Tampere
30 Nov, Monday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kielteisyydellä ei ole käyttöä elämässä



Kirjoittanut: Arttu Vitikainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Uskalla olla hullu

Elämän muuttuessa rutiininomaiseksi, alkaa moni asia tympiä. Saatat hermostua pienistäkin asioista ja turhaudut todella nopeasti. Kirjassaan Olli Linjala kehottaa taistelemaan tätä oranvanpyörää vastaan rikkomalla rutiineja. Kaikki mikä tuntuu lapselliselta ja hullulta on parasta lääkettä elämänlaadun nostamiseksi. Pienillä jutuilla on parasta opetalla hulluksi. Vähennä rutiiniksi muodostuneita tv-sarjoja, laula karaokea, käy ulkona syömässä viikolla ynnä muuta normaaleista tavoista poikkeavaa. Opi nauttimaan aivan pienistäkin asioista ja nauti niistä ääneen, sillä vaatimattomuus rumentaa ihmistä. Jos elämästä ei nauti, niin se on raskasta, eikä raskaasta elämästä voi nauttia. Siksi tähän sopiikin hyvin pohjalainen elämänviisaus: ”sitten itketähän jos perästä kuuluu, mutta ei koskaa etukätehen”.

Henkisen- ja taloudellisen hyvinvointimme perustana on kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Me tarvitsemme muita ihmisiä ympärillemme, kukaan ei pärjää yksin. Tarvitsemme niitä iloisia ja myönteisiä vaikutuksia, niin asiakkailta, ystäviltä kuin työkavereiltakin. Nämä myönteiset tunteet ajavat meitä eteenpäin ja meidän on mukava toimia päivän askareissa. Tärkeintä silti on olla hyvissä väleissä myös itsensä kanssa. Mikäli ajattelet itsestäsi negatiivisesti, on sinun hyvin vaikea vastaanottaa myönteistä palautetta ympäristöstäsi. Elämään muodostuvat rutiinit ovat mahtavia ja luovat elämään merkityksen sekä turvallisuuden tunnetta. Liian hallitseviksi päästyään rutiinit kuitenkin tuhoavat elämänlaadun ja mielenkiinnon. Siksi Linjala kehottaakin kirjassaan rikkomaan rutiineja, ennen kuin ne rikkovat sinut. Sinä itse kuitenkin olet oman elämäsi ja työyhteisösi tärkein ihminen. Muista huoltaa itseäsi tuulettaen ajatuksia ja pistä arjen rutiineja eri järjestykseen.

Helvetti kun ei voi luottaa

Sovitaan asioista, mutta ei pidetä sovitusta kiinni. Tällainen syö ihmistä hiljaa sisältäpäin ja aiheuttaa pahimmillaan myös loppuun palamisia. Innostus omiin ja kavereiden onnistumisiin alkaa katoamaan, etkä enää huomaa mitenkä hienosti tulitkaan toimineeksi. Syntyy suurta luottamuspulaa ja kielteinen asenna alkaa saavuttamaan yliotteen. Kielteisestä asenteesta ei ole mitään hyötyä ihmisen elämässä ja siksi pienetkin kielteiset kipinät pitäisi sammuttaa mahdollisimman pian. Jos et voi luottaa pienissä asioissa, niin miten voisit luottaa suurissa? Juuri tämän vuoksi myös niiden kaikista pienempien asioiden hoitaminen kunnialla loppuun on todella tärkeää, sillä ne saattavat myös merkitä toiselle todella paljon.

Miksi minä, jos ei muutkaan? Luottamuksen puutteesta johtuvat pettymykset johtavat välinpitämättömyyteen, joka puolestaan johtaa huolimattomuuteen. Tämän seurauksena ammattitaito ja työaika häviävät toisarvoisiin asioihin. Jatkuva epäileminen ja asioiden varmistelu aiheuttavat taas kielteisiä asenteita ja ajavat ihmistä kohti tympääntymistä sekä loppuun palamista. Oman työn arvostaminen puolestaan lisää myönteistä ajattelua ja se kasvaa onnistumisten, sekä niistä saadun huomion myötä. Jokaisen ammattilaisen olisi välillä hyvä pysähtyä kunnolla miettimään, että onko oma työ niin laadukasta, että voi hyvillä mielen vetää nimensä sen alle. Terve ammattiylpeys on jaksamisen perusta ja se vaikuttaa myös työssä viihtymiseen. Vastuu näistä asioista on jokaisella, eikä sitä voi siirtää.

Luottamus + ammattiylpeys = menestys

Voitko johtajana olla aidosti ylpeä omasta panoksestasi ja vastuun kantamisestasi? Voitteko sinä ja henkilökuntasi, asemaan tai ammattiin katsomatta todeta Teemu Selänteen sanoin: ”Olen ylpeä, että olen voinut auttaa joukkuettani onnistumaan!” Joka päivä on paras hetki ajaa työyhteisen asenteita myönteisempään suuntaan. Se ei vaadi kuin niitä omia pieniä tekoja. Moni työyhteisö luo mahdollisuuden itsensä, sekä työyhteisönsä kehittämiseen. Nämä ovat huomattavan hienoja ja taloudellisia etuja, jotka kuuluvat kaikille työyhteisön jäsenille.

Joukkueurheilussa ei katsota päivääkään muutosvastaista jäsentä. ”Ei kuulu mulle”- asenteella varustetut ihmiset lentävät armotta joukkueesta pihalle. Näin sen pitäisi olla kaikissa työyhteisöissä. On täysin järjetön velvoite työyhteisön muille jäsenille, että heidän täytyy elättää keskuudessaan hyvinvointia vaarantavia, kyllästymiseen asti urautuneita ihmisiä.

Meistä jokaisen kannattaisi, joka päivä miettiä: ”Miten kehittäisin omaa toimintatapaani ja loisin positiivista energiaa ympärilleni?” Opi ja innostu uusista asioista. Ikinä ei ole liian vanha tai liian kiireinen innostuakseen jostain uudesta ja mielenkiintoisesta. Kirjassaan Linjala antaa esimerkin äidistään, joka jo melkein saattovuoteellaan yhä jaksaa innostua pari vuotta sitten opettelemansa tietokoneen ihmeellisyyksistä. Hänkään ei sanonut ”en minä viitsi”, niin miksi sinä sanoisit?

Muistakaa, että lähes kaikkiin asioihin on olemassa vaihtoehto. Kysymys on asenteesta.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close