Tampere
28 Mar, Thursday
6° C

Proakatemian esseepankki

Kirjaessee essee



Kirjoittanut: Jarkko Suojanen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ennekuin rupeat lukemaan tätä esseetä ja minun vaahtoamista niin sisäistä pari asiaaa. Tämä ei ole loukkaus ketään kohtaan, vaan tuohtuneen ja hieman väsyneen ihmisen ajatuksia kirjoitettuna ylös tästä aiheesta.

 

 

Kirjaessee essee

 

Meillä oli tuossa taannoin palaveri herkän poikien kanssa, jossa ajauduimme miettimään, miksi näitä esseitä oikeasti edes kirjoitetaan. Mielestäni Mikko esitti hyvän argumentin, jossa sanoi, että kirjaesseet ovat sen perusta, että akateemista oppimista tapahtuisi. Kirjoista tulisi poimia oleelliset tiedot, kirjoittaa essee ja tätä kautta jopa opettaa muita kirjan antimilla. Miksi näitä ei kuitenkaan sitten kirjoiteta ajallaan? Eikö painoarvoa näiden kirjoittamiseen oikeasti ymmärretä? Onko syynä se, että määrä korvaa laadun? Paneudunkin esseessäni omiin kokemuksiin kirjaesseistä ja niistä saatuihin oppeihin. Lisäksi pohdin omaa työskentelyä näiden parissa.

 

Kirjaesseiden hyöty

Keskustelun pohjalta mieleeni tuli kolme key pointia. Ensimmäisenä se, että opit itse arvioimaan omaa työskentelyäsi kirjojen oppien pohjalta ja näin ollen osaat muuttaa käyttäytymistäsi. Toisena se, että voit oppien avulla opettaa muita ja tämän takia voitte kehittyä tiiminä. Kolmantena ja viimeisenä se, että opit itse myös tuottamaan parempilaatuista akateemista tekstiä ilman virheitä. Tekstiä, joka pitää sisällään johdonmukaisia lauseita, kirjaviittauksia ja ajatuksella mietittyä, selkää pohdintaa.

Ensimmäinen asia on se, joka mielestäni akatemialla rahankiilto silmissä unohtuu. Esseisiin ei jakseta käyttää aikaa ja ne sivuutetaan sen toivossa, että kyllä minä ehkä jostain tämän tiedon saan. Syyllistyn itsekin tähän ihan yhtä lailla kuin suurin osa muistakin. Alan kuitenkin itse pikkuhiljaa ymmärtämään tämän arkisessa elämässäni. Miksi? Häviän ”riidoissa tai kiivaissa keskusteluissa argumentteja”, koska joku osaa siteerata jotakin kirjaa ja sen sanomaa niin hyvin, että koen itse jääväni alakynteen. Minulla ei ole perustaa, mistä mielipiteeni koostuu. Keskustelujen pohjalta dialogi syventyy sitä mukaa enemmän mitä enemmän akateemista oppia on.

Oppien avulla voidaan nimenomaisestikin opettaa muita toimimaan määrätyllä tavalla. Esimerkiksi Eetu oli lukenut Tomas Ericsonin kirjan aiheesta x ja kirjassa mainittiin epäsuorasti, että haluatko että sinut muistetaan negatiivisista asioista. Piiloudutaanko negatiivisten asioiden taakse kuten lukihäiriön tai adhd. Esseepistedeadline sivuutetaan piiloutumalla näiden taakse. Aina kun joku kysyy miksi et ole ehtinyt deadlineen sanot vain, että koska minulla on lukihäiriö en ehdi lukemaan ajallaan kirjoja. Näissä tilanteissa mielestäni aikaa ei tulisi pidentää, vaan määrää vähentää. Se että kaikilla olisi sama aika ei johtaisi siihen, että kuka osaa perustella parhaiten saa eniten aikaa. Tilanne kuitenkin luultavasti tulee olemaan sama, että sinulla on kiire joka tapauksessa aikarajaan, siirrettiin sitä tai ei. Se että vaadit lisäaikaa deadlineen, sillä perusteella että sinulla on lukihäiriö, mutta et ole 5 kuukauden aikana kirjoittanut ainuttakaan esseetä kuulostaa mielestäni todella ihmeelliseltä. Ymmärtäisin tilanteen, että on kirjoitettuna jo 7 esseetä, mutta kolmea vikaa et ehdi suorittamaan. Onhan muillakin kuin edellä mainituilla henkilöillä varmasti ongelmia omassa elämässään, pakko tehdä töitä ja aikaa ei oikeasti vain jää tälle. Miksi vain niitä kuunnellaan ketkä ovat lääkäriltä saaneet jonkun vapaudu vankilasta kortin. Eikö näissä tilanteissa sitten voitaisi hyödyntää sitä, että olisi sama aika, mutta vähemmän pisteitä. Eikö akatemialla voisi muutenkin muuttaa tilannetta siten, että esseiden määrää vähennetään ja laatuun kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Palautetta annettaisiin ja saataisiin enemmän… Tämä ei siis ollut loukkaus ketään kohtaan vaan tuohtuneen ajattelun tulos 🙂

