Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Kesäkahvila



Kirjoittanut: Sanni Turunen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Olen työskennellyt 12-vuotiaasta asti kaikki kesät ja heti 15-vuotta täytettyäni myös talvet. Siitä asti olet työskennellyt eri firmoissa, eri työtehtävissä työntekijä ja nyt viimeiset kolme vuotta pääsääntöisesti yrittäjänä. Olen ensimmäistä kertaa sen jälkeen lomaillut koko kesän, kyllä, koko kesän. Vastoin kaikkien olettamuksia, oikeasti pystyin lomailemaan. Halusin tietää miltä tuntuu nauttia elämästä ilman painetta olla koko ajan jossakin tai vastata isoista kokonaisuuksista. Toki hoidin kesän tapahtumatuotantoa, sekä markkinointia, mutta tätä en kokenut edes työntekona. Päätettyäni kesälomastani se tarkoitti, että minun tulee luopua rakkaan lapseni Tönön esimiesroolista ja antaa narut toisen ihmisen käsiin. 

Halusin kirjoittaa tämän esseen Tönöstä ja siitä, mitä oivalluksia olen tehnyt kesän pohjalta ja mitä olen hoksannut johtajuudesta, ilman että itse häärää koko ajan paikan päällä. 

Minun on pakko myöntää kuinka kauhealta tuntui tajuta, etten enää vastaa kaikesta. Olin kesäkuun puoleen väliin mukana toiminnassa aktiivisesti kunnes tajusin, että nyt jonkunlainen asenteen muutos tulee tehdä, jotta pystyn antamaan meidän uudelle esimiehelle mahdollisuuden oikeasti johtaa. Mahdollisuuden tehdä onnistumisia ja virheitä. Onneksi meillä oli varmasti Tönölle paras mahdollinen esimies, Ansku, joka on jo työskennellyt aikaisemmin vuoden meillä. Sovimme aluksi, että pidämme aina joka toinen viikko palaverin esimiehen kanssa jossa käydään läpi kriittiset asiat. Esimiehemme puolesta tuli vastaehdotus niin, että kävisimme haastavia asioita aina läpi kun niitä tulee vastaan. Tämä oli mielestäni hyvä idea, sillä kiireisessä sesonkityössä et voi mitenkään varautua täysin kaikkeen.

Kesä meni todella hyvin pienistä vastoinkäymisestä huolimatta. Palautteista päätellen työntekijät viihtyivät Tönöllä ja työvuorot eivät olleet liian kiireisiä tai pitkiä. Tähän olimme tehnyt hurjan parannuksen viime vuodesta, jolloin oli vielä vaikea hahmottaa kuinka monta työntekijää milloinkin tarvitaan Itselle tämä vierestä seuraajan rooli oli ehkä isoin oppi koko akatemian aikana, sillä olen hyvin vahvasti persoona joka haluaa olla kaikessa mukana aktiivisesti. Oli oikeastaan mahtavaa hypätä kyytiin ilman tietoa tulevasta, välillä katsoa touhua hiukan kauhuissaan, mutta pääsääntöisesti tyytyväisenä ja ylpeänä. 

Isona ja synkkänä pilvenä Tönön tulevaisuutta varjostaa vuodeksi 2023-2024 suunniteltu jätevedenpuhditamon putkityömaa Eteläpuistoon. Kaupunki oli kaikessa hiljaisuudessaan myöntänyt luvan Eteläpuiston alueelle todella laajan putkityömaahan, mikä tarkoittaisi useamman yrityksen poistumista Eteläpuistosta. Tönölle mahdollistettaisiin käynti, mutta muuten koko alueelle tulisi 300 metristä putkia, jotka Pyhäjärven kautta kuljetettaisiin paikkaan X. Vaikka itsessään Tönö ei joutuisi sulkemaan ovia työmaan vuoksi, on itsestään selvää, että vuosien kova työ alueen elävöittämiseen, asiakassuhteiden luomiseen ja alueen viihtyvyyden, sekä tunnettavuuden lisääminen menee täysin hukkaan. Meidän tarkoitus on ollut alusta alkaen hyödyntää koko Eteläpuiston aluetta tapahtumien järjestämiseen, ja kahvilatoiminta ei ole missään vaiheessa ollut suurin intressi. Isoimpana tapahtuma olemme järjestäneet Urhon Kesäpäivät yli 30 paikallisen toimijan kanssa. Tapahtuman ideana on juurikin valjastaa alueen potentiaali Eteläpuiston toimijoiden, sekä muiden tamperelaisten yritysten kanssa. Alueen käyttäminen työmaa-alueena on esitetty meille päätettyjä, ilman että olemme voineet vaikuttaa asiaan. Perusteluna meille on kerrottu Eteläpuiston olevana jättömaa ja paras tyhjillään olevana alue. Asian valmistelussa ei ole kuultu alueella toimivia yrittäjiä, joilla on vuokrasopimukset alueelle, eikä kaupunkilaisia jotka hyödyntävät aluetta kuin omana olohuoneenaan. 

Kuvat mitä artikkeleissa on käytetty on otettu talvella, jolloin alue on tietysti tyhjillään, niinkuin muutkin puistot, vai onko Koskipuistossa auringonottajia tammikuussa? Kaupunki myös kasaa omat hiekka, risu, lumi yms kasansa alueelle, ja onhan tämä itsestään selvää ettei ne ole miellyttävän näköisiä? Nämäkin kasat liikahtaa pois vasta kesällä kun olet noin kymmenen kertaa mennyt lankoja pitkin ja pakottanut kaupungin siivoamaan omat jälkensä. 

Olen tavallaan kyllästynyt taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Olen joutunut vääntämään kaupungin kanssa pienistäkin asioista, roskiksien tyhjentämisestä, alueen siistiydestä ylipäätään yms, joten olen monta kertaa miettinyt kannattaako tähän taisteluun lähteä. Todella harmillista, että asiat tässäkään asiassa ei ole millään tavalla omissa käsissä. Tällaisiinkiin tilanteisiin on varmaan hyvä tottua elämässä. Pakko sanoa, että muutaman kerran on joutunut nielaisemaan pettymyksen kesän aikana, mutta kai tämäkin vain opettaa ja kasvattaa? Jäädään seuraamaan mihin tilanne etenee, vai jäikö tämä viimeiseksi kesäksi Tönöläisenä. 

 

Lähteet

 

https://www.aamulehti.fi/tampere/art-2000008806916.html

Ala-Heikkilä, M. 2022. Luettu 26.8.2022.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close