Tampere
03 Dec, Thursday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Keinoja ymmärtää ihmisiä



Kirjoittanut: Janne Pussinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tiimityöskentely on perustavanlaisesti erilaisten ihmisten ja persoonien kohtaamisia. Hyvän tiimityön takaamiseksi, tulee persoonien vähintään pystyä työskentelemään yhdessä, vaikka parhaat tiimit yhdistyvät monista eri syistä. Tiimityötä voi ohjailla yhteinen tekeminen, yhteinen tarkoitus tai vaikka vain tiimin jäsenten väliset suhteet. Jos tiimin jäsenten välit eivät ole kunnossa, jos tiimin kesken vallitsee luottamuspula tai jos joku vain päättää piikitellä muita tiiminjäseniä tai olla vain negatiivinen, ei työskentely ole mielekästä tai mitenkään kannattavaa. Kun tiimin energia menee välien selvittelyyn tai ainaiseen kinasteluun, työn laatu joko kärsii, tai se loppuu kokonaan.

Miten sitten mahdollistetaan tiimin sisäisten suhteiden pysyminen terveinä? Aiheesta on kirjoitettu kymmeniä, ellei satoja esseitä Proakatemiassa (ja muualla). Tuhannet eri valmentajat, opettajat ja johtajat voisivat luetella erilaisia, omankaltaisiaan metodeja, joista jokaisella on varmasti perusteensa, hyvät ja huonot puolensa. Tiimien johtajille jaetaan paljon erilaisia keinoja, joilla sopeutua erilaisten ihmisten kanssa työskentelyyn ja erilaisten persoonien johtamiseen. Tiimin jäsenet, sekä tottakai itsenäiset ihmiset, voivat myös hyödyntää näitä erilaisia keinoja. Itsensä tunteminen ja säännöllinen tutkiminen on tärkeää henkilökohtaisen kehityksen kannalta ja auttaa meitä kaikkia ymmärtämään miten me toimimme ja miten meidän ympärillämme olevat ihmiset toimivat ja kokevat meidän toimintaamme. Jos pystymme ymmärtämään omia motivaatioitamme ja toimintatapojamme, pystymme myös tunnistamaan erilaiset käytösmallit ja persoonallisuuksien arkkityypit myös muissa. Sen olen alle avannut muutaman erimallin ymmärtää ihmiskäytöstä.

Mallien kritiikki

Hyvin monessa yleisesti käytössä olevassa ja ”yleisesti hyväksytyssä” persoonallisuustyyppien lajittelussa on sama ongelma: ne eivät perustu mihinkään tieteeseen tai tutkimukseen. Osa saattaa perustua vanhaan dataan; psykologi Karl Jungin arkkityypit ovat usein perusta persoonallisuustyypeille. Jungin teoriat taas liittyivät enemmän tarinankerronnallisiin kielikuviin, joita hän löysi toistuvasti eri kulttuurien mytologioista, tarinoista ja oraalisista opetuksista. Jung itse kuvaili näitä arkkityyppejä kollektiivisen alitajunnan ilmentyminä, jotka nousivat esiin erilaisina tarinankerronnallisina elementteinä. Tietyllä tavoin teoria muistuttaa hyvin paljon John Campbellin monomyyttiä, teoriaa siitä, kuinka kaikki ihmiskunnan merkitykselliset tarinat noudattavat tiettyä kaavaa.  Joitain Jungin esittämiä arkkityyppejä ovat muun muassa ns arkkityyppiset hahmot, jotka ovat hyvin yleisiä niin muinaisissa kuin nykyisissäkin tarinoissa, tai vaikkapa unissa. Näitä ovat muun muassa Äiti- ja Isä-hahmot, Varjo (, joka kuvastaa sitä mikä on tiedostamaton tai usein ristiriitainen osa ihmisen tietoista persoonaa) ja Itse (, joka kuvastaa ihmistä kokonaisuutena). Muita ovat muun muassa soturi, rakastaja, luoja ja tuhoaja.

