Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Keihäänheiton ABC



Kirjoittanut: Henri Korhonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kerron tässä esseessä oman lajini, keihäänheiton lyhyen ja tiivistetyn lajianalyysin. Keihäänheitto on äärimmäisen nopea suoritus, joka on vapaalla silmällä katsottuna yksinkertainen suoritus. Heittoliike sarjana on kuitenkin täynnä erilaisia vaiheita ja täydellisen heiton heittäminen on miltei mahdotonta monen muuttujan takia.  

Yliolan heittäminen on urheilulajeissa yleisin tapa heittää yhden käden heittotyyleistä ja samalla nopein mitattava suoritus, joka ihmiskeholla voidaan suorittaa.  Yliolan heittoliike on motorinen liikesarja, jossa voimaa tuotetaan alaraajoista lantion, keskivartalon ja rintakehän kautta yläraajaan, jolla itse heittoliike suoritetaan. Näin heittoliikkeeseen aikaansaadaan mahdollisimman suuri kiihtyvyys ja liikenopeus. Tätä teknistä liikettä hyödynnetään useassa urheilulajissa, kuten esimerkiksi pesäpallossa, käsipallossa, lentopallossa, amerikkalaisessa jalkapallossa, keihäänheitossa ja tenniksessä.  

Keihäänheitto on yksi neljästä yleisurheilun heittolajeista. Lajin ideana on heittää metallikärkistä välinettä yhdellä kädellä mahdollisimman pitkälle. Keihäänheitto suorituksena vaatii hyvin monipuolisia ominaisuuksia. Keihäänheittäjän tulee olla nopea, liikkuva, elastinen ja omata tehokas ja räjähtävä voimantuotto. Heittopituuteen vaikuttaa usea tekijä, joista merkittävin on keihään lähtönopeus. Keihään lentoon vaikuttavat olennaisesti myös lähtökulma, hyökkäyskulma ja sivuttaispoikkeama. Keihään irrotuskorkeudella, sekä heittokädestä irtoamisen jälkeen tuulella, välineen aerodynamiikalla, keihäsmallilla ja maan vetovoimalla on vaikutusta keihään lentoon. Heittosuoritus on luonteeltaan hyvin räjähtävä ja nopea, jolloin keihään hallinta vaatii heittäjältä huomattavan määrän taitoa minimoidakseen keihään lentoradasta poikkeavat keihään asennot.  

Hyväksyttävän kilpailutuloksen heittääkseen, tulee käytettävä keihäs olla kansainvälisen yleisurheiluliitto World Athleticsin sertifioima ja järjestävän kilpailutoimikunnan hyväksymä. Miesten keihäs painaa 800 g ja naisten 600 g. Keihään pituus miehillä on 2600–2700 mm ja naisilla 2200– 2300 mm. Heittosuorituksen aikana heittäjä ei saa missään vaiheessa olla selkä heittosuuntaan päin. Keihäästä tulee pitää kiinni otteelle tarkoitetusta narukierteestä. Ote keihäästä pysyy samana koko suorituksen ajan. Yleisesti tavataan kolmea erilaista otetta keihäästä. Kaikissa otteissa keihäs lepää kämmenellä pitkittäissuuntaisesti, mutta sormien asento vaihtelee. Nämä otteet ovat etusormiote (amerikkalainen ote), keskisormiote (suomalainen ote) ja hankaote (V-ote). Etusormiotteessa peukalo ja etusormi asettuvat narukierteen taakse. Keskisormiotteessa peukalo ja keskisormi asettuvat narukierteen taakse ja etusormi tukee otetta keihään alapuolelta. Hankaotteessa narukierteen taakse asettuvat etu- ja keskisormi ja keihäs kulkee näiden sormien välistä.  

Heittämisen tulee tapahtua hartialinjan yläpuolelta, ts. yliolan, eikä heittäjä saa ylittää heittoalueen yliastumisviivaa. Keihään tulee laskeutua kärki edellä ja osua 29 astetta leveään sektorialueeseen. Heitto mitataan keihään lähimmästä alastulokohdasta heittoalueen yliastumisviivan sisäkaareen, joka on leveydeltään 7,5 cm. Heittäjä ei saa poistua viisi senttiä leveiden viivojen rajaamalta heittoalueelta ennen kuin keihäs on laskeutunut. Kansainvälinen yleisurheiluliitto World Athletics on määrittänyt keihäänheiton vauhdinottoradan vähintään 30 metriä pitkäksi ja 4 metriä leveäksi. Keihäänheitto eroaa merkittävästi muista yleisurheilun heittolajeista suoritustekniikan, kevyen välineen ja suorituspaikan osalta. 

