Tampere
29 Jun, Wednesday
21° C

Proakatemian esseepankki

Kevään 2022 motorola



Kirjoittanut: Susanna Mäkelä - tiimistä Samoa.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johtajuus: kirkas suunta ja ihmisten voima
Matti Alahuhta
Esseen arvioitu lukuaika on 7 minuuttia.

Kevät 2022 on ollut minulle henkilökohtaisesti tähän mennessä mielenkiintoisin ja herättelevin lukukausi. Olen pohtinut usein paikkaani Samoassa, ja painiskellut oikeastaan koko kevään kyseisen asian kanssa, ja se on osittain vaikeuttanut motivaation löytymistä tiimin kanssa tekemiseen. Tämän kevään kehityskeskustelu Veijon kanssa on ollut kuitenkin käänteentekevin merkkipaalu tässä keväässä, ja sen innoittamana aloin pohtimaan syvemmin kulunutta kevättä motorolan muodossa.

 

 

Mitä hyvää?

Mulperi Media -projektimme otti tuulta purjeisiin tämän kevään aikana. Nappasimme Sannin kanssa Flipistä Kamilin mukaan, ja se on ollut parhaita päätöksiä projektin etenemisen kannalta. Minusta on hienoa, että meitä on kolmesta eri tiimistä, ja että puhumme pääasiassa englantia. Englannin puhuminen tuntuu nykyään yhtä luonnolliselta kuin suomen puhuminen, mikä on hieno asia. Mulperiin liittyen hienoa on myös se, että tajusin vihdoin kehityskeskustelun myötä, että minussa on paljon aineksia johtamiseen. Sen vuoksi päätin, että projektimme tulee kasvamaan ja etenemään sen arvoisella tavalla tulevana kesänä ja syksynä.

Tuntemukseni Samoaa kohtaan jatkavat kehittymistään, mutta hyvää tänä keväänä on ollut se, että tiimi on tajunnut pystyvänsä yhdessä paljon suurempiin suorituksiin kuin yksin tai pienemmissä porukoissa. Uskon, että monet projektiryhmät ja yksilöt ovat hoksanneet tämän asian tänä keväänä, ja toivon, että se oivallus kantaa hedelmää myös tulevaisuudessa. Myös uusi BL:mme Melissa otti isoja harppauksia löytäessään oman tyylinsä johtaa, ja sitä on ollut mukava katsoa vierestä. Toteutimme Melissan aloitteesta kaksi päivää kestäneen vappu pop upin, joka onnistui ja ylitti ainakin omat odotukseni moninkertaisesti. Melissa sai omalla asenteellaan meidät muutkin innostumaan, ja jostain syystä itsekin päädyin tekemään 50 litraa simaa ja pilkkomaan 66 sipulia. En tiedä johtuuko tiimin hitsautuminen yhteen osittain siitä, että meillä on tiimissä tällä hetkellä vain sellaisia henkilöitä, jotka haluavat olla Proakatemialla ja Samoassa, mutta se voi olla osasyynä tämän kevään onnistumisille.

 

 

Mitä kehitettävää?

Samoan näkökulmasta yksi kehitettävä kohta nousee ylitse muiden: vaatimattomuus ja itsensä johtaminen. Tämä ilmenee erityisesti esseiden kanssa. Vain murto-osa tiimistä suoritti vaadittavat esseepisteet väli-deadlineen mennessä. Ville nosti pajassamme esiin ajatuksen: kuinka paljon tiimi vaatii? Minusta tuntuu, että ei paljoakaan. Ehkä ei vielä uskalleta tai osata vaatia, mutta koen, että ensi syksynä olisi korkea aika alkaa reenaamaan tätä. Patrick Lencioni sanoo Centre for Executive Education – CEE:n Youtubessa julkaisemassa videossa, että kun välttelemme tilivelvollisuutta sekä muiden tilivelvollisina pitämistä, kertoo se oikeastaan sitoutumisen puutteesta. Vaikka johtajalla on viime kädessä vastuu pitää tiimin jäsenet tilivelvollisina, on kuitenkin tiimin jäsenillä ensisijainen velvollisuus tähän. Myös ryhmäpaine voi positiivisessa mielessä lisätä tilivelvollisena pitämistä. (Lencioni 2020.) Opimme sveitsiläisten vierailusta sen, että he osasivat puhua suoraan epäonnistumisista. Samoassa taas omataan enemmän sellainen ”no ei se mitään”-asenne, mikä on sinänsä inhimillinen, mutta saattaa johtaa ajoittain huonompiin suorituksiin kuin mihin oikeasti kykenisimme.

