Tampere
29 Nov, Sunday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kehonkieltä ja lähdekritiikkiä



Kirjoittanut: Konsta Linkola - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Karhuryhmä
Harri Gustafsberg
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Mitä tapahtuu, kun kohtaamme tuntemattoman? Miten tulkitsemme heidän kehonkieltään? Muun muassa näihin kysymyksiin perehtyy kaksi teosta, jotka muodostavat loistavan lukuparin kertoen saman tarinan kaksi eri puolta: Talking to Strangers (Malcolm Gladwell) ja Karhuryhmä (Harri Gustafsberg, Heidi Holmavuo). Lukiessani näitä huomasin myös, kuinka tärkeää lähdekriittisyys on, kun luetaan popularisoitua tiedettä.

Meille on luontevaa ajatella, että jos haluamme saada jostain henkilöstä tarkan mielikuvan, pitää meidän kohdata heidät kasvotusten. Siksi kutsumme korkean profiilin rekryehdokkaan haastatteluun ja syytetyn oikeussaliin kuultavaksi. Entinen karhuryhmäläinen Gustafsberg kertoo kirjassaan yksityiskohtaisesti, miten hän lukee kohtaamaansa epäiltyä tilanteissa kehonkielestä, ilmeistä ja puheesta, ja tietää parhaimmillaan kaiken mitä tämän päässä liikkuu. Gladwell on journalisti avaa puolestaan asiaa amerikkalaisesta näkökulmasta. Hän kyseenalaistaa ihmisen kyvyn lukea toista, ja käy läpi tilanteita, joissa poliisit ovat päätyneet ampumaan viattomia luettuaan heitä väärin. Olette varmaan kuulleet Black Lives Matter liikkeestä? Gladwell perustelee väitettä kattavasti tukeutuen niin psykologiseen kuin kulttuuriantropologiseen tutkimukseen. On mm. todennettu, että eristyksissä olevat alkuperäisheimot eivät tulkitse ilmeitä samoin kuin me, joten ilmeiden tulkinta ei ole universaali taito, rakennettu osaksi lähes identtistä DNA:tamme.

Kumpi on oikeassa? Molemmat kirjat ovat tietokirjoja, joissa viitataan niin tieteelliseen kuin kentällä koettuun tietoon. Gustafsbergin tarinat eivät kritisoi Gladwellin teoriaa, ne itseasiassa vahvistavat sen osittain. Gladwellin yksi väite on, että amerikkalaiset poliisit ovat koulutettuja epäilemään kaikkea ja lukemaan kaikkia kehonkielen vihjeitä. Gustafsberg ei suoranaisesti vahvista tätä Suomen poliisin puolelta, mutta hän puhuu kuitenkin korkeasti koulutetun poliisin näkökulmasta. Kirjojen perusteella Suomessa poliisi toimii kuitenkin huomattavasti harkitummin, kuin Amerikassa. Gustafsberg on myös kirjoittanut väitöskirjan “Do people get shot because some caps panic” vuonna 2018, joka varmasti antaisi lisää syvyyttä hänen kokemuksiinsa. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/102819

Popularisoitua tiedettä lukiessa on helppo luulla, että totuus on yksinkertainen. En tarkoita, etteikö faktoja olisi olemassa, vaan että ne ovat monimutkaisia. Todellisuudessa kumpikaan teos tuskin on täysin oikeassa. Sille on syynsä miksi vertaisarvioidut tieteelliset tutkimukset ovat niin raskasta luettavaa. Tiede on hemmetin monimutkaista, ja silti siitä pitää pystyä kirjoittamaan kansankielellä. On mahtavaa, että tietokirjat kiinnostavat, ja niistä saa parhaimmillaan herkullisia oivalluksia. Olisi kuitenkin tärkeää oppia lukemaan myös tietokirjoja ymmärtäen, ettei kirjassa voi olla koko totuus. Itse pidin suuresti Yuval Noah Hararin trilogiasta ihmisen historiasta ja tulevaisuudesta, mutta oli siinäkin välillä aika suorasukaisia väitteitä.

En tiedä kumpi on oikeassa, Gustafsberg vai Gladwell. “Talking to Strangers” opetti minulle kuitenkin sen, kuinka helppoa on simplifioida tuntematon ihminen, vaikka he ovat aivan yhtä monimutkaisia kuin me itse. Kontekstin ymmärtäminen on valtavan tärkeää, koska kaikkien ihmisten takana on uniikki tarina ja tilanne, eikä kasvomme ja käyttäytymisemme voi millään kuvastaa sitä aina. Todellinen elämä ei ole kuin Frendit sarjassa, jota voit katsoa ilman ääniä ja tekstityksiä, ja silti ymmärtää monimutkaisen juonen, koska näyttelijät näyttelevät yliampuvasti kasvoillaan. Uskon kuitenkin, että ne tilanteet, joihin karhuryhmä kutsutaan, on luonteeltaan sellaisia, että kannattaa olla varuillaan jos vastapelaaja vaikuttaa oudolta.

Suosittelen lukemaan nämä kaksi kirjaa yhdessä, koska ne tukevat toisiaan hyvin. Olisi mielenkiintoista kuulla Gustafsbergin ajatuksia Gladwellin teoksesta. Suosittelen myös Heidi Väärämäen artikkelin “Amerikkalaisprofessorin tietokirja nukkumisesta on hitti maailmalla, mutta nyt nousee kritiikki“, jossa hän käsittelee Matthew Walkerin “Miksi nukumme” teosta ja sen saamaa kritiikkiä tieteen popularisoinnista: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000006331167.html

Aihetunnisteet:

Vuoden raivaaja 2019

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close