Seuraava lause ei myöskään ole vihaa ketään valmentajaa kohtaan, mutta essee pankissa vain kahdella valmentajalla on kommentteja esseisiin. Kehityskeskusteluissa henkilökohtaisesti olen saanut kaksi kertaa palautetta, ja esseitä on kirjoitettuna kuitenkin melkein se 20. Palaute on ollut tyylistä, voisit korjata lähde viittaukset ja syventää ajattelua. Mutta ei kuitenkaan niin, että miten korjaan tai mitä syventäminen tarkoittaa. Palautetta en saa esimerkiksi siitä mitä olen esseessäni käsitellyt, onko se oleellista akatemian tasolla tai hieman on lyhyt essee, ehkä voisit kirjoittaa pidempiä tai miksi et ole kirjoittanut ainuttakaan esseetä. Miten yksilönä pystyt kehittymään kirjoittamisessa, kun kukaan ei anna sinulle palautetta? Tai antaa palautetta, mutta tasolla, josta ei ole hyötyä, ei ainakaan minulle. Esseitä on mielestäni aivan liikaa siihen nähden, että niiden laatua pystyttäisiin valvomaan. Jos jokaisessa tiimissä on n. 18 ihmistä ja jokainen kirjoittaa puolenvuoden aikana n. 10 esseetä tekee se 180 esseetä. Jokaisen esseen lukuaika vaihtelee kahdesta minuutista kymmeneen minuuttiin. Lyhyellä matikalla jos laskee kaikkien esseiden lukuajan, se on n. 900 minuuttia, viiden minuutin keskiarvolla laskettuna. Kellä on aikaa tuhlata yli 15 tuntia syvällisesti paneutumalla muiden kirjottamiin esseisiin. Vai onko 15 tuntia lukuaikaa oikeasti aika vähän, jos tällä saataisiin oppilaille palautetta esseistä ja motivoitua heitä, eli meitä, eli minua?

Huomaan omassakin toiminnassani sen, että kun deadline alkaa lähestyä alan vasta töihin. Miksi en siis aloita aikaisemmin ja pyri oikeasti panostamaan kirjoittamiseen ja lukemiseen. Itsensä johtaminen on näiden osalta minulla aivan lapsen kengissä. Se että saan palautetta kerran puolessa vuodessa pintapuolisesti ja esseitä tulee kirjoittaa ihan vitusti. Se, että laatua ei valvota, ei todellakaan motivoi minua kehittymään kirjoittajana. Eikä myöskään se, että joku toinen saa samat pistemäärät täysin eri työ- ja panostamismäärällä. Onko tämäkin asia, joka jokaisen tulisi virheiden kautta oppia, ja jos on niin miksi virheistä ei mainita.

Tiedän nytkin, että kirjoitan tätä esseetä hirveässä tunteenpurkauksessa, kuinka paskaa tämä on ja en todellakaan keskity tekstin laatuun tai sen sisältöön. Koenkin että tämä essee vain hukkuu esseepankkiin ja siitä ei sen koommin keskustella. Olenko siis läpäissyt tälläkin paskalla esseen vaatimuksen. Ei syvällistä pohdintaa, ei lähdeviittauksia eikä todellakaan mistään kirjasta saatuja oppeja. Vaan pelkästään mielipiteen ja keskusteluiden perusteella kirjoitettua paskaa. Tietenkin jätin tämän esseen viimeiseksi, jotta jollain saisin täytettyä esseepankista puuttuvan osuuteni pisterajasta, välttäen 1000euron sakon. Onko tämä se, mihin esseepistedeadline ajaa? Olisinko voinut tämänkin esseen oikeasti kirjoittaa ajatuksella ja pohtien tätä asiaa, jopa keskittyä ratkaisukeskeiseen ajatteluun? Olisinko voinut lukea kirjan aiheesta kirjoittaminen ja lukeminen? No vittu olisin!

