Tampere
24 Jan, Monday
0° C

Proakatemian esseepankki

Katsaus tulevaisuuden työelämään



Kirjoittanut: Fiia Ketonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Future Proof - Tulevaisuuden työkirja
Itseohjautuvuus tuli työpaikoille, mutta kukaan ei kertonut miten sellainen ollaan
Aku Varamäki
Miia Savaspuro
Esseen arvioitu lukuaika on 13 minuuttia.

Akateeminen essee 3ep

Kirjoittajat: Fiia Ketonen ja Krista Tikkanen

 

Katsaus tulevaisuuden työelämään

 

Johdanto

 

Meidän vuosikurssimme aloitti opinnot vain vähän sen jälkeen, kuin koko maailmaa ravistellut koronapandemia oli rantautunut Suomeen. Erilaiset kokoontumisrajoitukset haastoivat kaiken sen, mihin oli totuttu. Vai mihin oli jämähdetty? Ensimmäisenä syksynä pääsimme jonkun verran opiskelemaan lähiopetuksessa, mutta emme silloinkaan nähneet vanhempia opiskelijoita. Keväällä siirryttiinkin jo kokonaan etätyöskentelyyn.

 

Proakatemian opintojen keskiössä on yhteisö ja verkostoituminen. Ensimmäisenä keväänä opiskelijat jaetaan Belbinin tiimiroolitestejä ja muita apuja käyttäen teoriassa täydellisiin tiimeihin. Nämä teoriassa täydelliset tiimit perustavat yrityksen ja lähtevät pyörittämään liiketoimintaa. Miten onnistuu huipputiimin rakentaminen täysin etänä vai voiko se onnistua? Miltä tuntuu työskennellä tiimin kanssa, joka on täynnä tuntemattomia kasvoja zoomissa? Sitä lähdimme opettelemaan melkeinpä kylmiltään ja lopulta kasassa olikin tiimi, joka on tähän mennessä pelannut hyvin yhteen hiileen. Haasteita etäopiskelu kuitenkin toi, mutta ne toimivat tehokkaina opettajina.

 

Lopulta etätyöhön totuttiin, aloimme jopa nähdä sen positiiviset puolet. Silti näytön edessä istuminen kyllästytti ja vertaistuki tuntui etäiseltä. Syksyllä saimme palata lähiopetukseen ja saimme kuulla, että Proakatemian valmentajat ovat linjanneet koulun pajoihin eli treenisessioihin läsnäolopakon. Vastoin yleisiä odotuksia, tiimistämme valtaosa protestoi läsnäolopakkoa.

 

Monilla oli tuoreessa muistissa vielä kevään aikana terveenä vietetyt, pakolliset altistuskaranteenit. Meistä useampikin oli sitä mieltä, että se olisi epäreilua ja toisi turhaa stressiä. Me kaikki olimme innossamme lähityöskentely-mahdollisuuksien palautumisesta, mutta koimme kuitenkin läsnäolopakon riistävän vapauttamme. Kyllähän me halusimme olla läsnä, mutta halusimme itse päättää koska ja miten. Koimme vahvasti, että meillä tulisi olla oikeus määrätä millainen organisaatio juuri me olemme. Olimme jo kevään aikana puhuneet paljon ketterän organisaatiomallin hyödyistä. Veimme ajatuksemme Proakatemian johtoryhmälle, jossa lopulta linjattiin, että jokainen tiimi voi itse päättää läsnäolopakosta. Tiimimme valitsi valtaosan päätöksellä hybridimallin.

 

Emme keskustelleet aiheesta tiiminä enää sen enempää, joten emme oikeastaan kartoittaneet tarkkaan, miksi me haluamme työskennellä juuri hybridimallin mukaisesti. Alumniviikon aikana päädyimme tulevaisuustutkija Ilkka Halavan vetämään pajaan ”Tulevaisuuden työelämä” ja se sytytti meissä molemmissa tämän akateemisen esseen kirjoittajissa kipinän. Tämän takia me haluamme tehdä töitä hybridimallin mukaisesti, tulevaisuuden, mutta myös oman hyvinvointimme vuoksi.