Kun mietin omaa suoritustani, haluaisin jatkossa kehittää innostumistani. Tiedän, että jos minua ei kiinnosta tai en ole innostunut, se näkyy naamasta, ja saattaa vaikuttaa muiden fiilikseen. En tietenkään halua vaikuttaa negatiivisella tavalla muiden fiilikseen, mutta välillä on ollut vaikeaa pidätellä. Haluan kehittää kykyäni ilmaista fiiliksiäni rakentavasti sekä sanallisesti, jotta muut ymmärtävät miksi naamani on tietyssä asennossa. Toisaalta olen saattanut hieman testata, miten tiimi reagoi, jos olenkin kärkkäämpi tai puheliaampi pajassa kuin yleensä. Haluan kuitenkin todeta, että koko Samoan yrityskulttuurissa on kehitettävää – paljon. Yrityksen kulttuuri muuttuu hitaasti parempaan, mutta voi tuhoutua hetkessä. Jos yritys tyytyy nykyhetkeen, tärveltyy vahvakin yrityskulttuuri. (Alahuhta 2015, 139.) En sano, että Samoassa koskaan tuudittauduttaisiin nykyhetkeen, mutta voisimme kyllä vaatia itseltämme ja toisiltamme enemmän. Voisimme esimerkiksi odottaa, että jokainen tekee tarvittavat esseepisteet deadlineen mennessä. Tällainen vaatimus ei ole mielestäni luokaton, vaan oikeutettu, sillä esseet kuuluvat myös pakollisiin opintoihimme, ja ovat perusta oppimiselle.

KONE Oyj:n entinen toimitusjohtaja Matti Alahuhta listaa kirjassaan Johtajuus – kirkas suunta ja ihmisten voima hyvään ihmisten johtamiseen kuuluvia elementtejä. Ne ovat:

  1. Luottamuksen rakentaminen
  2. Positiivinen asenne
  3. Kiinnostus ihmisten kehittämiseen
  4. Kyky nähdä olennainen
  5. Aikaansaamisen halu (2015, 141).

Kun nyt reflektoin Samoaa ja Samoan kevättä lukiessani tätä listaa, voin ehdottomasti allekirjoittaa kohdat 3. ja 5., ehkä jopa kohdan 2. Kuitenkin muissa kohdissa on meillä paljon kehitettävää. En koe, että näiden asioiden toteutuminen olisi johtajan tai BL:n harteilla, vaan nämä asiat kumpuavat Samoassa kulttuuristamme. Se, ehdimmekö muuttaa kulttuuria opintojemme aikana, jää nähtäväksi.

