Tampere
24 Nov, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Kiireellä sinne tänne, mutta miksi ja minne?



Kirjoittanut: Inga Keski-Heikkilä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Yksi tämän syksyn omista oppimisen tavoitteestani on ollut kiireen taltuttaminen ja omien aikataulujen parantaminen. Olen yrittänyt kirjoista löytää itselleni sopivia tapoja hallita omaa aikataulutustani ja koen, että niistä on ollut hurjasti hyötyä. Kuitenkaan pelkkä syksy ei muutokseen riitä, vaan omien tapojen muutos vaatii varmasti myös koko ensi vuoden. Olen haalinut tietoa hyvistä tavoista jäsennellä omaa aikataulutustani, mutta perimmäinen kiireen syyn tarkastelu on jäänyt tekemättä. Tässä esseessä tarkastelen, miksi kiirehdin sinne tänne, mutta miksi ja minne?

 

Kaikki pikana

 

Isoa projektia tehdessä kiireen tuntu yltyy usein jossain vaiheessa voimakkaaksi. Ei ehditä pitää taukoja, energiaa napataan pikaisesti tölkistä Redbullin muodossa. Lämmitetään mikrossa pika-ateria ja keitetään pikakahvit, jota sitten hörpitään työnteon lomassa. Johtuuko kiire siitä, että pitäisi toimia nopeammin, kuin kykenee? Entä onko kiireen tuntu vain omassa päässäni vai onko se fakta? Kiireen toisteleminen itselleen luo tuntua siitä, että nyt ainakin on kiire. Voisiko vaikka seuraavalla kerralla kokeilla, kun kiireen tuntu tulee, että hokisi itselleen jotain mieluisampaa tai että ei ole mihinkään kiire? Usein kiireen tuntu johtuu ennemmin huonosti suunnitellusta aikataulusta, kuin oikeasti työn määrästä. Eli kiireen tuntu ja oman elämän aikataulutus kulkevat hyvinkin käsikädessä toistensa kanssa. Löysin itselleni erinomaisen tavan hoitaa päivittäisiä asioita, jossa listaan kaikki tehtävät ylös ja sen jälkeen numeroin ne tärkeysjärjestykseen. Olen kuitenkin huomannut, että kiireen tunteen vallitessa unohdan koko listan ja alan suorittaa ensimmäisenä päässäni olevia asioita. Tässä taas voi todeta, että muutoksen tie ei ole helppo ja se vaatii aikaa ja toistoja syntyäkseen rutiiniksi. Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan, koska muutoksen tarve on havaittu.

 

Positiivinen vai negatiivinen kiire?

 

Tämän syksyn aikana olen ehdottomasti kokenut molemmat. Positiivinen kiire synnyttää tekemisen meiningin ja oikean flow -tilan. Sen vallitessa tekeminen on älyttömän mukavaa ja innostavaa. Positiivinen kiire ja stressi myös mahdollistaa kehittymistä ihan eri tavalla kuin arkinen tekeminen. Mutta onko positiivinen kiire ja stressi vain hyvin suunnitellun aikataulutuksen tulos? Jälkeen päin ajateltuna tilanteet, joissa olen tuntenut positiivista kiirettä, ovat olleet hetkiä, jotka on suunniteltu ja minulla on ollut selkeä kuva työjärjestyksestä. Kun taas Negatiivisen kiireen tuntu jälleen paljastui viimeviikolla. Aikataulu venyi, ei ollut tarkkaa suunnitelmaa työjärjestyksestä ja se painoi alitajuisesti mieltä koko ajan, kun ei ollut varmuutta mitä tehdä seuraavan työvaiheen jälkeen. Negatiivinen kiire syntyy hallinnan tunteen järkkyessä ja sen voin allekirjoittaa täysin. Siinä vaiheessa tekeminen tuntuu täysin merkityksettömältä, eikä omaan työnjälkeen pysty olemaan tyytyväinen. Näkee vain kaikki epäkohdat ja sen, kuinka asiat olisi voinut hoitaa paremmin. Onneksi kuitenkin olen onnistunut saamaan ympärilleni ihmisiä, jotka tarpeen vaatiessa sanovat ”tämä on se mihin nyt tällä hetkellä pystytään ja korjataan asia myöhemmin”.  Kuitenkin tällaiselle pienelle perfektionistille tällaiset tilanteet ovat hankalia. Keskeneräisyys vain on hyväksyttävä aina välillä, varsinkin kun kello alkaa olla yli kymmenen perjantai-iltana.