Jungin pyrki kertomaan ihmisille juuri sitä mitä nykyisenkin käytössä olevat persoonallisuustyypit yrittävät. Miten ihmiset toimivat, miten heihin voi vaikuttaa ja miten tulla toimeen näiden ihmistyyppien kanssa. Kuten uudemmat teoriat, myös Jungin arkkityypit ovat mitenkään testaamaton hypoteesi (, josta Jung myös sai kritiikkiä). Täten mikään Jungin teoriasta johdettavan teorian tulokset eivät ole toistettavissa tai todistettavissa. Hyvin monet alla olevat sekä muualta löytyvistä teorioista ovat pääasiallisesti sovellettavia vain viihdekäyttöön. Yleisesti ne puhuvat kohteistaan pääpiirtein positiiviseen sävyyn: saaden lukijan hyvälle tuulelle. Tieteellisesti ne ovat verrattavissa horoskooppeihin.

Silti näitä persoonallisuustyyppejä käytetään paljon. Miksi? Mielestäni nämä persoonallistyypit auttavat meitä hahmottamaan maailmaa. Psykologia kertoo meille, että ihmiset kaipaavat järjestystä ja organisaatioita tiedostamatta tätä itse. Eri tavat lajitella persoonallisuustyypit auttavat meitä organisoimaan ihmisiä ja täten luomaan järjestystä ympärillemme.

Silti nämä erilaiset persoonallisuustyypit on usein todettu hyödyllisiksi. Ehkä niiden takana ei ole mitään tieteellistä pohjaa, vaan ne perustuvat täysin anekdoottisiin esimerkkeihin, niiden kehittäjien kokemuksiin ja havaintoihin. Usein havainnot ovat niin yleisiä, että suurin osa ihmisistä mahtuu näiden havaintojen sisään. Vaikkei erilaisille lajittelutavoille olekaan siis vankkaa tieteellistä pohjaa, voimme silti hyödyntää niitä. Ilman tieteellistä taustaakin ne tarjoavat meille tavan oppia itsestämme ja ihmisistä ympärillämme.

 

Idiootit ympärilläni – värit

Proakatemialla varsin hyvin luettu ja keskustelut tapa kategorisoida ihmisiä on tutkija Thomas Eriksonin Idiootit Ympärilläni kirja (ja sen vähemmän luettu jatko-osa Psykopaatit Ympärilläni). Tämän esseen kirjoittamisen aikana esseepankista löytyi yli 50 esseetä, joiden lähteenä kirja oli (mukaan laskematta tätä esseetä).  Lienee siis turhaa liikaa märehtiä Eriksonin käyttäytymismalleja, jotka hän on karkeasti jakanut ihmislähtöisiksi ja asialähtöisiksi ja joko ekstroverteiksi tai introverteiksi.

Erikson on jakanut ihmiset neljään eri väriin näillä kahdella akselilla. Jokaisella värillä on oma tapansa kommunikoida, työskennellä ja reagoida stressiin. Punaiset ovat asiakeskeisiä ekstroverttejä, luontaisia komentajia, jotka eivät pysähdy muita kuuntelemaan. Keltaiset ovat ihmiskeskeisiä ekstroverttejä, jotka innostuvat kaikesta, mutteivat jaksa olla innostuneita mistään pitkään. Vihreät ovat ihmiskeskeisiä introvertteja, jotka huolehtivat kaikista, mutteivat kestä minkäänlaista konfliktia. Siniset ovat asiakeskeisiä introvertteja, jotka tarkastelevat asiat yksityiskohtaisesti, mutta kuolettavan hitaasti ja mitään riskeeraamatta.

Erikson itse kirjassaan myöntää, etteivät kaikki ihmiset sovi näihin neljään väriin koko ajan. Eri seura ja erilaiset ihmiset saavat aikaan erilaisia reaktioita. Joku voi työpaikallaan olla hyvinkin sininen, mutta kotiin päästyään, eri seurassa hyvin punainen. Suurin osa ihmisistä myös edustaa useampaa kuin yhtä väriä. Vaikka jako ei ole ikinä kovin selkeä ja kategoria voi muuttua hyvin paljon, helpottaa muiden ihmisten värin ymmärtäminen heidän ymmärtämistään (ja heille kommunikointia) ja oman värin tunnistaminen voi avata silmiä omalle toiminnalleen, ja täten omille heikkouksilleen.