Mitä tulee Mulperiin, ehdottomasti kehitettävää olisi projektin johtaminen, joka on minun vastuullani projektipäällikkönä. Mulperissa on pieni kolmen hengen tiimi, ja jokainen tiimin jäsen on hyvin omatoiminen. Välillä minusta on tuntunut, ettei projektimme oikeastaan tarvitse johtajaa. Tämä ajatus on kuitenkin voinut olla jonkinlainen pakokeino itselleni, jotta olen voinut vältellä suuremman vastuun ottamista. Tänä keväänä minussa on kuitenkin herännyt jokin versio itsestäni, joka haluaa ottaa enemmän vastuuta. En ole lähtökohtaisesti sellainen henkilö, joka välttelisi vastuuta, mutta olen huomannut, että entisen työpaikan jättämät jäljet saattoivatkin aiheuttaa hieman pitkäkestoisemman henkisen uupumisen kuin olin ensin ajatellut. Tästä ylipääseminen on tuonut minulle mielenrauhaa ja enemmän uskoa itseeni ja tekemiseeni. Haluankin Mulperissa olla johdonmukainen johtaja, joka poukkoilee mahdollisimman vähän. Haluan osaltani olla luomassa luottamuksen ilmapiiriä jatkossakin. Alahuhta kirjoittaa kirjassaan, että kun luottamukseen liitetään positiivinen asenne, tilanne vain paranee (2015, 142). Koenkin, että positiivisuus on yksi vahvuuksistani, joka voisi viedä Mulperia eteenpäin vaikeina aikoina. Uskon, että minulla on nyt myös enemmän rahkeita positiiviseen ajatteluun, kun olen saanut muokattua elämästäni sellaista, joka tuottaa minulle usein iloa, innostumista ja onnistumisen tunteita.

 

 

Mitä itse toin kevääseen?

Koen, että itselleni tärkein asia, jota ajoin eteenpäin tänä keväänä Samoassa oli kestävyys- ja vastuullisuuskysymykset. Prosessi on toki vielä kesken, mutta yhä useampi on innostunut aiheesta tai ainakin alkanut huomioida kyseisiä näkökulmia. Toin myös paljon omia mielipiteitäni pöytään ja avasin vaikeahkoja keskusteluja tiimipalavereissa. En aina koe, että omien mielipiteiden jakaminen on joka tilanteessa tarpeellista, mutta koin, että suun avaaminen oli tänä keväänä lopulta parempi valinta kuin hiljeneminen. Suorapuheisuus on näkynyt myös esimerkiksi kehityskeskustelussa, One 2 One -keskustelussa BL:n kanssa ja myös Mulperissa. Olen usein vältellyt suoraan puhumista, koska en halua turhia konflikteja. Olen tänä keväänä kuitenkin ollut parissa konfliktissa osallisena, mutta en ole tuntenut anteeksipyytelevää fiilistä, vaan ennemminkin tasavertaista oloa muiden konfliktin osapuolten kanssa. Mielestäni se on suuri kehitysaskel, ja toivon, että se inspiroi myös muita olemaan rohkeasti avoimia omista tuntemuksistaan ja kokemuksistaan.

 

 

Mitä opin?

Aasinsillalla suorapuheisuudesta oppimiseen – opin käytännön tasolla muun muassa sen, että erimielisyys ei ole merkki huonosta ilmapiiristä, eikä toisen mielen pahoittaminen ole merkki epäonnistumisesta. Olen oppinut, että joskus on ihan OK pahoittaa toisen mieli, koska aina ei voi tietää mikä sana loukkaa yhtä ja mikä taas toista. Olen opetellut luottamaan siihen, että mikäli luokkaan jotakuta, he tulevat kyllä ennemmin tai myöhemmin kertomaan minulle asiasta. Ja siinä kohtaa aion pahoitella toimintaani, koska toisen loukkaaminen ei ole eikä saisi olla minkään viestinnän tavoite.

Kuitenkin tärkein oppi minulle tänä keväänä oli se, että pärjään hyvin olemalla oma itseni. On oikeastaan ollut aika kivaa olla oma itsensä, ja pudottaa erilaiset roolit, mitä olen ehkä tiedostamatta pitänyt yllä tietyissä tilanteissa. Olen alkanut asettaa joululoman jälkeen paljon enemmän rajoja ja sanomaan ei, ja se on johtanut siihen, että olen empaattisempi muita kohtaan ja muistan asioita paremmin. Alussa jouduin sanomaan ”ei” aika suoraan ja useaan kertaan tietyille henkilöille, mikä turhautti minua suuresti. Olen kuitenkin iloinen, että pysyin kannassani, koska se on helpottanut asioista kieltäytymistä pidemmällä tähtäimellä. Olen myös oppinut kuuntelemaan itseäni paremmin ja tekemään päätöksiä sen pohjalta. Esimerkiksi Filmareista eroaminen on ollut yksi päätös, jota olen hautonut oikeastaan kyseisen projektin alusta asti. Pysyin projektissa mukana opin vuoksi, mutta loppupeleissä tietyt arvot ja toimintatavat eivät kohdanneet onnistumisen vaatimalla tavalla. Olen oppinut, että tietynlainen johtaminen ei sovi kaikille, ja Filmarit ovat minulle yksi selkeä esimerkki tästä – Filmareissa johtamistyyli ei sopinut minulle, ja se on OK. Uskon kukoistavani toisenlaisessa ympäristössä paremmin, ja sen hyväksyminen on tuonut minulle itsevarmuutta omaan tekemiseen ja omissa päätöksissä pysymiseen.