 

Tässä esseessä käsittelemme työelämää sen historiasta tulevaisuuteen, pitäen kuitenkin katseen erityisesti tulevassa. Miksi meidänkin tiimistämme valtaosa puhui hybridimallin puolesta? Millaisia hyötyjä ja haasteita etätyöskentely sisältää, entä lähityöskentely tai enemmänkin paikkasidonnainen työ? Mihin meidän kannattaisi uuden yrittäjyyden esikuvina keskittyä? Mitä taitoja me erityisesti tarvitsemme tulevaisuudessa? Miten me itse haluamme työskennellä tulevaisuudessa? Näihin kysymyksiin etsimme vastauksia tässä esseessä ja toivomme tämän herättävän ajatuksia erityisesti kanssaopiskelijoissamme.

 

Työelämän historiaa

 

Ensimmäinen teollinen vallankumous siirsi ihmiset pelloilta töihin tehtaisiin, toinen liukuhihnojen äärelle ja kolmas tehtaista toimistoihin. Nyt olemme ajassa, jota kutsutaan jo neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi (Varamäki 2019). Monikin voi varmasti samaistua siihen, miten vanhemmat sukupolvet eivät vain ymmärrä. Isot ikäluokat kasvoivat sodan vaikutuksille alaisena, joko suoraan tai epäsuorasti. Vakituinen työ ja kokonainen työura saman työnantajan palveluksessa oli monelle lottovoitto. Tulevaisuudessa tämänkaltaiset urat tulevat varmasti olemaan harvemmassa.

 

”Kun kerroin elämänsä yrittäjänä toimineelle isälleni 21-vuotiaana aloittavani sopimusyrittäjänä parturi-kampaamossa, hän antoi tiukkoja neuvoja. Yrittämistä ei kuulemma kannata aloittaa ennen kuin on 10 000 euroa tilillä ja se sama summa pitäisi olla aina minimisumma säästötilillä. Vastoin isäni neuvoa aloitin kuitenkin, ilman mitään säästöjä. Kun halusin lopettaa samaisessa kampaamossa työskentelyn lähteäkseni vuodeksi Australiaan, äitini huolestui. Hän pelkäsi, etten palatessani enää löydä yhtä hyvää työpaikkaa. Mistä edes tietäisin näin vähäisellä kokemuksella tämän olevan paras työpaikka minkä voin saada? En ymmärtänyt miksi he eivät ymmärtäneet. Itselläni ei koskaan ollut vaikeuksia saada kesäisin työpaikkaa, joten ajatusmaailmani mukaan hyvälle työntekijälle löytyy aina töitä.”

  • Fiia Ketonen

 

Vanhempieni sukupolven aikana työpaikoista on jouduttu taistelemaan. Tänä päivänä työnhakijalla on enemmän vapautta valita. Yritykset järjestävät näyttäviä videorekrytointeja, joilla houkutellaan työntekijöitä eri tavoin. Näitä saattavat olla joustavat työajat, viihtyisät työskentelytilat, upea työyhteisö, hauskat tapahtumat, mahdollisuudet jatkokouluttautumiseen sekä erilaiset työtekijän hyvinvointia tukevat edut. Tämä kaikki kertoo siitä kehityksestä, että pelkkä palkka ja lupaukset vakaasta työpaikasta eivät enää riitä työnhakijoille.

 

Isotkaan yritykset eivät välttämättä kykene enää tarjoamaan sellaista turvaa ja varmuutta, joidenka vuoksi niitä on yleensä perinteisesti pidetty hyvinä työnantajina. Yrittäjyyttä on varsinkin Suomessa pidetty aina isompana riskinä, joka lopulta kuitenkin johtaa vähintään konkurssiin. Käynnissä on kuitenkin valtava asenteellinen sukupolvimurros, sillä yhä useampia nuori uskoo, että tulee työskentelemään sekä yrittäjänä että palkkatöissä. Vuosituhannen alussa vain pari prosenttia nuorista aikuisista piti yrittäjyyttä vaihtoehtona, nyt jo joka viides 18-24-vuotias kokee näin (Varamäki.)