 

Energian lähteet

 

Ihmisen energian lähteet ovat jokaisella erilaiset, ja tämä olikin ehkä suurin oppimani asia kirjaa lukiessa. Toki tiesin, että ihmiset nauttivat eri asioista, mutta ajatukset selkiytyivät monelta eri osa-alueelta tämän luettuani. Kirjassa ihmisen energia jaettiin neljään eri lähteeseen (Salminen, 31):

  • Fyysinen energia
  • Tunne-energia
  • Mielen energia
  • Henkinen energia.

 

Fyysisen energian lähteenä pidetään hapenottokykyä, lihaskuntoa, ravintoa, unen määrää ja laatua sekä uusiutumista. Jo pelkästään tämän kategorian osalta ihmiset voivat jakaantua hyvin monella eri tavalla. Itse en niinkään kaipaa fyysistä harjoittelua, mutta riittävä unen määrä on minulle ehdoton. Tiedän taas monia ihmisiä, kenelle tämä on aivan päinvastoin.

 

Tunne-energiaan vaikuttavat kiinnostuneisuus, motivaatio ja asenne. Tässä energian lähteessä tulen parhaiten esille, sillä kun kiinnostun jostain todella, saan siitä valtavasti lisää energiaa. Mutta jos joku asia on mielestäni tylsää tai pakonomaista, syövät ne energiamäärääni todella paljon. Tässäkin on hyvä muistaa, että ihmiset innostuvat eri asioista. Tässä maailmassa tämän asian ymmärtäminen voisi poistaa monta sairaslomaa ja työuupumusta. Kun ihminen ei saa toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan ja joutuu pakon edessä rutinoitumaan ja pakottamaan itsensä tylsien asioiden äärelle päivästä toiseen niin ei ole ihme, jos uupuu.

 

Kolmantena on mielen energia, joka koostuu luovasta ajattelusta, suunnitelmallisuudesta ja itsensä kehittämisestä. Tässäkin energialähteessä ihmisiä voi jaotella hyvin erilailla. Voin jaotella myös tiimini jäsenet, sillä osa saa energiaa selkeästä suunnittelusta ja aikatauluista, toisia ne taas kuluttavat. Toiset saavat energiaa hurjasti siitä, että pääsevät suunnittelemaan jotain luovaa, kun taas toisille se on lähinnä kaiken energian kuluttavaa hommaa. Uskon ja toivon ainakin, että itsensä kehittäminen antaa kaikille energiaa!

 

Viimeisenä on henkinen energia, joka koostuu merkityksellisyyden tunteesta, päämäärän löytämisestä ja olemassa olon tarkoituksesta. Itselleni tärkeimpänä pidän päämäärän löytämistä ja tarkoituksellisuuden vahvistamisesta omassa tekemisessä.

 

Aikataulu vs. arvot

 

Tämän hetken vahvin herääminen oli ehdottomasti se, että meidän tulisi ymmärtää erilaisia ihmisten energian lähteitä, jotta pystyisimme nostamaan kaikkien potentiaalin huippuunsa. Toiset kaipaavat selkeää päämäärää, ja jos sitä ei ole, se vie hurjan määrän energiaa. Toiset taas janoavat koko ajan muutosta, ja jos sitä ei ole, he uupuvat tylsyyteen ja muuttumattomuuteen.

 

Jos emme pääse toteuttamaan omia arvojamme ja luontaisia energialähteitämme, uuvumme hyvin nopeasti. Arvoristiriidat aiheuttavat stressiä ja siksi olisikin hyvä pysähtyä muutaman kerran vuodessa tarkastelemaan ovatko ajankäyttö ja arvot tasapainossa vai ristiriidassa. Se mitä paremmin elämän ihanteemme ja elämäntapamme vastaavat toisiaan, sitä vahvempi energianlähde meillä on käytössämme.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close