Kuluva vuosi on asettanut monet siihen tilanteeseen, että puhelimella, tai muulla näyttöpäätteellä tulee vietettyä enemmän aikaa kuin oikeiden ihmisten kanssa. Tästä johtuen uutisten ja päivitysten tulva on lähes loputon. Ihmisille syötetään kaikkea aina kestävästä vihreään ja taloudellisesta ympäristöystävälliseen. Asia itsessään on hyvä. On todella tärkeää, että ihmiset huomioivat omat toimintatapansa näissä asioissa. Onko liika kuitenkin liikaa? Pystyykö ihminen mielestään vaikuttamaan asioihin tarpeeksi? Onko maailmantuskasta tullut jokapäiväinen tunne ja voiko siihen tottua? Tässä kirjoituksessa käyn asiaa läpi Petteri Lillberg:n ja Riku Mattilan kirjoittaman: Kestävä markkinointi- teoksen kautta.

Onko edessä ilmastokonkurssien aalto ja yritysten ja brändien suurkato?

(Lillberg P. & Mattila R. Kestävä markkinointi. 2020.)

Keväällä 2020 alkoi maailmalla tapahtua. Lentoliikenne alkoi sakkaamaan, Laivat jäi satamiin ja ihmeset pahimmassa tapauksessa toiselle puolelle maapalloa. Kehityksen edellytys on myös ajoittaiset takaiskut. Keväällä monet joutuivat miettimään vaihtoehtoisia toimintamalleja niin palaverien, tuotannon kuin logistiikan varalle. Laajimmat kontaktit ja asiakassuhteet omaavat toipuivat nopeasti, mutta valtaosalla kesti aikaa, ennen kuin vauhti saatiin kurottua kiinni. Jos saatiin. Elämme nopeasti muuttuvaa aikaa, jossa mikään ei enää tule itsestäänselvyytenä. Vallitseva tilanne on myös saanut monet ihmiset miettimään omaa toimintaansa. Esimerkiksi tietyt raaka-aineet on saatettu ennen tilata Kiinasta ja nyt ne tulevat viereiseltä paikkakunnalta. Ihmiset ja yritykset ovat siis tehneet tiedostamattaan töitä paremman huomisen eteen. Miksi kuitenkin niin moni ihminen tuntee tuskaa, kun aletaan puhumaan ympäristöteoista, ruuan tehotuotannon vähentämisestä, tai kasvisruuasta? Ihminen usein pelkää ja välttelee sitä mitä se ei tiedä, tai tunnista. Asiaan saattaa myös vaikuttaa se, että monesti ääripäät keskustelevat asioista, jolloin kultainen keskitie jää saavuttamatta.

Oman toiminnan tarkastelu onkin nyt ajankohtaisempaa, kuin koskaan aikaisemmin. Eikä vain siitä syystä, että joku sanoo niin vaan siksi, että ihmiset ovat tiedostavampia ja haluavat kokeilla uusia toimintamalleja. Toisaalta moni ihminen myös haluaa pitää vanhoista tottumuksistaan kiinni ja se myös sallitaan. Kuulin aikanaan heiton: ”pienistä puroista.” Se kuvaa tilannetta hyvin. Mihinkään täyskäännökseen ei ole tarvetta. Eikä myöskään siihen, että ehdottomasti noudatetaan kaverin kertomaa koko maailman pelastavaa elämäntapaa. Tärkeintä on se, että yksilö saadaan kiinnostumaan aiheesta, selvittämään taustoja ja elämään sen mukaan. Näin tehdessään hän kantaa kortensa yhteiseen kekoon.

Yritysmaailmassa on tapahtunut paljon viimeisen vuoden aikana. Vuosi 2020 on pakottanut yritykset miettimään omaa toimintaansa monelta kantilta. Esimerkiksi globalisaatiota kuvataan kirjasssa hyvin:

Markkinointianekdootin mukaan nepalilaisista vuoristokylistä on ollut helpompi löytää Cokista tai Pepsiä kuin puhdasta vettä.

(Kestävä markkinointi.)

Jopa hieman tragikoomista. Yritysten valta on vaihtunut tietyistä tuotteista palveluntarjoajiin.  Samalla yrityksiltä penättävät tiedot tuotteiden ympäristöystävällisyydestä ja mahdollisista terveysvaikutuksista on huomattavasti vaikeampaa ymmärtää. Mitä päivä tietokoneen ääressä tekee ihmiselle? Onko se jollain tavoin parempi vaihtoehto, kuin pullo limpparia? Millaisen jäljen ihminen jättää itsestään nettiin ja mitä tietoja hänestä kerätään. Keskustelu käy jatkuvasti kuumana. Tästä johtuen yritykset ovat joutuneet raottamaan omaa toimintaansa ja antamaan selvityksiä erinäisistä asioista. Kilpailu puhtaimman ja ympäristöystävällisimmän yrityksen paikasta on kovaa. Tämä kilpailu edesauttaa mahdollisen viherpesun kasvua. Sama tuote pakataan näyttävästi luonnonläheiseen ja ekologisuutta hohtavaan pakkaukseen tarkoituksena johtaa ostaja harhaan.

Markkinoinnin osaksi onkin tullut jäädäkseen tuotteisiin painettu hiilijalanjälki, pakkauksessa käytetty muovin määrä ja tuotteeseen lisäämättä jääneet lisäaineet. Markkinoinnin tavoitteena on saada ostajat ostamaan lisää ja lisää. Siinä on myös onnistuttu, koska kulutus on ollut viimeiset vuodet kasvussa. Näin ei voi jatkua.

Onko brändiammattilaisen tärkein tehtävä takoa yrityksen tärkeimpien sidosryhmien päähän, että muutoksen on nyt tultava? Ei. Meidän tärkeimpänä tehtävänämme ei ole puhua muutoksesta. Meidän tärkeimpänä tehtävänämme on, että saamme ihmiset mukaan tekemään muutosta.

(Kestävä markkinointi.)

Kaiken kaikkiaan yritysten ja ihmisten välistä kuilua tulee pienentää. On jatkettava tutkimuksia tuotteiden ja palveluiden mahdollisista ympäristövaikutuksista. Markkinoinnissa tulee myös noudattaa hyvää makua ja yhteisiä pelisääntöjä. Näin ollen tulee kuluttajilta myös vaatia entistä kriittisempää lähestymistä tuotteisiin ja niiden alkuperiin. Kierrätyksen merkitystä tulee korostaa ja kulutusta tulee jokaisen vähentää. Päivä päivältä ja vuosi vuodelta kohti parempaa huomista.

Lähteet

Kestävä markkinointi, Petteri Lillberg ja Riku Mattila, 2020