Tampere
26 Jan, Tuesday
0° C

Proakatemian esseepankki

Keskity



Kirjoittanut: Joni Sydänlammi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Keskittymiskyvyn elvytysopas
Minna Huotilainen ja Mona Moisala
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

keskity

Nyt kirjoitan esseen. Äh, ei kun tiskaan ensin. Nyt avaan tietokoneeni ja Wordin, ensiksi selaan kuitenkin Facebookin etusivun läpi. Onkohan Youtubessa jotain motivoivaa videota minua varten, jotta voin totisesti alkaa hommiin. Kappas uusia Whatsapp-viestejä saapunut… Näin monesti käy, kun päätän alkaa kirjoittaan esseetä. Miksen osaa keskittyä? Kyvyttömyyteni johdosta päätin kuunnella Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan teoksen Keskittymiskyvyn elvytysopas (2019). Mona ja Minna ovat aivotutkijoita ja työskentelevät Helsingin yliopistossa. He lupaavat teoksellaan annostella potilaalle eli lukijalle, ”juuri oikeanlaista lääkettä, joiden avulla pahimmankin säätäjän keskittymiskyky elpyy.

Teoksen alkumetreillä lukija kuvailee keskittymiskyvyttömän toimintaa, kuten jatkuvasti puhelimen vilkuilemista kesken muun tekemisen ja muita esimerkkejä, joista tunnistan itseni. ”Jos tunnistit kuvauksesta itsesi, voi olla että kärsit ADT:stä”, vihjaisi lukija. ADT eli attention deficit trait, vapaasti suomennettuna sillä tarkoitetaan itseaiheutettua keskittymishäiriötä. ”ADT ei synny hetkessä, vaan vaatii pitkäaikaista kuormittumista ja sähellystä”, kerrotaan Ylen uutisartikkelissa 2019. Uskon, että jos nyt parannan tapojani niin ei minun tarvitse diagnosoida tätä yleistyvää vaivaa.

Aivoista kaikki lähtee. Tämä käsitys minulle syntyi kuunneltuani kirjan. Aivoihin ja niiden kehitykseen vaikuttaa tietysti kasvatus, lapsuudessa nähdyt ja koetut asiat. Teoksessa analysoitiin keskittymiskyvyn merkitystä lapsuudesta henkilön tulevaisuuteen. Tästä esimerkki on Stanfordin vaahtokarkkikoe. Vaahtokarkkikokeessa 4-vuotias lapsi laitetaan istumaan yksin virikkeettömään huoneeseen vaahtokarkin kanssa ja hänelle luvattiin lisää karkkia, jos hän odottaisi vartin. Jos lapsi ei odottanut varttia, sai hän syödä vain sen yhden vaahtokarkin. 653 lapsen jälkeen tulokset kertoivat, että vain 30% lapsista jaksoi odottaa viisitoista minuuttia. Koe tuloksia analysoitiin kymmeniä vuosia ja todettiin, että siinä menestyneet menestyivät myös paremmin monilla elämän osa-alueilla, esimerkiksi pääsivät selvästi useammin yliopistoon. Sen lisäksi kärsimättömällä osalla oli huomattavasti enemmän käytös- ja tarkkaavaisuushäiriöitä koulussa ja kotona. Wikipedian mukaan Stanfordin yliopiston psykologi ”Walter Mischel pitää kokeen tulosta merkkinä siitä, että puhtaan älykkyyden sijaan menestymisen ratkaisee pikemminkin kärsivällisyys. Kärsivälliset lapset olivat keksineet sekundääristä tekemistä, kuten lorujen lurittelua, vaahtokarkin ajattelemisen sijaan.” Lapsuudestani en osaisi sanoo, mutta nyt uskon, että pystyisin odottamaan vaahtokarkin kanssa. Mutta entä jos ”houkutin” olisikin kohderyhmälleni sopiva? En osaa siihenkään vastata, koska en keksi järkevää houkutinta, jonka uskoisin oikeasti tepsivän haasteena.