Keihäänheitto on fyysisesti ja teknisesti äärimmäisen vaativa laji. Lajisuoritus voidaan jakaa selvästi toisistaan eroaviin, mutta sujuvasti yhteyksissä oleviin vaiheisiin. Nämä vaiheet ovat alkuvauhti, heittoaskelvauhti, impulssiaskel (ts. ristiaskel), tukiaskel ja viimeisenä vetovaihe. Nämä vaiheet ilmenevät pääsääntöisesti jokaisen keihäänheittäjän lajisuorituksessa, mutta niiden suorittamisessa on heittäjäkohtaisia eroja.  

Yliolan heittoliike tuotetaan ja kontrolloidaan kehon asentojen ja liikkeiden sarjana, joka vaatii täsmällistä ajoitusta ja lihasten oikea aikaista aktivointia siirrettäessä voimaa alaraajoista lantion, keskivartalon ja yläraajan kautta välineeseen. Voiman välittyminen heittokäteen alkaa siitä hetkestä, kun tukijalka törmää maahan. Jopa 51–55 % voimantuotosta heittoliikkeessä on peräisin alaraajojen ja keskivartalon isoista lihaksista. Lumbopelvinen alue muodostaa tärkeän dynaamisen tuen heittävälle yläraajalle liikkeen aikana. Sen tehtävänä on yhdistää alaraajat muuhun vartaloon. Yksi lumbopelvisen alueen tärkeistä tukirakenteista on thoracolumbaalinen faskia eli lanneselkäkalvo. Se on oleellinen osa kineettistä ketjua heittosuorituksessa tapahtuvan voimantuoton välittymisen kannalta. Sen tehtävänä on yhdistää alaraajojen toiminta heittoliikkeen aikana ison pakaralihaksen ja leveän selkälihaksen kautta yläraajoihin.  

Vaikka heittoliike on äärimmäisen nopea suoritus, joka on kestoltaan vain 145 millisekuntia, on tehokas kehosegmenttien synkronoitu toiminta ensiarvoisen tärkeää kineettisen ketjun maksimaalisen tehon hyödyntämisen kannalta. Kineettisen ketjun toimintaan vaikuttavat useat tekijät, joihin kuuluvat keskivartalon voima, lonkan voima ja liikkuvuus, lapaluun kinematiikka, hartiarenkaan alueen voima ja liikkuvuus sekä polven ja nilkan liikkuvuus. Tehokas kineettisen ketjun toiminta on osoittanut vähentävän kuormitusta nivelille ja maksimoivan nopeutta, kiihtyvyyttä ja voiman tuottoa heiton aikana. 

 

World Athletics. n.d. Javelin Throw. Luettu 21.4.2021. https://www.worldathletics.org/disciplines/throws/javelin-throw 

Mero, A., Nummela, A., Kalaja, S. & Häkkinen, K. 2016. Huippu-urheiluvalmennus – Teoria ja käytäntö päivittäisvalmennuksessa. 1. painos. VK-Kustannus Oy. 

Meron, A. & Saint-Phard, D. 2017. Track and Field Throwing Sports: Injuries and Prevention. Current Sports Medicine Reports 16(6), p. 391-396. Luettu 5.7.2021. 

Liebenberg, T., Ihalainen, K., Bartonietz, K. & Zelezny, J. 2015. Science and Practice of the Javelin Throw. 1. painos. North-West University. 

Martínez-García, D., Chirosa Ríos, L.J., Rodriguez-Perea, A., Ulloa-Díaz, D., Jerez-Mayorga, D. & Chirosa Ríos, I.J. 2021. Strength training for throwing velocity enhancement in overhead throw: A systematic review and meta-analysis. International Journal of Sports Science & Coaching 0(0), p. 1-13. Julkaistu 13.4.2021. Luettu 30.6. 2021. 

Sciascia, A., Thigpen, C., Namdari, S. & Baldwin, K. 2012. Kinetic Chain Abnormalities in the Athletic Shoulder. Sports Medicine and Arthroscopy Review 20(1), p. 16-21. Luettu 9.7.2021. 

Suomen Urheiluliitto Ry. 2018. Yleisurheilun kansainväliset säännöt. Luettu 21.4.2021. https://yleisurheilu.fi/sites/default/files/iaafn_saannot_2018- 2019_0.pdf 

Tidow, G. 1996. Model technique analysis sheets – part X: The Javelin Throw. New Studies in Athletics 1 p. 45-62. Luettu 16.8.2021. 

Kommentit
  • olli koslander

    Miksi laitettu ns erikoissanastoja ei tavan tallaaja tajua lumbo pelvisistö vitunkaan vertaa

    24.9.2022
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close