Johtamisesta puheen ollen, olen oppinut, että minussa on potentiaalia johtamiseen. Olen usein leikitellyt ajatuksen kanssa, mutta en ole kyennyt näkemään hyviä ja huonoja puoliani johtajana. Tästä syystä, en ole osannut edes tarttua aiheeseen tai lähteä kokeilemaan sitä. Kehityskeskustelussa kävi ilmi, että olen jo omalta osaltani harjoittanut johtamista Samoassa, mutta enemmän sellaisesta näkymättömän johtajan roolista. Ehkäpä ”omalta paikalta johtaminen” tarkoittaa minun kohdallani juuri tätä.

Summaan oppimisosion hyvinvointiin. Olen sisäistänyt sen, kuinka tärkeää oma hyvinvointi on. Jokaisella meistä on varmasti omat viitteet hyvinvoinnille ja sen toteutumiselle, jolloin niiden tunnistamisen tärkeys korostuu entisestään. Koen, että olen tunnistanut oman hyvinvointini kulmakivet paremmin tänä keväänä, ja olen myös rohkaistunut toimimaan hyvinvointini hyväksi. Olen tyytyväinen, että en ole jäänyt mutaan makaamaan silloin, kun on tuntunut hankalalta, vaan olen etsinyt koko ajan uusia ratkaisukeinoja. Esimerkiksi hyvinvoinnin lisäämiseen olen hyödyntänyt YTHS:n tarjoamia online-palveluja, joista on ainakin tähän mennessä ollut paljonkin hyötyä.

 

 

Mitä vien käytäntöön?

Usein motorolassa tämä viimeinen kohta on ollut minulle vaikein, vaikka koen, että se on näistä kaikista kohdista tärkein. Tämän kevään jälkeen olen kuitenkin listannut konkreettisia asioita, joita vien käytäntöön.

Ensimmäinen ja tärkein asia, mitä aion viedä käytäntöön, on johtamisen harjoittelu. Päätin pitkän pohdinnan jälkeen hakea Sustainable Business -tiimin päällikön paikkaa, vaikka minulla on edelleen sellainen ajatus takaraivossa, että en tiedä mitä minun pitäisi päällikkönä tehdä. Minulla on paljon ideoita ja ajatuksia, mutta pelästyn välillä niiden keskeneräisyyttä, joka lamauttaa minut. Ensi syksynä aion kuitenkin harjoitella johdonmukaisuutta sekä suunnitelmallisuutta ja suunnitelmissa pysymistä. Vaikka en saisi päällikön paikkaa, aion harjoitella johtamista aivan uudella tasolla Mulperissa.