Painoarvo unohtuu

Painoarvo esseiltä unohtuu todella helposti. Kirjoitin tuossa taannoin esseen aiheesta myyntipäivät olivat kirjanpidollisesti farssi. Mitä tämän jälkeen tapahtui? Sain yli 10 reagointia esseeseeni, joista kuusi kuukauden essee merkintää, viisi kommenttia kuinka olin jaksanut yksinkertaistaa talousasiat muiden luettavaksi, kuinka olin kerrankin onnistunut kirjoittamisessa. Mitä siinä esseessä oli sitten erilaista kuin esimerkiksi tässä? Luultavasti se, että olin oikeasti jaksanut perehtyä aiheeseen ja siihen, kuinka akatemialla talousosaaminen on aivan kuraa suurimmaksi osaksi. Olinko jopa esseelläni opettanut jotakin ymmärtämään lisää taloudesta? Vau!! tulisipa tällaista palautetta aina kun kirjoitan esseen. Oli se sitten kehitysehdotuksia, kritiikkiä tai positiivisia kommentteja liittyen esseeseen ja aiheeseen. Koen, että tarvitsen palautetta omista töistäni. Kuitenkin jääkö tämäkin onnistunut essee vain muiden joukkoon, josta ei sen suuremmin mainita tai keskustella? Unohdetaanko se minunkin ainut oppia sisältänyt essee niin, että pajoissa ei käsitellä kyseistä aihetta, aihe ei mene joryn kuulolle yms. Käsittelen aiheita, mutta kukaan ei niistä kuitenkaan ota koppia. Onko se asian eteenpäin vieminen minun asiani vai sen kuka tämänkin lukee. Esseeni vain katoaa tai näin ainakin itse sen koen. Tämä on yksi syy miksi painoarvo näillä on mitä on…

Oma toiminta

Oma toiminta esseiden kirjoittamisessa on vaihtelevaa. Jaksan lukea ehkä n. 70 % kirjoista mitä aloitan, edes niin että ymmärrän niistä jotakin. Loput 30 % täydennän vain joillain kuten esim. tällä. MIKSI??? Miksi menen sieltä mistä aita on matalin tai sitä ei ole ollenkaan. Miksi ajaudun aina tähän samaan tilanteeseen, että kun näitä tulisi palauttaa, rupeaa vain vituttamaan ja ärsyttämään tämä systeemi… Täällä kirjoittaessani tätä koen kuitenkin, että olen ajatellut varmaan enemmän kuin ikinä. Tarvitsisiko tällaisia vaahtoamis- esseitä kirjoittaa aina. Joku joskus sanoi, että tunteet vetoavat ihmisiin, joten onko tässä juuri taustalla se, että niin moni voi samaistua omaan fiilikseeni ja siksi haluan tämän jakaa? Tai että samaistun muiden ihmisten mielipiteisiin tästä? Who knows…

Mitä tulisi parantaa

Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tulisiko esseiden määrää vähentää ja laatua parantaa. Olisiko mahdollista kehittää jokin tarkistussysteemi, jotta jokainen kuten tämä essee ei vain sujahda muiden joukkoon. Olenkin tätä kirjoittaessa valmistautunut siihen, että tämä tulee bumerangina takaisin. Miksi kuitenkin otan sen riskin ja palautan tämän paskan, en tiedä… Olisiko sakon sijasta mahdollisuus kehittää jokin porkkana. Kuten Mikkokin keskustelussamme sanoi, että ennemmin porkkana kuin keppi. Onko se huonoa johtamista, että uhataan eikä kannusteta. Akatemian ollessa aina niin positiivis- ja haippaussävytteinen paikka, ei todellakaan kannusta, että uhataan 1000 euron sakolla, mutta ei esimerkiksi kannusteta 1000 eurolla. Eikö aina kannattaisi mennä positiivisen kautta. Jos et ehdi deadlineen niin voi voi jäit paitsi tästä, mutta jos et ehdi niin kärsit tästä. Hohhoijaa eiköhän tämäkin ole nyt ohi ennekuin kiehahdan tähän systeemin.

