Tampere
20 Oct, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Kilpailu mädättää



Kirjoittanut: Eeva Haapamäki - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kilpailuakatemia 

 

Heikki Peltola esittää Yhtenä -kirjassaan, että kilpailuhenkisyys on yksi itsekkyyden haitallinen ilmenemismuoto. Hän kirjoittaa, että usko kilpailun siunauksellisiin vaikutuksiin on yksi aikamme suurista väärinkäsityksistä. Kilpailun luullut motivoivat ja suoritusta parantavat vaikutukset eivät perustu tieteelliseen tietoon eikä kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen ihmisen käyttäytymisestä.  

 

Kilpailussa on kyse vertailemisesta, jolloin menestys ja onnistuminen on kiinni siitä, miltä näyttää suhteessa muihin. Se ei tue terveen itsetunnon rakentumista, sillä jos pärjäämme kilpailussa, voimme tulla ylimielisiksi tai päinvastoin alimielisiksi, jos havaitsemme miten hyviä toiset ovat. Useimmiten kilpailussa on vain yksi voittaja ja muut ovat häviäjiä. Onko tämä tiimejä ja yhteisöjä kehittävä asia? 

 

Proakatemiassa tunnutaan kilpailevan aika paljon. Tiimit vertailevat toistensa tuloksia ja kilpailuhenkisiä tapahtumia järjestetään, esimerkiksi myyntipäivät, jolloin kilpaillaan, kuka tiimi myy eniten. Siinäpä yhdistyy itselleni kaksi epämieluisaa asiaa; myynti ja kilpailu. No myynnin suhteen alan olla jo sujut, mutta tämä kilpailu on asia, joka nyppii. Onko kilpailu todella se, joka saa meistä parhaat puolet esiin? Parantaako se todella suoritusta? Vai saako se vain ihmiset raatelemaan toisiaan? 

 

Kilpailu pakottaa suoritukseen

 

Kilpailun ongelmat ovat liitoksissa osaan nykyorganisaatioiden ahtaaseen ihmiskuvaan. Kilpailussa voittamisen mittarit eivät mittaa ihmisten todella kokemaa menestystä. Mittarit ovat numeerisia ja niiden kautta ei ymmärretä teon ja tulosten välistä merkitystä.  

Kilpailu pakottaa suoritekeskeisyyteen jolloin päätökset toimintatavoista täytyy kiireen alla runtata tiimin läpi eikä aitoon yhteistyöhön ole aikaa. Kilpailun antamat kapeat toimintaraamit pakottavat osaoptimointiin, jossa ihmiset kokevat häikäilemättömän toiminnan oikeutetuksi.  Suoritekeskeisyys ei lisää luovuutta ja innovointia. 

Tulos tai maali ei ole ihmiselle välttämättä se tärkein asia. Kilpailu korostaa suorituksellisuutta ja suorituspaineet nakertavat ihmistä henkisesti. Ihmisellä on tarve kokea, että pelissä on jotakin muutakin kuin voitto kilpailussa. Valuessa arvoista keskustellessa on vahvasti esiin noussut tarve saada tehdä jotain merkityksellistä eli juuri sitä, että tuntisi, että tekee jotain merkittävää tai että on tapahtumassa jotain merkittävää.  

 

 

Yhteisöllisyys vs. kilpailu

 

Kilpailussa on vain yksi voittaja ja muut ovat häviäjiä. Yhteisöllisyyden perusajatus on tehdä yhdessä niin, että kaikki menestyvät. Mitä enemmän on kilpailua, sitä kauemmaksi yhteisöllisyydestä ajaudutaan, sillä kilpaileminen estää yhteistyön. Tämä on seikka, jota kannattaisi miettiä tarkoin, kun aletaan käyttää kilpailua motivointikeinona yhteisöissä. 

Yhteisöllinen tuottavuus tarkoittaa, että puretaan siiloja, löydetään ratkaisuja yhdessä, opitaan, autetaan ja verkostoidutaan. Tällaiselle talouden mallille on oma nimikin eli jakamistalous. Sen perusidean mukaan omistamisen sijaan lainataan, vuokrataan ja käytetään palveluita. Tällainen toiminta voi olla tuottavaa ja usein se linkittyy kestävän kehityksen perusperiaatteisiin. Kilpailemisen ajatukseen tällainen jakaminen ei kuulu.  

Jos haluaa ihmisten tukevan toisiaan ja tekevän luovia asioita yhdessä, kilpailu ei ole siihen keino. Se voi tuoda menestystä yksilölle, mutta samalla painaa toisia alas. 

Henkilökohtaisella tasolla urheilun maailmasta omasta kokemuksesta tiedän, että joillakin kilpailu tuo parhaat puolet esiin ja heissä herää taistelija. Minä koin, että kilpailutilanne vei suorittamisesta rentouden ja häiritsi keskittymistä. En oikein koskaan keksinyt tapaa suhtautua kilpailuun sillä tavalla, että se ei olisi häirinnyt suoritustani. 

 

Miten selvitä kilpailussa

 

Ymmärrän toki, että kilpailussa on hyvätkin puolensa, esimerkiksi markkinataloudessa silloin kun kilpailun tuloksena sekä tuottaja että kuluttaja hyötyvät. Mutta yhteisöissä ja tiimeissä kilpailun hyviä puolia saan hieman kaivaa. Ja fakta on se, että kilpailu on helppo keino lisätä säpinää ja saada aikaan tapahtumia. Näin ollen mietin, että miten kilpailusta voisi selvitä ilman, että se huonontaisi suoritusta ja mädättäisi tiimihenkeä. 

Ratkaisuna on huomion kohdentaminen omaan tekemiseen. Kilpailun aikana ei kannata huomioida, missä vaiheessa ne muut, joiden kanssa kilpaillaan, ovat. Kannattaa keskittyä oman ryhmän etenemiseen ja yksittäisten onnistumisen saavuttamiseen.  

Oman tiimin tasolla toivon, että onnistumme olemaan keskenämme sellaisessa kuplassa, että kilpailussa muita tiimejä vastaan olemme yhtenä rintamana ja autamme toisiamme. Ettei käy niin, että tiimin sisällä aletaan kilpailla siitä, että kuka saa eniten suorituksia aikaan. Toiselle merkityksellinen asia on se, että saa vaikkapa tehtyä ylipäänsä myyntiä kun taas toiselle merkityksellistä on se, että kuinka monta kauppaa saa päivän aikana tehtyä.  

Tärkeintä olisi se, että kilpailussa koko tiimi tahtoo samaa asiaa eli että itsellä ja muilla olisi hyvä tehdä kilpailun edellyttämiä asioita. Ja että kaikki ymmärtäisivät mitä asioita tämä vaatii itseltä siinä yhteistyössä, mitä kilpailu tiimiltä vaatii. Kun kaikki sitoutuvat kilpailuun, on sen paine helpompi kestää. Tällöin myös voitto on kaikkien ansiota ja tappio yhteinen murhe ja kun kilpailu on käynnissä siihen keskitytään niin hyvin kuin mahdollista. 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close