Tampere
29 Mar, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Keho puhuu, mutta kuunteletko?



Kirjoittanut: Jiri Töytäri - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Koulu tuntui itselleni erittäin rankalta juuri ennen kolmannen vuoden jälkeistä kesälomaa. Tämän esseen tarkoitus olisi tarkastella yksilön näkökulmasta, kuinka voidaan vaikuttaa omaan jaksamiseen ja millaisia tekijöitä jaksamiseen liittyy. Tarkoituksena on antaa pohdittavaa lukijalle, sekä itse kirjoittajalle. Tarkoitus elämässä ei kuitenkaan ole olla loppuun palanut, kuin Jeesus paahtoleivässä.

Kehon ääni

Kehomme kertoo meille päivän aikana paljon asioita. Se miten niihin reakoimme on meille kaikille yksilöllistä. Silti itsestäni tuntuu, että monet meistä ovat nyky-yhteiskunnassa erkaantuneet kehonviesteistä. Monet päivän aikana saamistamme viesteistä ovat muistutuksia perusasioista, kuten muista juoda vettä, syödä ruokaa tai mennä ajoissa nukkumaan. Nämä viestit ovat varmasti tuttuja meille kaikille. Mutta kuinka usein tartut toimeen saman tien viestisi saadessa? On helppoa sysätä näitä saatuja viestejä etäämmälle. Neuvottelu itsensä kanssa alkaa usein täysin huomaamatta. Luen vielä muutaman kappaleen kirjaa tai selaan vielä sosiaalista mediaa ¨5minuuttia¨, kuulostaako tutulta? Monelle meistä varmasti kuulostaa.

Monet näistä viestien sivuuttamisista eivät varmastikaan kuulosta isolta ongelmalta ja eivät sitä olekaan satunnaisesti tehtynä. Mutta näistä voi meille muodostua tapa sivuuttaa kehomme tarpeita pitkässä aikavälissä. Kirjoittajalle on ollut täysin normaalia olla välittämättä oman kehonsa viesteistä ja olen tiedostamattani olettanut muidenkin tekevän samaa. Tämä on muodostunut negatiivinen tapa suhtautua oman kehon tarjoamiin varoituksiin. Mutta ketä meidän täytyisi kuunnella, jos ei omaa kehoamme? Aivojammeko? Varoituksen sanana aivoistamme sillä on taipumus toisinaan itse huijaukseen ja riippuvuuksiin, vaikka tietäisimme somen vaikuttavan itseemme negatiivisesti, monet meistä kokevat pakottavaa tarvetta selata vielä tämän maagisen ¨5 minuutin¨ hetken, joka helposti venyy tunneiksi.

Miten välttelet kehosi viestejä?

Kuten aiemmin kirjoitin meillä on monia tapoja paeta kehomme viestejä. Tapamme vältellä niitä ovat meille kaikille yksilöllisiä. Kirjoittajalle tutuimmat tavat vältellä kehon kuuntelua ovat olleet liikunta, lukeminen ja oma mieli. Lukijaa haluaisinkin haastaa pohtimaan omaa käytöstään. Toistuuko sinulla tietyt keinot, milloin et kuuntele omaa kehoasi? Voisiko tekemisen keskeyttää hetkeksi, jotta huoltaisit kehoasi? Voisiko salille mennä seuraavana päivänä, jos keho kertoo tarvitsevansa lepoa tänään?

Monelle meistä tekeminen voi olla keinoa paeta pysähtymistä ja omia ajatuksia. Toisille meistä päänsisäinen maailma on keino pakoilla kehomme kokemuksia ja viestejä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja näin hänen tulisi suhtautua itseensä ja muihin. Osa meistä on luonnostaa liikkuvampaa ja osa taas ajattelevampaa persoona, mutta mikään näistä ei poista tarvetta kokonaan pyrkiä kehon tasopainoon

Mitä viestien kuuntelemattomuudesta voi seurata?

Kuten johdannosta huomaa voi yksi seuraus olla uupumus. Tämä johtuu siitä, että keho tarvitsee lepoa palautuakseen saadusta rasituksesta ja ihmisen resilienssi eli henkinen kestävyys ei pysty venymään loputtomiin saakka. Resilienssi on vahvasti sidottu muuhun hyvin vointiin mm. riittävään uneen, ruokaan, sosiaalisiin suhteisiin ja hyvään fyysiseen kuntoon. Huono palautuminen alkaa syömään kaikkia näitä hyödyntäviä tekijöitä pitemmällä tähtäimellä. Tästä alkaakin muodostumaan noidan kehä, joka vie ihmistä kohti löyhää hirttä. Resilienssin alkaessa pettää stressin pitkittyessä, ruokkii sen hetkinen huono-olo itseään. Huonosti nukutut yö unet estävät palautumusta, mutta pitkittyneen stressin takia hormoni toimintasi alkaa häiriintymään. Tästä seuraakin se, että kehomme ei enää pysty pysähtymään edes niinä hetkinä kuin haluaisimme pysähtyä esim. nukkumaan mennessä.