Toivottavasti joku tulee mainitsemaan minulle, kuinka paska essee tämä on, kuinka paljon täällä on kirjotusvirheitä ja kuinka tämä ei sisällä yhtäkään kirjaviittausta, saatikka lähdettä.

Jään odottamaan tätä kunniaa saada palautetta ensimmäistä kertaa kunnolla, toivottavasti se olisi vielä sellaista, josta voin oppia jotakin. 😊

 

Kommentit
  • Johanna Sauvula

    Ai että Jarkko!

    Muutamista huomaamistani kirjoitusvirheistä huolimatta tekstisi on mielestäni kuitenkin helppolukuista. Osaat kuvata ajatuksiasi ja pohdintaasi helposti ymmärrettävään muotoon. Jäsentelet tekstin hyvin. Voisin kuvitella, että tällä esseellä on potentiaalia herättää keskustelua yhteisössä laajemmaltikin. Siltä osin tunteiden purkauksesi ja niiden rohkea jakaminen voi olla hyvin onnistunutkin essee. Mielestä kielellisesti päheintä olisi ollut, jos olisit malttanut ja kyennyt siivoamaan tekstin vähän siistimmäksi kirosanojen osalta. Yksittäisinä sanoina toimivat tehokeinona, mutta toistuessaan jättää vähän huonon maun. Toisaalta, kerrot fiksusti heti alkuun että tämä tulee olemaan sensuroimatonta tykitystä koko laidan mitalta. Ymmärrän myös, että tuossa hetkessä tekstin viilaaminen vimpan päälle ei liene ollut edes tarkoituksesi.

    Essee herätti monenlaista pohdintaa minussa. Ensinnäkin ihan mahtavaa, että olette poikien kanssa asiaa pohtineet ja siitä keskustelleet. Keppi vai porkka lienee monessakin asiassa ikuinen dilemma. Minun tullessa Akatemialle esseesakko oli käytössä. Välissä se pudotettiin pois ymmärtääkseni juuri siitä syystä, ettei se motivoi ketään kirjoittamaan hyviä esseitä, vaan juuri näitä viimehetken perkeleellisiä paskan vääntämisiä. 😉 Sakko palautettiin sen jälkeen taas ymmärtääkseni siksi, koska silloin edes näitä paskoja esseitä ei kirjoitettu (syyllinen täälläkin hep).

    Esseepisteet ovat ymmärtääkseni olleet myös melkoinen akilleenkantapää valmistumiseen liittyen, jos ne jäävät joka kevät ja syksy roikkumaan hamaan tulevaisuuteen ja opintojen lopulla olisi esim. 40 pistettä kirjoitettavana opparin ohella. Mielestäni rajat on hyvä olla, koska itsensäjohtaminen on vaikeaa ja muuten esseet jää kirjoittamatta. Esseet ovat yksi tapa oppia, siinä missä projektit, tiimiopinnot, semmat, pajat jne. Kyse on siinä kohtaa vain priorisoinnista. Me niin helposti hyödynnetään mieluummin kaikkia muita tapoja oppia, koska ne ovat ehkä mielekkäämpiä. Tirri on opettanut meille priorisointia myös esseiden laadun osalta. Kaikki ei voi olla timanttia, joten valitse ne esseet, joiden haluat olevan ihan timanttisia esseitä, mille osalle riittää hyvä ja mikä osuus on sitä kuraa. Sitähän se priorisointi on kaikessa. Mihin tekemisiin akatemialla panostat ihan täysillä, mihin hyvin ja mihin vähän vähemmän?

    Aiheen innoittamana luin pari artikkelia laiskuudesta. Voisi kuvitella, että se on syy esseiden lykkäämiseen ja välttelyyn. Jenni Stammeierin (2019) mukaan laiskuutta ei ole olemassa, vaan on olemassa vain erilaisia hidasteita. Hän viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan ”laiska” on joko ahdistunut siitä, ettei ole riittävän hyvä tai epävarma siitä, miten tehtävä tulisi aloittaa. Mielenihmeet (2019) artikkelin mukaan yksi laiskuuden syy on todellisen tarkoituksen puute.

