Valitsin luettavaksi kirjan nimeltä ”Kiltti tyttö ei rikastu”, koska se herätti aluksi minussa ärtymyksen tunnetta. Ensivaikultelma oli, että kuka kehtaa yleistää ja väittää, että jos olet kiltti ja olet tyttö, et voi rikastua. Kuulun itse tähän kategorisoituun lokeroon nimeltä ”kiltti tyttö”, ja ehkä sen vuoksi se herätti minussa ihmetyksen tunnetta. Voin sanoa tuntevani oman taloudellisen tilanteeni vähintään hyvin ja teen kuukausitasolla paljonkin töitä vaurastumisen eteen, joten en pystynyt samaistumaan kirjan otsikointiin. Kirjaa pidemmälle lukiessani tajusin, ettei kirjailija Lois P.Frankel yritäkään suoranaisesti väittää, ettet voi rikastua ollessasi kiltti tyttö, vaan kertoo vain kyseisen tilanteen olevan hyvin yleinen, ja että hän haluaa pikemminkin auttaa jos tilanne on otsikon mukainen. Otan tässä esseessäni toistuvasti kantaa mielestäni jokseenkin epäonnistuneeseen otsikointiin. En ole varmasti ainoa kirjan lukenut, jota yleistävä otsikointi on ihmetyttänyt.

Hetken ajateltuani kirjan provosoivaa otsikointia ”69 tapaa pysyä köyhänä” sai minut lopulta pohtimaan, kuulunko itse tiedostamattani tähän ikiköyhään ryhmään. Luin aiemmin teoksen 4 tunnin työviikko, jossa kirjan kirjoittaja Timothy Ferriss kehottaa tutkailemaan omaa tekemistä, ja sitä onko oikeasti tuottelias vai vaan puuhakas. On mielestäni tärkeää reflektoida säännöllisesti omaa tekemistään, ja etsiä mahdollisesti kehitettäviä osa-alueita, jotta voidaan saavuttaa paras mahdollinen versio itsestä. Mielenkiintoni oli jo viimeistään tässä vaiheessa herätetty, ja olin valmis kyseenalaistamaan ja reflektoimaan omaa käyttäytymistäni ja toimintatapojani tavoitteenani valaista mahdollisesti pääni sisällä olevaa mustaa aukkoa vaurastumista ja taloudellista riippumattomuutta ajatellen.

Frankelin teos koostuu otsikoista, jotka on kirjattu virheen muotoon, joita kiltti tyttö kuvitteellisesti yleensä tekee. Otsikoiden alla Frankel havainnollistaa tilannetta tarkemmin erilaisin esimerkein ja tarinoin. Tämän jälkeen tulee ”Valmennusvinkkejä” -osa, jossa kirjailija pureutuu itse ongelman ytimeen antaen erilaisia vinkkejä toimintamallien ja tapojen muuttamiseksi tai eliminoimiseksi. Esimerkiksi otsikon ”Tietämättömyys omasta varallisuudesta” vinkkiosiossa hän käskee laskemaan oman varallisuuden ja määrittelemään tarkan summan, jolla olisi valmis elämään täysin huoletonta elämää, jos siihen summaan päästäisiin.

Frankel perustelee melko yleistävää väitettään sillä, millaisen kotikasvatuksen tytöt normaalisti saavat. Hän havainnollistaa jo kirjansa alkuvaiheessa, että vaurastumisen ja vaurastumattomuuden takana on paljon uskomuksia sekä psykologiaa. Hänen mukaansa aikuistuessaan tytöt helposti jäävät kotikasvatuksen seurauksena ”kilteiksi tytöiksi”, eivätkä käyttäydy älykkään ja osaavan aikuisen naisen tapaan. Tytöt myös kuulevat lapsuudessaan poikia herkemmin uskomuksia rahaan liittyen, kuten ”miehet tietävät rahasta enemmän kuin sinä” tai ”on aivan yhtä helppoa mennä rikkaisiin kuin köyhiin naimisiin”. Vaikka tyttö kasvaisi tasa-arvoistavassa perhepiirissä, jossa häntä rohkaistaan tavoittelemaan mitä ikinä hän haluaakaan, kokee tämä usein viimeistään tosielämässä painostusta mukautua naisen käyttäytymistä koskeviin kulttuurinormeihin. Uskallan olla eri mieltä Frankelin kanssa siitä, etteikö kiltti tyttö voisi rikastua. Olen kuitenkin Frankelin kanssa samaa mieltä siitä, että kotikasvatuksella on valtavan suuri vaikutus siihen, kuinka nopeasti tai helposti vaurastuminen kiltin tytön kohdalla tapahtuu.

Teoksessaan Frankel mainitsee myös eräänä toisena kiltin tytön tunnuspiirteenä kilpailuhenkisyyden puutteen. Olen poikkeus tässä ja ilmeisesti myös monessa muussa hänen väitteessään, koska itse koen olevani kiltti, mutta mielettömän kilpailuhenkinen tyttö. Olen ollut sitä pienestä lapsesta saakka. Ensimmäisen kerran kilpailin 4-vuotiaana juoksukilpailuissa, ja pikajuoksu onkin jatkunut rakkaana harrastuksena kilpatasolla vielä nykyhetkeenkin saakka. Kilpailuhenkisyys näkyy myös muilla elämäni osa-alueilla, vaikka kilpailuhenkisyyttä Frankelin mielestä ei kiltillä tytöllä ole ollenkaan.

