Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Käytäväkeskustelujen arvo



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Blogiessee

julkaistu: http://pieceoftotal.blogspot.fi/2017/11/kaytavakeskustelut-onkin-rock.html

Käytäväkeskustelut

Luin Gunnar Ekmanin kirjan Johda enemmän, hallitse vähemmän, (Epäviralliset keskustelut esimiehen työvälineenä) johtamispajaani varten ja olin yllättynyt, kuinka paljon on tehty tutkimuksia siitä, kuinka käytäväkeskustelut tai akatemialla käydyt kahvipöytäkeskustelut vaikuttavat yrityksen johtamiskulttuuriin ja esimiesten sekä työntekijöiden väliseen vuorovaikutukseen.
Esimiesasemassa kolme vuotta viimeisen viiden vuoden aikana toimineena törmään edelleen samoihin kysymyksiin, joihin haluaisin vastauksia ja ne ovat pääsääntöisesti nämä kolme: Voiko johtaja olla kaveri työntekijöilleen? Millainen on hyvä johtaja? Ovatko käytäväkeskustelut hyvästä vai pahasta?
Ekman avaa kirjassaan hyvin erilaista näkökantaa, joka minuun on esimiesurani aikana kasvatettu ja opetettu. Minulle iskostetut esimiehen pilarit nimittäin ovat todella radikaalit ja selkeät ja siksi onkin vaikea nähdä niiden linjauksien ulkopuolelle. Koen itse olevani esimiehenä reilu, omalla esimerkillä johtava sekä helposti lähestyttävä esimies, joka on valmis perustelemaan päätöksensä ja kantansa ja kuuntelemaan muiden ideoita. Kehitettävänä ominaisuutena tulisi oppia delegoimaan ja luottamaan alaisiinsa, että hekin pärjäävät annetuista työtehtävistä. Mutta kuitenkin suurin ongelma, jonka kanssa kamppailen on, että voinko olla hyvä ystävä alaisteni kanssa. Esimies urani alkuvaiheilla minulle on iskostettu selkeä linja siitä että esimies ja ns. rividuunari eivät voi vapaa-ajallaan olla ystäviä. En kuitenkaan koe sen olevan näin, sillä minulla on monista työpaikoista jäänyt hyviä ystäviä, jotka ovat olleet minua alemmassa asemassa ja tästä syystä koen esimiehenä päätyneeni helpommin myös niille ”hiljaisen tiedon” lähteille, sekä mukaan näihin kahvipöytä keskusteluihin. Ekman kuitenkin sanoo kirjassaan hyvin ”Muodollisten johtajien pitää kasvattaa luottamusta johtajina, ei kavereina! Se onnistuu esimerkiksi niin, että he ”elävät niin kuin opettavat” ja asettavat tarvittavat rajat epävirallisille (ja virallisille) keskusteluille. Jos esimiehet eivät aseta rajoja vaan pyrkivät luottamuksellisiin väleihin kaveruuden logiikan mukaisesti, alaiset sanovat heidän johtajuutensa kohta irti.”
Ennen kirjan lukemista olin, ehkä tietämättäni, sitä mieltä, että kaveruussuhteet alaisten kanssa eivät ole hyväksi hyvälle johtajalle ja, että käytäväkeskustelut ovat suuri rutto työyhteisöissä, selän takana puhumisen metaforana. Nyt kirjan luettuani, voin hyvillä mielin luoda ystävyyssuhteita alaisteni kanssa, kunhan muistan vetää selkeät rajat keskusteluihin ja kiinnittämällä huomiota omaan käyttäytymiseeni. Loppupeleissä käytäväkeskustelut ovatkin oikeasti rock eivätkä silkkaa juoruilua!

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close