Jaana Villasen ja Marjo Huhtalan vuonna 2017 kirjoittamassa kirjassa (Im)possible – Kehittäjän asenne on haastateltu seitsemäätoista kehittämistehtävissä työskentelevää ammattilaista, kuten nyhtökauran kehittänyttä Maija Itkosta, luovaa johtajaa ja yrittäjää Saku Tuomista,  tekoälyn ja robotiikan asiantuntijaa Cristina Anderssonia ja Suomen stand up -komiikan kuningasta Sami Hedbergiä. Edellä mainitut avaavat kirjassa, mitä kehittäjän asenne on heidän liiketoiminnassaan ja elämässään tarkoittanut ja mitä tie menestykseen on vaatinut. He rakensivat ikään kuin kaavan sille, mitkä ovat ne avaintekijät, joilla kehittäjän mieltä ylläpidetään, kehitetään ja parannetaan. Tässä esseessä avaan itselleni eniten tässä hetkessä kolahtaneita kehittäjän asenteen osasia.

Rohkeus ja ennakkoasenteet

Saku Tuominen mainitsee kirjan haastattelussa, että fiksutkin ihmiset tempautuvat helposti ajattelemaan, että asiat tai ihmiset ovat joko hyviä tai huonoja. Tällainen ajattelu, jossa ihmiset ennalta muodostavat vahvan näkemyksen hyvästä ja huonosta, muokkaa Tuomisen mukaan käytöstämme tiettyä asiaa kohtaan. Se luo ennakko-odotuksia vaikka lopulta tiedämme aika vähän siitä, mikä asian todellinen laita on. Silloin helposti synnytämme myös yrityksissä ajattelumallin, että toinen työntekijä tietäisi toista paremmin, mkä toimii ja mikä ei, vaikkei näin ole. Totuus Tuomisen mukaan on se, ettei kukaan tässä maailmassa tiedä, mikä toimii ja lopulta osoittautuu hyväksi ratkaisuksi. Tiimissä ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot pääsevät helposti pois häkeistään, ja huomaa että tietyt oletukset ovat valloillaan monella osa-alueella. Esimerkiksi oletukset siitä, että tietyt ihmiset suoriutuvat tietyistä asioista paremmin kuin toiset, vaikka todellinen näyttö asian tiimoilta olisi hyvin minimaalinen. Ennakkoasenteet ovat erittäin vahingollisia menestykselle ja ihminen joka on täyteen pakattu ennakkoluuloja ja -asenteita muita ihmisiä kohtaan eikä ole valmis kompromisseihin (olivat ne sitten ulkokuoren tai jonkun muun takia muodostettuja) jää mielestäni usein kehittäjän asenteessa tietylle tasolle, eikä edistä esimerkiksi yhteisen tiimin toimintaa millään tavalla.

Intohimo

MBakeryn perustaja Mikko Hietala perustaessaan yritystään ilman minkäänlaista tietoa tai taustaa yrittäjyydestä uskoi siihen, että hänellä olisi tarjota Suomen leipomoalalle konditoriatuotteisiin “sitä jotain”, jotain uutta ja niin erilaista, ettei sellaista ole ennen nähty. Hietalalla on ollut aina vahva näkemys siitä, miltä leivoksen tulee näyttää, ja sitten yhdessä tiimin kanssa he hiovat maut, muodot ja reseptit kohdalleen. “Olen aina ollut tosi erilainen nuori ja halunnut tehdä asiat tavallani. Koska olen aina halunnut tehdä asiat siten, että erotun joukosta, se oli tällä kertaa yrityksen perustalle hyväksi.” (Hietala, 2017) Kysymys “miksi teen sitä mitä teen?” on ollut omalla kohdallani syksyllä hyvin pinnalla. Tajusin, että on turhaa tehdä mitään, ellei ole teroittanut itselleen, mitä ne omat motivaattorit ovat, mikä on se sisäinen palo; miksi teen juuri niitä asioita joita teen? Mikä on itselleni tärkeää, mistä innostun ja millainen tekeminen on sellaista, jossa omat vahvuuteni ovat hyödynnettyinä. Kun löytää toiminnalleen vahvan mission jonka kokee omakseen, on helpompaa rakentaa kaikki toiminta yhdenmukaiseksi. Myös Evisionissa meidän jokaisen on helpompi lähteä rakentamaan eheää liiketoimintaa, kun meille on kristallinkirkkaana mielessä se, mikä juuri meitä motivoi ja mikä saa sisäisen palomme syttymään.

