Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Kevytyrittäjyys ei ole yrittämistä



Kirjoittanut: Tuomas Leinonen - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tässä tekstissä hieman kärjistettyyn muotoon puettuna omia ajatuksia liittyen yhtiömuotoon mitä Proakatemialla harjoitetaan.

 

 

Kevytyrittäjyys ei ole yrittämistä, tai on, paperilla. Mutta ei se hirveästi eroa työnteosta.

 

Aiemmin yritykset eivät laskuttaneet toisiaan yhtä paljon kuin nykyään. Yritysten määrä oli vähäisempi ja toiminta suoraviivaisempaa.

 

Joko valmistat jotain, tarjoat palveluita, myyt tuotteita ­­‑ mitä tahansa.

 

Yrittäjyyden vahvin indikaattori on se, että suuri määrä ihmisiä on enemmän tai vähemmän riippuvainen sinusta ja siitä, mitä tarjoat ihmisille. Annat heille jotain ja vastineeksi saat kaikilta rahaa.

 

Mikäs tässä meidän formaatissa on pielessä?

Me ollaan osuuskunnan alla. Osuuskunta ei motivoi, koska se ei ole oikeaa yrittämistä.

 

Se on vastuuton tapa yrittää, koska osuuskunta ei velvoita sinua mihinkään. Osuuskunta ei ole yhtiömuoto, jonka alla tulisi harjoittaa yrittämistä.

 

Kaikilla pitäisi olla ehdottomasti omat Oy:t ja kaikkien tulisi olla täysin vastuussa omista yhtiöistään.

 

Voisimme toki auttaa toisiamme huolehtimaan yhtiöistämme samalla tavalla, kuin kaverin muksua välillä vahditaan.

 

Mut jos sitä vahtia ei saa, niin sit vahditaan ite mukisematta.

 

Osuuskunnassa mikään hallinnollinen tai yrittäjiin liittyvä ahdinko ei kohdistu heihin itseensä.

Osuuskunnan jäseniin kohdistuva paine on pieni, koska se jakaantuu.

Mikään vastuu ei pakota tekemään mitään tiimin eteen.

 

Meillä on tiimissä jäseniä, jotka ei vieläkään tiedä yrittämisestä yhtään mitään. Väittäisin, että meillä on noin puolet jengistä aika pihalla siitä, et mitä meinaa yrittäminen. Ehkä lukeudun itsekin tähän porukkaan, en tiedä.

 

Ollaan kuitenkin pari vuotta jo oltu yrittäjiä paperilla.

 

Me usein laskutetaan jotain Roiman läpi, eli ollaan käytännössä ihan jossain muualla töissä.

 

Mielestäni yritys pitäisi perustaa sit ku tietää mitä tekee.

 

Ja siinä vaiheessa pitää olla niin motivoitunut, että pystyy itse hoitamaa 300€ Oy:n perustamiseen ja maksamaan kirjanpidon + itse hoitamaan talousasiat.

 

Tottakai auttaisimme toisiamme yhä, ja tällainen asetelma itseasiassa ruokkisi auttamisen kulttuuria positiivisesti.

 

 

Miksi?

 

Koska meidän olisi pakko pyytää toisiltamme apua ja selvittää!

 

Se on sinun yritys, sinä olet siitä vastuussa ja hoidat kyllä tarpeelliset asiat. Tarvittaessa kysyt niistä ja sen jälkeen ainakin tiedät.

 

Osuuskunnassa joku muu hoitaa, eikä välttämättä tarvii ite tietää.

 

Meillä ei ole sitoutuneisuutta, koska kenenkään ei tarvi olla sitoutunut.

 

Yrittäjyys kuitenkin on sitoutumista.

 

Ei mitään ihme kikkailua, vatkailua ja virpomista.

 

Osuuskunta on vissiin kuitenkin ainoa muoto toteuttaa yrittäjyyttä ja pitää opiskelija status samanaikaisesti. Mikä on aika typerää.

Osuuskuntaa voi pyörittää olematta virallinen yrittäjä.

 

Yhteiskuntaa ei ole pedattu yrittämiselle.

 

Sinuun ei uskota.

 

”Yrittämisen harjoittelu on turhaa, koska meillä ei ole varmuutta siitä, että onnistutko vai et, niinpä emme tue sinua.” – Tämä on valtion viesti sanoiksi puettuna.

 

Mutta

Jos olet koulussa, saat todennäköisesti työpaikan. Todennäköisesti pääset sellaiseen työpaikkaan, joka maksaa yli minimipalkan. Sinulta jää rahaa yli, koska pärjäät minimillä.

 

Olet koulussa oppinut olemaan järkevä, ja säästämään rahaa.

 

Olethan panostanut kouluun niin paljon – nyt pitää maksaa se takaisin tekemällä töitä!

 

Hyvänä ihmisenä maksat velkasi yhteiskunnalle takaisin, jotta voit viettää elämäsi valmiissa maailmassa, joka on muiden ihmisten rakentama.

 

Et vaikuta omaan elämääsi panoksellasi.

 

Otat kaikki mieltymyksesi ja käyttäytymismallit ympäristöstä.

 

Kaikki on sinulla valmiiksi tehtynä ja posliinilautasella katettu.

 

Mitään ei tarvitse joutua tekemään, jos ei jaksa.

 

Voi jäädä kotiin makaamaan, syömään sipsiä, pelaan pelejä, ottaan rennosti.

 

 

Meidän osuuskunta on vähän tällainen paikka.

 

On kivaa ja helppoa, ei kovin vaativaa tai vastuuta vaativaa.

 

Ei meidän toimintamme vaadi mitään hiton vastuuta.

 

Pilataan työmarkkinat tekemällä tuntipalkkatöitä laskulla.

 

Ei opita yrittäjyyttä, koska ei kanneta vastuuta riittävästi.

 

Eikä tämä kaikkiin tällä tavalla vaikuta, mutta jos haluamme varmistua siitä, että olemme toisiamme tukeva verkosto meidän pitää myös antaa toistemme lentää ilman siipiä.

 

Täs on kuvainnollistava hyppy siitä, et mitä yrittäjyys vaatii.

 

https://www.youtube.com/watch?v=rxGuNJ-nEYg

 

Ei ehkä ihan yhtä korkeilla panoksilla ja yrittäjä voi jättää hypyn kesken.

 

Pitää kuitenkin seistä reunalla ja sitoutua, ottaa vastuu siitä että ei ehkä selviä.

 

Ehkä ei selviä, mut saa olla tyytyväinen jos selviää naarmuilla.

 

Ilman mitään höykytystä siitä ei selviä.

 

Pitää olla valmis avaan ne siivet ja edes yrittää kontrolloida sitä omaa laskuaan alaspäin.

 

 

Tällaisia ajatuksia, omalle tekemiselle ja ajatusmaailmalle Proakatemia on hiukan liian lepsu ja mukava ympäristö. Uskon, että ainakin omalla kohdalla oman Oy:n pyörittäminen ratkaisisi ison määrän ongelmista.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close