Asioiden koukuttavuus on suurimpia tekijöitä keskittymiskyvyttömyyteemme. Koukuttamista eli riippuvuutta aiheuttaa dopamiinia eli niin sanottu mielihyvä hormonia meissä tuottavat asiat. Niitä voi olla esimerkiksi sokeri, huumeet, seksi tai videopelit ja sovellukset. Monille meille on sovelluksesta Snapchat tuttu tuo streak-ominaisuus, joka muistuttaa käyttäjää palaamaan sovellukseen päivittäin ja lähettämään ”snäppejä”, jotta streakit eivät katkea. Youtube ja Netflix hyödyntävät autoplay-toimintoa videoiden päätyttyä, tämä on tutkitusti vaikeuttanut katsomisen lopettamista yhden videon tai jakson jälkeen, kun sovellus automaattisesti aloittaa seuraavan. Riippuvaiset ihmiset tuovat siis rahaa yrityksille. Itsekin tunnistan vaikeuden kurottaa kaukosäätimeen ja katkaista toistaminen, kun voisi sittenkin vielä yhden jakson katsoa ja sehän alkoikin jo… Esimerkiksi mobiilipeleistä käyttäjistä kerätään valtavasti dataa heidän toiminnastaan, kuten milloin, mihin tilanteeseen ja miksi keskeytti pelaamisen, mitä valintoja tekee tietyissä pelin kohdissa. Näitä hyödyntäen kymmenpäiset ammattilaisjoukot luovat koukuttavia palkintoja tai houkuttimia nuorelle lapselle älypuhelimensa ääressä. Onko tämä oikein? Voimmeko syyttää tästä koukuttunutta nuorta vai pitäisikö katse olla jonnekin muualle? Riippuvuuden harmeista ovat kertoneet lukuisat huumeiden käyttäjät. ”Sitä tunnetta ei saa mistään muusta ja ilman oleminen on elämänhaluttomuutta”, on kommentoinut eräs heroiinin käyttäjä kirjoittajien lähteissä.

Kirjassa esitellään ”automaattinen toimintasarja”, sellainen on esimerkiksi, kun tulet töistä kotiin, riisut kengät ja ulkovaatteet. Heität avaimet kulhoon, joka on eteisen piirongin päällä, teethän näin aina sisälle tullessasi. Mutta kun lähdetkin kotoa, eikä avaimet olekaan piirongin päällä olevassa kulhossa. Mitä sitten teet? Mistä edes aloitat etsimisen? Olet toiminut niin aivoihisi muovautuneiden rutiinien mukaisesti tullessasi kotiin, ettet ole rekisteröinyt sujauttaneesi avaimet reppusi sivutaskuun. Toinen tilanne, jossa monesti huomaa ja olenkin huomannut aivojeni automaattisen toiminta sarjan, jota itse kutsun autopilotiksi, kun ajan autolla yleensä tuttua reittiä, yhtäkkiä saatan havahtua, että mitä on hetkeen edes tapahtunut. Keskittymiseni on totaalisesti ollut muussa kuin ajamisessa, mutta tuttu reitti ja tekeminen automatisoi toimintani siinä hetkessä. Olen nyt päättänyt alkaa yksinkertaisesti keskittymään ajamiseen enemmän, eihän tuo kovin turvalliselta nimittäin kuullosta. Automatisoituneet toiminnat eivät todellakaan ole ihmiselle mielestäni mikään helpote ja asioiden nopeuttaminen, vaan päin vastoin asia, josta oikeastaan voi syntyä vain harmia, pientä tai isoakin. Ennen kuin tapahtuu turhia unohduksia tai peruuttamattomia vahinkoja, niin kehotan kaikkia keskittymään arjessakin niinin ”normaaleihin” tekemisiin, kuten ajamiseen ja hampaiden pesemiseen.”

Kirjoittajat painottavat kokonaisvaltaiseen elämänhallintaan. Vuorokausi olisi hyvä jakaa niin, että keskittyneeseen työskentelyyn ja silpputyöhön on varattu oma aikansa. Silppu työtä on sähköpostit, puhelut ja muut pikku tehtävät. Ne hoitamalla ”ostat” aikaa häiriötöntä tekemistä varten. Jos vain pystyt keskittyä, häiriötön aika työskennellä on tehokkainta aikaa saada tärkeimpiä asioita eteenpäin. Se on selkeästi aika työpäivässäsi viedä itseäsi eteenpäin, kohti unelmiasi. Samaa olisi hyvä hyödyntää vapaa-aikanakin, eikä antaa sen olla koko ajan häiriötekijöille alttiina. Keskity hetkiin ja nosta katseesi luuristasi silloin kun et normaalisti sitä tekisi, esimerkiksi työmatkaa kulkiessasi, saatat nähdä jotain mikä menisi sinulta muuten ohi, esimerkiksi lapsen vilpittömän onnellisuuden kun sai pikaruokalaravintoloitsijalta ilmapallon tai vastaan tulevien eläkeläisten toisilleen vaihtamat lämpimät hymytervehdykset.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close