Siteeraan J. Välilän sanoja Proakatemialla pidetyssä Prosemmassa, ”minulla ei ole varaa olla sijoittamatta”. Ajattelen asiasta samalla tavalla. Koen rahan panttaamisen ja säästämisen huomattavasti suurempana menetyksenä, kuin rahan pistämisen kiinni johonkin sijoitukseen. Myös Lois P.Frankel toteaa sijoittamisen pelon olevan yleistä varsinkin nuorten naisten keskuudessa, koska pienestä varallisuudesta ei uskalleta laittaa sivuun tuottamaan lisää rahaa. Itse ajattelen asiasta päinvastoin lukuisten eri sijoitusvalmennuksien sekä itsenäisen talousasioiden opiskelemisen ansiosta. Olen silti joskus itsekin pelännyt käyttää rahaa sijoituksiin. Vanhempani ja etenkin isovanhempani ovat mieluummin säästäneet rahaa pahan päivän varalle, kuin syytäneet sitä suuria summia kiinni johonkin mahdollisesti epävakaaseen omaisuuslajiin. Voin todeta rahan sijoittamisen olleen niin kutsuttu tabu lapsuudessani. Syitä sijoittamisenpelkoon on varmasti monia, mutta itselläni ja varmasti monella muulla syynä on tietämättömyys asioista. Kun asia on vieras ja tuntematon, tulee epämukavuusalueelle menoa vältettyä tiedostamattakin. Lapsena on saattanut kuulla monenlaisia uskomuksia, kuten sen, että sijoittaminen on aina iso riski tai että sijoittamalla häviää kaikki rahansa. Todellisuudessa sijoittaa voi esimerkiksi moniin eri omaisuuslajeihin sekä eri riskitason omaaviin sijoituksiin, joten sijoittaminen ei ole suinkaan joka tilanteessa suuri riski. Jo pienellä määrällä itsenäistä opiskelua on helppoa selvittää turvallinen sijoituskohde omille rahoilleen.

Hyvin nopeasti teosta lukiessani havaitsin monia jo minulle tuttuja tapoja, joilla lähestyä vaurautta ja taloudellista vakautta.  Toisena lähteenä käytän tässä esseessä Valmennusyhtiö Varapuun rahavalmennusluentoja, joita olen jo useamman vuoden ajan käynyt kuuntelemassa. Rahavalmennusten ansiosta ennen teoksen lukemistakin sijoittamiseen ja oman taloustilanteen hallintaan on tullut käytettyä melko paljon aikaa. Frankelin teoksessa puolestaan oletetaan, että kirjaa lukee se ”kiltti tyttö”, jonka lähtötaso on pöyreä nolla kaikessa mikä liittyy rahaan, omaan talouteen, itsensä johtamiseen tai itsenäistymiseen. Viisi vuotta nuoremmalle minälle teos olisi osunut varmasti hyvään elämänvaiheeseen, kun oma taloudellinen tilanne ei ollut vielä niin tarkan syynin alla.

Frankelin teoksessa ilmenneet keinot vaurastumista kohti olivat omalla kohdallani suurimmaksi osaksi vanhan kertausta, mutta siellä oli muutamia hyviä neuvoja, joita itse vien käytäntöön. Esimerkiksi tulen kirjoittamaan omat henkilökohtaiset tavoitteeni talouden näkökulmasta muistilapulle, ja liimaamaan ne kylpyhuoneen peiliin. Näin tavoitteeni ovat mielessäni jokainen päivä, jolloin teen alitajuntaisestikin oikeita valintoja tavoitteitani kohti. Teos on monella tapaa hyödyllinen, mutta sen täytyy osua oikealla ajalla asiasta kiinnostuneen henkilön käsiin, jotta tulos ja apu olisi paras mahdollinen.

Pidän teoksessa myös siitä, että kirjailija nojaa väitteitänsä jollekin konkreettisemmalle, kuten psykologiaan ja arvomaailmoihin. Se on vähintäänkin suotavaa yleistävän otsikoinnin takia. Tavallaan allekirjoitan kirjailija Frankelin punaisen langan teoksessaan, mutta otsikointi on lukijan tai teoksen lukemista harkitsevan näkökulmasta harhaanjohtava. Otsikointi on syvällisemmin ajateltuna tunteita herättävä ja saattaa herättää lukijassa mielenkiinnon ärsyttävyytensä vuoksi, mutta muuta positiivista en otsikoinnissa itse näe.

Väitän, että minun tai ihan kenen tahansa muun on mahdollista rikastua ja saavuttaa mitä ikinä tahtookaan huolimatta siitä, kuuluuko ”kiltti tyttö” -kategoriaan. Vauraus, rikastuminen ja taloudellisesti riippumattomaksi pääseminen edellyttävät tahtoa, periksiantamattomuutta sekä konkreettisia toimia, oli se sitten omien epäedullisten toimintatapojen muuttaminen tai ensimmäisen sijoituksen tekeminen. Viimeisessä kappaleessaan Frankel toteaa, että ”suurin virhe, jonka nyt voisit tehdä, on, että et tee mitään”. Se on mielestäni totta, sillä jos tämänhetkiset toimintatavat eivät ole viemässä haluttua tavoitetta kohti, tulee tapojaan muuttaa toisenlaisen lopputuleman saavuttamiseksi.