Sisäinen puhe ja uskomukset

Meistä kaikki niin kirjoittaja ja kuin lukijatkin käyvät puhuvat itsekseen päivittäin. Tällä en tarkoita välttämättä ääneen puhumista vaan päämme sisäistä keskustelua, joka tunnetaan kavereiden kesken ajatteluna. Tällä sisäisellä keskustelulla on meihin suurempi vaikutus kuin uskommekaan. Ei se ei tee meistä tiikereitä, vaikka toistelisimme vahvoja voimasanoja, joissa uskomme olevamme tiikeri. Mutta jo se ajattelemmeko lepäävämme tänään vaiko huomenna on tärkeä tekijä hyvinvointimme näkökulmasta. Kun ajattelemme, että tartumme toimeen huomenna. Kertoo se meille, että tämä päivä on heitetty koriin motivaation osalta ennen kuin sillä oli edes mahdollisuus. Kun ajattelemme, että tänään lepään, on päätöksesi tehty ja voimme tarttua toimeen heti. Olipa kyse kuinka pienestä ajatuksesta tahansa: Tänään teen esseen, tänään lepään tai tänään menen salille. On sinun tärkeää ymmärtää näiden pienten lause muutosten vaikuttavan ajatteluumme suuresti.

Ole myös armollinen itsellesi omissa ajatuksissasi, niin kliseeltä kuin tämäkin kuulostaa. Vaikka kirjoittaja itsekin uskoo suurimpaan osaan self-help kirjoista yhtä vahvasti, kuin Kreikan mytologiaan. On niistä tarttunut paljon tärkeitä ajatuksia mukaan, kuten itse keskustelun ja tutkistelun tärkeys.

Itse puheemme voi olla hyvinkin sättivää ilman, että olemme edes tiedostaneet asiaa. Haluaisinkin haastaa sinua pysähtymään viikon aikana ja miettimään kuinka puhut itsellesi päivän aikana. Minkälaiset termit ja ajatusmallit toistuvat sinulla? Ovatko ne sanoja, joita käyttäisit kannustamaan muita? Vai ovatko ne sanoja, joilla painaisit toista ihmistä alaspäin, jos sanoisit ne hänelle ääneen? Näillä sanoilla on itseemme täysin samanlainen vaikutus, vaikka miettisimme niitä vain päämme sisällä. Kirjoittaja itsekin on syyllistynyt negatiiviseen ajatteluun itseänsä kohtaan. Pitkään uskoin, että en voisi ikinä opiskella korkeampaa tutkintoa lukihäiriöni takia. Tämä ajattelu malli minulle oli jäänyt huonoista kokemuksista koulusta jo nuorena. Mutta olen vihdoinkin ymmärtänyt, että ihmisen (myös itseni) ajatusten sisältö on itselleni merkityksellisempää kuin se osaako hän sen kirjoittaa täydellisesti. Tämän oivalluksen myötä itselleni on auennut paljon uusia mahdollisuuksia, joihin olen omaksi onnekseni myös uskaltanut tarttua. Enhän minä muuten tätä esseetäkään kirjottaisi.

Pohdinta

Pienistä uomista syntyy suuri joki. Tämän takia varhainen puuttuminen omiin ongelmakohtiin niitä havaitessa olisi tärkeää, sillä rutiinimme ovat terveytemme tukipilari. Huonot rutiinit murentavat terveyttämme ja terveet rutiinit tukevat sitä, kuin antiikin Kreikan temppeliä. Meillä kaikilla on elämässä hetkiä, milloin menee paremmin ja milloin menee huonommin. Omaan uupumiseeni ennen alussa mainittua kesälomaa vaikutti suuresti se, että en kuunnellut omaa kehoani. Itselleni ei ole ollut normaali ajatus käsien pesemisestä lämpimällä vedellä vain sen takia, että se tuntuu mukavimmalta kuin kylmävesi. Näinkin pienellä ja arkisella asialla voimme antaa pientä boostia päivän jaksamiseen.

Pienelle stoalaisen filosofian omaavalle kansalle suuren stoalaisen filosofin ja Rooman keisari Marcus Aureliuksen ajatus: Muista tästä lähin turvautua kaikessa, mikä vetää sinua kohti tuskaa, tähän vakaumukseen, ¨Ei tämä ole huonoa onnea, vaan tämän kestäminen uljaasti on hyvää onnea.¨ Tähän mietteeseen haluan päättää esseeni vaikeammat hetket kasvattavat meitä ihmisinä ja omalla suhtautumisella pieniin aisoihin on tärkeä vaikutus, tuntui se sillä hetkellä kuinka tyhmältä/vaikealta tahansa juuri tässä hetkessä.

Lähteet:

Bishop, G. 2020. UNFU*K YOURSELF.

Kolu, E. Korkeintaan vähän väsynyt.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close