Tampere
04 Dec, Friday
1° C

Proakatemian esseepankki

Kehittäjä vai kehitettävä?



Kirjoittanut: Minna Järvinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Uskallan väittää, että jokainen Proakatemialle opiskelemaan päässyt on miettinyt, miten kehittää itseään ja mitä tavoittelee omalta opiskeluajaltaan. Kirja Impossible – kehittäjän asenne liittyi hyvin vahvasti kaikkeen mitä Proakatemialla tapahtuu. Samaan aikaan pitäisi pystyä kehittämään, sekä liiketoimintaa tiimin kanssa, että omaa projektia. Näihin molempiin osa-alueisiin kirja antoi monta vinkkiä, jopa liian monta.

 

Kirja avasi omia silmiä sille, mitä kaikkea voi kehittää ja millä tavoin. Asioiden kehittämisessä ovat vahvasti mukana rohkeus, intohimo, seikkailu, flow, menestys ja oppiminen. Kirjassa kannustettiin käymään näitä asioita dialogin kautta läpi. Hämmästyin, kuinka paljon samankaltaisuutta kirjassa oli Proakatemian ajatusmaailman kanssa. Villanen ja Huhtala (2017, 147) viittaavat, että jokainen päivä on täynnä mykistäviä mahdollisuuksia. Näin se on meillä Proakatemiallakin. Jokainen päivä niin projektien kuin tiimin yhteisen liiketoiminnan kanssa on täynnä upeita mahdollisuuksia.

 

Luonteeni vahvuuksia on heittäytyminen. Olen helposti monessa mukana ja innostun nopeasti. Tunnen itseni sen verran näiden kaikkien vuosien jälkeen, että tiedän toimivani parhaiten, kun minulla on monta rautaa tulessa samaan aikaan. Villanen ja Huhtala (2017, 146) antavat kuitenkin parhaaksi vinkikseen asettaa omaan toimintaan niin kovan tavoitteen, joka pakottaa fokusoimaan vain yhteen asiaan kerrallaan. Olen vaihtanut pienissä määrin omaa toimintaa tätä tukevaksi ja olen suunnitellut seuraavan puolen vuoden tavoitteen tätä neuvoa noudattaen. Tiedostaen olen jo nyt tästä hieman lipsunut, mutta pienemmät työt siinä ison rinnalla ovat kuitenkin ison tavoitteen tukevaa toimintaa. Ajattelen, että saan kehitettyä itseäni matkan varrella kohti isompaa tavoitetta. Uskon, että olen tämän viisastumiseni saanut omien henkilökohtaisten epäonnistumisieni kautta. Samuel Smiles on todennut, että ”viisastumme useammin epäonnistumisista kuin menestyksestä. Kun ymmärrämme, mitä emme halua tehdä, opimme, mitä haluamme tehdä.” (Villanen ja Huhtala, 2017, 96)

 

Seikkailu on minulle varmasti yksi haastavimmista henkilökohtaisella tasolla. Olen loistava suunnittelemaan ja organisoimaan asiat ennalta ja useinkaan seikkailu ei kuulu sanavarastooni, koska se tuo mieleen uhkia, vaaroja ja epävarmuutta. Kirjassa seikkailun alle oli kuitenkin laitettu saavutus, kasvu ja vastuu ja tämän jälkeen minua alkoikin kiinnostamaan edessä oleva seikkailu. Saavutukset jokainen voi kokea omalla tavallaan. Jollekin saavutukset voivat merkitä huikeita yhteiskunnallisia saavutuksia ja jollekin taas paljon arkisempia asioita. Minä koen saavutuksen silloin, kun saan asiakkaalta tai tiimikaverilta palautetta saavutuksistani. Vasta sitten uskallan myöntää itselleni, että olen onnistunut jossain asiassa. Ensimmäinen saavutus projektissa on toki se, kun on saanut rinnalleen asiakkaan ja oman tiimin, jonka kanssa kulkea yhteistä tavoitetta kohti. Seikkailun toinen virstanpylväs oli kasvu. Olen lähtenyt opiskelemaan, jotta voin kasvattaa omaa henkistä pääomaani. Tiedän, että tavoitteeni ei ole mikään pieni ja hetkessä valmis. Saavuttaakseni tämän joudun kasvamaan kiperää reittiä pitkin kohti parempaa minäkuvaa. Tietysti turhauttaa jo valmiiksi, että tämän tavoitteen kanssa ei voi koskaan olla valmis. Villanen ja Huhtala (2017, 95) kertovat, että kasvun asenteella tarkoitetaan ennen kaikkea oppimisen asennetta. Mielestäni tuossa on hyvin kiteytetty jokaisen opiskelijan perus lähtökohdat.

