat paremmin. Jokaisellahan on omia vahvuuksiani ja niitä tulisi hyödyntää tiimityöskentelyssä mahdollisimman paljon, eikö?

 

Kaikki alkoi vuonna 2013 kun menin kesätöihin äitini ja hänen sen aikaisten yrityskumppaneidensa yritykseen. Aloitin järjestelemällä kuitteja päivämääräjärjestykseen, siivoamalla ja viemällä roskia. Taloudesta tuolloin 14-vuotiaalla Jarkolla ei ollut hirveästi ymmärrystä. Olin ehkä joskus kuullut sanan laina ja säästäminen. Kassavirrastakin tuolloin paljon puhuttiin, ja se selitettiinkin minulle viikkorahaperiaatteella. Saat kerran viikossa 10e, ja jos teet enemmän ostoja viikossa kuin 10e kassavirtasi on miinuspuoleista. Taisin myös joskus todeta, että minusta ei ikinä tule talousalanammattilaista eikä varsinkaan kirjanpitäjää. Kuitenkin vuosien vieriessä eteenpäin tehtäväni laajenivat myynti- ja ostoreskontrien käsittelyyn, laskujen lähettämiseen ja tiliotteelta tositteiden kohdistamiseen. Loppujen lopuksi tein koulun ohella ihan täysiä kirjanpitäjän töitä lukuun ottamatta tilinpäätöksiä. Mielestäni tämä oli todella siistiä verrattuna esimerkiksi kavereideni prisman kassalla kesätyöskentelyyn. Sain kerrankin tehdä jotain missä olin kehittynyt kohtalaiseksi ja suhteellisen aikaisessa vaiheessa elämääni. Minut otettiin tosissaan talouden ammattilaisena ja en joutunut perustelemaan kantaani tai osaamistani kellekään. Tästä sainkin siihen aikaan runsaasti itseluottamusta.

 

Matka Revenassa alkoi alkuvuodesta 2020 kun tiimit jaettiin ja päädyin tähän niin kutsuttuun ”perseenreikä tiimiin”. Keväällä tiimien roolijaoissa ilmaisin, että olisin kiinnostunut tekemään kirjanpitoa ja tiimini sen hyväksyi pientä korvausta vastaan. Oliko tämä suurin virhe, jonka olen akatemialla tehnyt? Onneksi ei. Matka kirjanpitäjänä ”oman” asiakkaan kanssa on ollut kaikkea muuta kuin tylsä. Olen oppinut johtamaan ihmisiä talouden kannalta, eli niin kutsuttua talousjohtamista. Olen myös saanut ja joutunut perehtymään lisää yrityksen ostoihin, poistoihin, tuloslaskelmiin ja kohta ensimmäistä kertaa tilinpäätökseen. Jännittääkö tämä, no kyllä. En tiedä osaanko tehdä tätä vai onnistuuko se sittenkin ilman kipuiluja. Käytössämme on kirjanpitojärjestelmä Netvisor, joten kaikki tiedot pitäisi löytyä sieltä, löytyyhän? Kaikkea tällaista olen joutunut ajattelemaan, en tiedä minne itseluottamukseni näiden asioiden kanssa on kadonnut. Onko tiimini asettanut minut haavoittuvaan rooliin, jossa joku kärsii joka tapauksessa ihan sama mitä päätän? Olenko saanut tarpeeksi positiivista palautetta, joka palauttaisi uskon asioihin. En tiedä, en tosiaankaan tiedä. Asioiden kyseenalaistuksesta seuraavaan, ongelmasta seuraavaan, koenko vain asiat näin vai onko se todellisuus. Epäilen kokevani asiat vain eri tavoin kuin ennen, jolloin olin itsevarmin 16-vuotias kirjanpitäjä, mitä maanpäältä löytyi siihen aikaan. Nykyään teen asioita itse, eikä ole enää äitini turvaa, tässäkään asiassa. Todellisuudessa kaikki asiat, joita minulta kysytään, varmistan äidiltäni, joka on yli 35 vuotta toiminut yritystalouden ja kirjanpidon parissa, joten ehkä hän jotain tietää.

Onnistumiset kuitenkin kasvattavat omaa itseluottamustani ja esimerkiksi se, että emme ole tehneet suuria kämmejä oman taloutemme kanssa on osittain minun ansiotani. Otanko tästä suuren osan kunniasta niin kyllä! Koen että ansiostani olemme välttäneet kassakriisin, pysyneet kartalla yrityksemme talousasioista ja viimeisimpänä olen mielestäni pystynyt yleisellä tasolla auttamaan tiimiläisiäni talouteen liittyvissä asioissa. Kertomaan heille mitä ostoja saa tehdä, kuinka arvolisävero toimii ja miten tuloslaskelma vaikuttaa tilikauden loputtua maksettavaan tuloveroon. Toistoja näiden opettamisessa on kuitenkin ollut kymmeniä, ja jopa satoja. Mikseivät tiimiläiseni ymmärrä taloudesta kuten minä, ei se niin vaikeaa ole, eihän?

Unohdan usein, kun puhun asioista, että minulla on jo yli 7-vuoden kokemus asioista ja joku saattaa kuulla asiasta ensimmäistä kertaa. Miten tällaisille henkilöille tulisi kertoa mikä on esimerkiksi kassavirta. Pitäisikö minun palata vuoteen 2013 ja puhua viikkoraha esimerkistä, ehkä. Haluanko tehdä näin, en tiedä. Asiat, joita itse pidän itsestään selvyytenä ei todellakaan ole sitä jollekin toiselle. Kuinka kehittyä tässä ns. talouden opettamisessa, mitä minun tulisi tehdä, jotta osaisin muotoilla asiat oikein ja ymmärrettävästi? Siihen en pysty itse vaikuttamaan, vaan mielestäni minun tulisi kuulla tapoja, jolla Revena haluaa oppia taloudesta, oppia ymmärtämään sitä. Olenko edes oikea ihminen opettamaan tätä asiaa muille, vai tulisiko minun antaa heidän epäonnistua asioissa, jotta seuraavalla kerralla he onnistuisivat. Eikö oppia saada akatemialla perille muuta kuin virheiden kautta. Näitäkin asioita olen joutunut pohtimaan paljon. Toisaalta joku toinen voisi opettaa minulle markkinoinnista, brändäyksestä yms. Olen yhtä aloittelijan kengissä näissä asioissa, kun joku toinen talouden saappaissa.

Kuitenkin loppujen lopuksi olen todella tyytyväinen siitä, että lähdin ylin päätään tähän tehtävään. Olen varmastikin oppinut enemmän 10 kuukauden aikana kuin 7 vuoden töissä oloni aikana. Se että olen päässyt olemaan esimerkki jopa akatemian tasolla talousymmärryksestä, on varmasti myös luonut tiimiläisiini luoton Revenan talouteen ja sen toimivuuteen, toivottavasti. Kuitenkin matka ”perseenreiän” kirjanpitäjänä on ollut kaikkea muuta kuin mitä oletin sen olevan ja se on mielestäni kullan arvoinen asia. Uuden oppiminen, vanhan soveltaminen ja näiden toiminta yhdessä on kaiken A ja O.

Lähteet:

https://www.rantalainen.fi/julkaisut/artikkelit/millainen-tulevaisuuden-kirjanpitaja/, luettu 8.12.2020

https://www.yrittajat.fi/yrittajan-abc/perustietoa-yrittajyydesta/yrityksen-perustaminen/yrityksen-kirjanpito-566002, luettu 8.12.2020

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close