    Tunnistammeko me Akatemialla tätä? Oletteko tiiminä pohtineet, miksi esseiden kirjoittaminen on niin hankalaa ja mitkä syyt ovat taustalla? Olen aina pitänyt lukemisesta ja miellän olevani ihan hyvä sanaseppo kirjoittajana. Sen tiedostaen asetin itselleni paineita, että esseiden tulisi olla aina ihan priimaa. Mitä pidemmälle kirjoittamista lykkäsin, sen vaikeammaksi se kävi.

    Sen sijaan, että sanktio olisi yhteisön tasolla oleva rahallinen sakko, olisi huikeaa, jos kukin tiimi itse keskustelisi koko tiimin tasolla esseiden merkityksestä ja haluaisi itse tiimissä pitää niin korkeaa rimaa, että jokaisen esseiden toteutumista seurattaisiin ja tuettaisiin tiiminä. Mikä silloin tiimissä olisi porkkana ja/tai keppi? Esim. sparriparit tässä voisi toimia melko tehokkaasti, jolloin kaikki eivät lukisi kaikkia esseitä, mutta jokainen saisi enemmän palautetta.
    Tämä ratkaisee myös valkkujen rajallisen resurssin lukea ja kommentoida tiimiläisten esseitä niin paljoa. Uskon, että koko tiimin sitoutuessa uuden tiedon hankintaan se näkyisi koko tiimissä, mm. juuri kykynä viedä asioita syvemmälle, keskustelutaitojen ja perustelujen kehittymisenä, sekä toisilta oppimisen kasvamisena. Eventassa kiinnitimme siihen huomiota, miten antoisia pajoja saimme, kun meillä oli viittauksia uuteen tietoon.

    Olen kanssasi samaa mieltä, että esseistä palautteen saaminen olisi ehdottoman tärkeää ja sen avulla koko esseepankin potentiaalia saataisiin hyödynnettyä paremmin. Nostin esseiden lukemisen tärkeyttä esille Eventassa bl:nä toimiessani, mutta en osannut ihmisiä siihen riittävästi innostaa. Toivoisin, että kommentointiesseitä olisi akatemialla mahdollista tehdä enemmän kuin 1/lukukausi. Esseitä on hirmuisen mielenkiintoista lukea ja kommentoida, kun siihen olisi vain aikaa. Taas tullaan itsensäjohtamiseen ja priorisointiin. Tekeminen ei lopu Akatemialla ikinä, joten en ihmettele, ettei kaikki käytä vapaa-aikaansa esseepankissa pyörimiseen.

    Eventassa olemme pitäneet aikanaan myös pajoja esseisiin liittyen. On ollut pikalukemisen tekniikan pajaa ja esseen kirjoittamisen paja. Ensimmäisessä pikaluimme kirjan, jonka perusteella kirjoitimme myöhemmin esseen. Jälkimmäisessä olimme lukeneet/hankkineet lähdemateriaalit jo ennalta ja pajassa kirjoitimme kukin esseet. Tuolloin työstö tehtiin niin, että puoli välissä pari luki ja kommentoi esseetä, jolloin palautetta sai välittömästi. Harmiksemme emme koskaan tainneet toteuttaa sellaista pajaa, missä olisimme kaikki lukeneet saman kirjan ennalta ja käyneet siitä dialogia, vaikka sekin oli ideoissa mukana.

    Loppuviimein esseet ovat kuitenkin myös yksilön vastuu. Mikä niiden merkitys meille itsellemme on, millaista apua pyydämme ja etsimme tarvittaessa, miten priorisoimme ne osaksi tasapainoista tekemistä ja millaista esimerkkiä haluamme omalla tekemisellämme näyttää? Miten on Jarkko, otatko kopin ja viet tämän aiheen tiimillenne esim. juuri pajan muodossa jatkojalostettavaksi, kun tässä käytännössä selkeästi petrattavaa on?

    Parhain terkuin Jonsu Eventasta (iPadi on näemmä idiootti, eikä pysy kirjautuneena esseen avattaessa, joten siksi kommentti nyt näin kirjautumattomana.)

    Lähteet:
    Stammeier, J. 12.7.2019. Laiskuutta ei ole – on vain erilaisia hidasteita. Luettu 19.12.2020
    https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/07/12/laiskuutta-ei-ole-on-vain-erilaisia-hidasteita
    Mielenihmeet. 12.1.2019. Laiskuuden piilossa olevat syyt. Luettu 19.12.2020
    https://mielenihmeet.fi/laiskuuden-piilossa-olevat-syyt/

    19.12.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close