“Ei ole tervettä olla kiinnostunut asemasta ja johtamisesta sinänsä, vaan siitä, mitä haluaa tehdä ja saada aikaan” – Susanna Mälkki, Huippunaiset. Menestystarinoita – kirjan haastattelu

Oman osaamisen tunnustaminen

Stanfordin yliopiston professori Carol Dweckin tutkimusten pohjalta voidaan nimetä kaksi erilaista asennetta, jotka kuvaavat ihmisen suhtautumista omaan osaamiseensa:

Muuttumattomuuden asenne (fixed mindset)

Muuttumattomuuden asenteella varustettu ihminen kokee, että hänellä on tietty määrä taitoja ja älykkyyttä. Sisimmässään ihmisellä on kuitenkin tunne siitä, ettei hän osaa ja hänen pitäisi olla enemmän. Tämä johtaa pyrkimykseen vaikuttaa pätevältä. Tämä ihminen antaa vastoinkäymisille helposti periksi, sillä hän ajattelee että turha edes yrittää – saattaisi paljastua osaamattomaksi. Hän ei pysty ottamaan vastaan rakentavaakaan palautetta ja näkee harjoittelun merkityksen täysin hyödyttömänä.

Kasvun asenne (growth mindset)

Kasvun asenteellinen ihminen uskoo, että kovalla työllä ja harjoittelemalla hän voi kehittää taitojaan. Palautteen vastaanottaminen on helppoa ja hän kestää kovaakin kritiikkiä, sillä hän näkee palautteen edistävän vaikutuksen ja tietää saavansa näin täyden potentiaalinsa käyttöönsä. Hän haluaa oppia jatkuvasti, eikä hän lannistu takaiskuista tai epäonnistumisista.

Ideointi

Saku Tuomisen mukaan suomalaisten ongelma on se, että aluksi ideoidaan ja sitten tehdään. Kun Gold&Green Foods – yhtiön perustaja ja toimitusjohtaja Maija Itkonen sai vuonna 2014 lentokoneessa matkalla Yhdysvalloista Suomeen idean nyhtökaurasta, hän soitti välittömästi vanhalle ystävälleen, elintarviketieteiden tohtori Reetta Kivelälle, joka oli ainoa ihminen jonka hän uskoi voivan kehittää tuotteen. Vaikkei Maijalla ollut mitään käytännön ajatusta siitä, kuinka ihmeessä tällaista ideaa lähdettäisi toteuttamaan, tai olisiko se edes mahdollista, hän uskoi ideaansa niin paljon, että päätti viedä sen läpi.  Saku Tuominen korostaa, että juurikin kuilua ideoinnin ja tekemisen välillä tulisi pienentää. Ei niin, että kaikki ideat lähtisivät samantien toteutukseen riippumatta niiden toteutuskelpoisuudesta, vaan tarpeeton jatkokehittäminen voitaisiin poistaa ja ideaa voisi sen sijaan kokeilla käytännössä, analysoida ja sen pohjalta miettiä kehittämistä. Olen itse samaa mieltä, usein tiimeissäkin hyvät ideat jäävät liian ylianalysoinnin takia pöytälaatikkoon, eikä riittävästi lähdetä käytännössä kokeilemaan, että toimiiko idea ja mihin suuntaan sitä voisi kehittää. Helposti ajaudumme ylianalysointiin ja torjutaan hyvätkin, kehityskelpoiset ideat sen vuoksi. Mutta tässäkin jatkuvasti kehitymme ja matkamme varrella varmasti opimme lisää ideoiden käytäntöön viennistä ja kehittämisestä ilman turhia välisteppejä.

Kehittäjän asenne pähkinänkuoressa

Kaikessa yksinkertaisuudessaan kehittäjän asenne syntyy siitä, että päättää, mitä haluaa kehittää ja tiedostaa omat kiinnostuksen kohteensa. Kun näemme, että yhden asian voi tehdä usealla eri tavalla, ja ymmärrämme myös toisten tavat tehdä asioita, vaikka ne poikkeaisivat omastamme, olemme jo pitkällä. Luovuus, ennakkoluulottomuus ja tietynlainen positiivinen asenne myös ruokkii kehittäjän mieltä ja kasvattavat uskallusta tehdä ja tarttua asioihin. Kun ei liikaa arvota oman ideansa kokoa, voi pienestäkin ideasta syntyä jotain suurta ja merkittävää. Nähdään mahdollisuus mahdottomassa.