Myers-Briggs

Toinen hyvin tunnettu ja käytetty persoonallisuustesti on Myers-Briggs tyyppi-indikaattori. 1940-luvulla äiti-tytärparivaljakon kehittelemä n testin ja ihmisten kategorisointitavan tarkoituksena oli mahdollistaa henkilökohtainen kehitys ja tiimien mahdollisimman paras toimiminen. Persoonallisuustyyppejä indikaattorissa on 16 (ja se saatetaankin tuntea myös internetissä myös nimellä 16 personalities), jotka jakautuvat neljän ääripään mukaan. Jokainen persoonallisuustyyppi on siis joko introvertti tai ekstrovertti (I -E), tosiasiallinen tai intuitiivinen (S – N, eli Sensing – iNtuitive), ajatteleva tai tunteva (T – F, Thinking – Feeling) ja harkitseva tai spontaani (J-P, eli Judgement – Perception). Kolme ensimmäistä akselia perustuvat vanhan ystävämme Karl Jungin teorioihin, joihin Myers ja Briggs lisäsivät neljännen akselin.

Introvertti – Ekstrovertti akseli kuvaa asennetta ympäristöön. Introvertti tuntee olonsa kotoisammaksi joko yksin tai pienessä joukossa, kun taas ekstrovertti on mieluummin ihmisjoukossa kuin yksin.

Tosiasiallinen – Intuitiivinen akseli taas kertoo henkilön tiedonhankintatottumuksista. Tosiasiallinen persoonatyyppi työskentelee ennemmin faktojen ja varmuuksien parissa, kun taas intuitiivinen tyyppi etsii mahdollisuuksia ja yhteyksiä.

Ajatteleva – Tunteva akseli kertoo siitä, miten henkilö tekee päätöksiä. Ajatteleva voisi yhtä hyvin olla nimetty analyyttiseksi; he tekevät päätökset persoonattoman analyysin kuin tunteiden perusteella. Tunteva persoonatyyppi taas nojaa ennemmin arvoihin ja tuntemuksiin.

Harkitseva – Spontaani akseli kertoo elämäntyylistä ja siitä, miten persoonatyyppi suhtautuu tulevaisuuteen. Harkitsevat persoonat suunnittelevat, punnitsevat vaihtoehtoja ja pysyttelevät tehdyissä suunnitelmissa. Spontaanit taas ovat nimensämukaisesti spontaanisempia; he ottavat elämän vastaan joustavasti ja askel askeleelta.

Näiden neljän akselin ja kahdeksan preferenssin perusteella persoonat voidaan jakaa 16 eri persoonatyyppiin, joiden nimet muodostuvat akselien nimistä korostetuista kirjaimista. Lisäksi persoonallisuustyyppejä on nimetty kuvailevasti, esimerkiksi tunnollisiksi, esiintyjiksi ja edelläkävijöiksi.

Belbin

Toinen kaikille Proakatemialla opiskeleville tiimiyrittäjille tuttu tapa järjestellä ihmisten persoonallisuuksia on tutkija Meredith Belbinin tiimiroolimalli. Belbin itse erottelee tiimiroolit muista malleista: hän ei kutsu niitä persoonallisuutta mittaaviksi testeiksi, vaan testi mittaa sitä, kuinka vahvasti testin tehnyt persoona ilmentää jotain yhdeksästä eri tiimiroolista. Näitä tiimirooleja ovat muun muassa takoja, tiedustelija ja viimeistelijä.

Johtopäätökset

Persoonatyypit saattavat perustua epätieteellisiin teorioihin ja anekdootillisiin kokemuksiin, mutta ne tarjoavat meille tavan ymmärtää muita paremmin kuin vain yhdestä näkökulmastamme tarkastelemalla. Ne tarjoavat meille tavan ymmärtää ja kommunikoida mahdollisimman sopivalla tavalla erilaisten ihmisten kanssa.

Jätin pois tästä esseestä suurimman osan erilaisista tavoista katsoa ihmisten kommunikointia ja persoonallisuuksia. Horoskoopit (niin länsimaiset kuin aasialaisetkin) ovat ensimmäisiä jaottelutapoja, Japanissa uskotaan ihmisen verityypin määrittelevän persoonaa, 1950-luvulla kehitettiin muinaisen Kreikan oppeihin perustava Enneagrammi ja niin edelleen ja niin edelleen.

Itse olen järjestyksessä sininen, INFJ (tai asianajaja) ja tiedustelija. Millainen persoona sinä ole?

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close