Päällikön paikassa mielenkiintoisinta on se, että Proakatemia muuttaa Kuntokadulle joko ensi vuonna tai sitä seuraavana. Sustainable Business-tiimin näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että ympärillä on aivan uudenlainen porukka, jolta voi saada tukea. Proakatemialla Sustainable Business-tiimi on hyvin tuore tiimi, jonka perustaja Kamil on nähnyt todella paljon vaivaa tiimin perustamisvaiheessa. TAMK:lla taas on jo useita erilaisia tiimejä kestävän kehityksen teeman ympärillä. Vaikka näen muutossa tästä näkökulmasta paljon hienoja mahdollisuuksia, on muutto kuitenkin iso muutos. Yritys tai organisaatio ei koskaan ole valmis, joten sen muuttuminen on hyvin luonnollista (2015, 32). Se ei kuitenkaan poista muutoksen tuomaa epävarmuutta tai kipuilua. Koen, että Sustainable Business-tiimin tulisi ensi kaudella alkaa valmistautua muuttoon, ja tutustua jo etukäteen TAMK:lla toimiviin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden tiimeihin, opiskelijoihin, lehtoreihin ja valmentajiin. Tiimi tarvitsee myös enemmän konkreettista toimintaa, koska koen, että sitä kautta näemme onnistumisemme selkeämmin. Tiimi tarvitsee siis projekteja, vierailuja sekä yhteistöitä paljon enemmän kuin mitä ensimmäisellä kaudella ehdittiin tehdä. On siis aika laittaa seuraava vaihde silmään, ja rakentaa sen vankan perustan päälle, mitä Kamil ja ensimmäinen tiimi on jo rakentanut.

Tiimi tarvitsee myös vielä selkeämmän vision, mission sekä selkeän strategian. Nämä tulisi selkeyttää heti syksyn alussa yhdessä tiimin kanssa, jotta jokainen tiimin jäsen sitoutuu suunnitelmaan ja lähtee tekemään töitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällä tavalla koen, että johdonmukaisuus säilyy, uskottavuutemme tiiminä lisääntyy ja poukkoilu vähenee. Ja mikä tärkeintä, koko tiimi on saatava innostumaan. Pelkän johtajan tai johtoryhmän innostus ei riitä, jos tiimi tai henkilöstö ei ole yhtä innostunut. Muutokseen tarvitaan koko henkilöstö. (2015, 37.) Päällikön roolissa (mikäli se nakki minulle napsahtaa) odotankin eniten sitä, että pääsen harjoittelemaan tiimin kasaamista. Tiimin kasaaminen vaatii varmasti vaikeiden päätösten tekemistä, ja mikäli hakijoita on enemmän kuin paikkoja, joillekin on annettava kieltävä vastaus.

 

 

Pohdinta

Jos minun pitäisi kiteyttää tämä kevät yhteen ajatukseen, se olisi eräänlainen versio sanonnasta ”the more you give, the more you get”. Olen ennen tulkinnut tuota fraasia hieman eri tavalla. Olen ajatellut, että pitäisi olla yltiöpositiivinen ja yliystävällinen kaikille, jotta saisi itse samalla mitalla takaisin. Mutta todellisuudessa minulle tämä lause on tänä keväänä tarkoittanut sitä, että mitä enemmän olen antanut itsestäni aitona itsenäni, sitä enemmän oppia ja itsevarmuutta olen saanut. Se aito minä ei ole aina yltiöpositiivinen tai yliystävällinen, vaan se on usein kärkäs, keskustelua herättelevä, napakka ja välinpitämätön. Nämä kaikki ovat osa minua, mutta ne eivät poista sitä toista kivempaa puolta minusta. On ollut helpompaa näyttää niitä aitoja ilon tunteita, kun on uskaltanut näyttää myös ärsytyksen tunteita. Matkani pohdinnan pyörteissä jatkuu ensi syksynä, ja tulen varmasti silloinkin pohtimaan miksi olen Proakatemialla, miksi olen Samoassa ja miksi olen ylipäätään missään, missä milloinkin olen. Aion epätietoisuudesta huolimatta jatkaa oman rohkeuteni valjastamista johonkin suurempaan hyvään, sillä siitä minä iltaisin unelmoin ja se saa minut yrittämään aina uudelleen ja uudelleen.

 

 

Lähteet:

Alahuhta, M. 2015. Johtajuus – kirkas suunta ja ihmisten voima. Jyväskylä. Docendo Oy.

Centre for Executive Education – CEE:n Youtube-kanava. 2020. High Performance Team Series: “Avoidance of Accountability” – The Five Dysfunctions of a Team. Katsottu 2.5.2022. https://www.youtube.com/watch?v=HOzcE_uJ3lU

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close