 

Intohimo työhön ja työn tekemiseen on varmasti yksi vahvuuteni. Omistaudun helposti työnteolle ja annan tunteen viedä. Toki tässä on kääntöpuolikin, silloin parisuhde ja oma hyvinvointi usein kärsivät. Intohimo koostuu rakkaudesta, päätöksistä ja arvoista. Sanonta ”rakkaudesta lajiin” on varmasti moneen otteeseen käytetty. Steve Jobs on sanonut, että: ”ainoa tapa tehdä hienoa työtä on rakastaa sitä, mitä teet.” (Villanen ja Huhtala 2017, 68) Uskallan väittää, että ilman rakastumista tai edes ihastusta ei jaksa tehdä samaa työtä päivästä toiseen. Työ ja siihen liittyvä flow on kuin hyvä parisuhde, joka vie mennessään. Sitä kuuluu kehittää jatkuvasti, jotta mielenkiinto säilyy. Villanen ja Huhtala (2017, 74) huomauttavat, että liiketoiminnassa on parempi tehdä päätös ja katsoa mitä sen mukana tulee kuin odottaa parempia aikoja. Villanen ja Huhtala jatkavat (2017, 74) pohtimalla epävarmuuden mukana tuomaa turhautumista ja luottamuksen nakertamista liian suurena riskinä isojen päätöksien odottaessa ratkaisuja. Viimeisenä ovat vielä arvot. Niitä pidetään koko toiminnan perustana. Proakatemialla puhutaan lähes päivittäin arvoista ja se onkin saanut itseni viimeisen vuoden aikana miettimään omia arvojani monelta eri kantilta. Mielestäni omien arvojen pohtiminen on erittäin tärkeää, jotta voi tunnistaa itsensä paremmin.

 

Flow-tilan löytäminen on minulle usein hankalaa, sillä mielessä pyörii liian usein monta asiaa samaan aikaan ja koitan rämpiä monesta asiasta läpi samaan aikaan. Tällä hetkellä kuulee paljon puhuttavan mindfulness-tunneista ja niiden tärkeydestä. Kuulemma tällaiselle joka paikan höylälle olisi tärkeää oppia vain olemaan. Flow-tila niin oman pään sisällä kuin työnteossakin on ajoittain hankalaa, sillä ajatukseni katkeavat jatkuvasti. Tämä on onnekseni tila, jota pystyy harjoittamaan. Flow-tila koostuu ideasta, luovuudesta, sekä kurinalaisuudesta. Itselleni idea on näistä varmasti helpoin osuus, sillä ideat eivät lopu kesken. Villanen ja Huhtala (2017, 107) kertovat, että jokainen teko vaatii lähtökohdakseen idean. Voin siis todeta olevani asian ytimessä. Toki kohdallani ideat toimivat vaihtelevalla menestyksellä, mutta ymmärtääkseni tärkeämpää on idean olemassaolo ja sitkeys yrittää. Ideaa kasvatetaan luovuudella ja siihen minun reittini usein loppuukin. Villanen ja Huhtala (2017, 115) opettavat, että ideoiden loppuunsaattaminen on luomisen edellytys. Innovointi ja luovuus ovatkin tämän päivän yksi vahvoista trendeistä ja tähänkin Proakatemia on antanut minulle valtavan paljon eväitä oppia luovaksi. Viimeinen on kurinalaisuus. Villanen ja Huhtala antavat mielenkiintoisen lausunnon kurinalaisuudesta: ” on sinänsä mielenkiintoista, että juuri tämä sama kurinalaisuus, joka sinänsä nähdään urheilussa positiivisena asiana, mielletään usein negatiivisena yrityksen toiminnassa ja kehittämisessä. ” Jonkun täytyy aina jaksaa näyttää mallia ja pitää flow-tila tiukasti yllä, jotta ideoista syntyy valmiita tuotoksia. Reitti uuden luomiseen vaatii nimittäin kurinalaisuutta.

 

Pitää osata hyväksyä, että koskaan ei ole lopullisesti valmis. Tämä koskee niin liiketoimintaa kuin meneillään olevia projektia tai omaa oppimista. Tasaisin väliajoin tehtävät palautekeskustelut ovat varmasti yksi parhaimmista välineistä mikä vie asioita eteenpäin. Asiakasta ei saa missään vaiheessa unohtaa, vaan sen pitäisi kulkea rinnalla samaa tietä kokoaika samaan suuntaan. Villanen ja Huhtala (2017, 193) nostavat, että asiakkaan tarpeisiin vastaaminen helpolla ja sujuvalla palvelupolulla vie teitä eteenpäin enemmän kuin yksittäiset ”markettituotteet” hetken huumassa. Tässä kai koitetaan sanoa, että hidas, vakaa ja rauhallinen pohjatyö tuottaa parhaan palvelupolun asiakkaalle, jolloin tekeminen hänen ja sinun välillä on huomattavasti vaivattomampaa. Kun muistaa kaikki nämä opit ja kopit niin ei voi pahemmin mennä mönkään.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close