 

“Olen työskennellyt vakituisena työntekijänä ravintolassa, heti ammattikoulusta valmistumiseni jälkeen ja tuntenut sen aina varmaksi työpaikaksi. Kunnes Covid-19 muutti yhteiskuntaa epävarmaksi ja sulki kaikkien ravintoloiden ovet useiksi kuukausiksi, lisäten epävarmuutta ravintoloitsijoissa sekä heidän työntekijöissään.

 

Olin onnekas, sillä olin hakenut kouluun Proakatemialla ja saanut opiskelupaikan. Ennen tänne tuloa ajattelin, että palkkatyö olisi ainoa vaihtoehto omalla työurallani. Nyt kuitenkin tiimiyrittäjänä toimiminen on muuttanut tuota ajattelua ja madaltanut kynnystä yrittäjäksi ryhtymiseen.”

  • Krista Tikkanen

 

Työelämä on nopeassa murroksessa

 

Työelämän murros ei ole siis uusi juttu, vaan työelämä on muuttunut aina. Tällä hetkellä vauhti on vain nopeampaa kuin aikoihin. Niin nopeaa, että nyt koulunsa aloittavista lapsista moni työllistyy töihin, joita ei ole vielä keksittykään (Varamäki 2019.) Ajan mittaan vanhat työt korvautuvat uusilla, joten Suomeakaan tuskin tulee vaivaamaan suurtyöttömyys. Sata vuotta sitten 70% Suomen väestöstä sai elantonsa maataloudesta, kun nykyään vastaava osuus on 2%. Silti ihmisillä riittää töitä. Tilastokeskuksen marraskuussa 2021 julkaiseman työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2021 lokakuussa 65 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysaste on vuoden 2021 lokakuussa 6,0 prosenttia (Suomen virallinen tilasto (SVT), 2021)

 

”Lähivuodet ovat luultavasti tärkein ajanjakso koko ihmiskunnan historiassa”

  • Debra Roberts IPCC

 

Ilkka Halava jakoi yllä olevan lainauksen 13.10.2021 pitämässä pajassaan ”Työelämän tulevaisuus”. Hän lisäsi perään te, viitaten meihin korkeakouluopiskelijoihin, tulette olemaan se sukupolvi, joka elää ja toteuttaa isoimman työelämän murroksen. Työelämä on paraikaa valtavassa murroksessa ja joidenkin arvioiden mukaan jopa 85 prosenttia vuonna 2030 tehtävistä töistä on sellaisia, joita ei ole vielä keksittykään (Varamäki 2019). Siltä se todella tuntuu itselle jo nyt. On jännittävää ajatella yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelijana, että mitä kaikkea oma työtulevaisuus pitää sisällään. Välillä on vaikea hahmottaa edes omia toiveita siitä, että millaisiin tehtäviin haluaisi suuntautua tai millaisia projekteja haluaisi toteuttaa.

 

”Muistan jo lapsuudestani saakka tuskailleeni sen kanssa, että mikä minusta isona tulee. Välillä halusin tehdä jotain luovaa, kuten tanssija, näyttelijä tai laulaja. Välillä mietin millaista olisi olla vaikkapa presidentti tai arkeologi. Viimeistään yläasteikäisenä joutui vaikean valinnan eteen: mihin toisen asteen koulutukseen haen? Päädyin hakemaan kaksoistutkintoon, osin juuri päättämisen vaikeuksien takia, ja valmistuin parturi-kampaajaksi ja ylioppilaaksi.

 

Sittemmin tuskailin polkuni kanssa enemmän tai vähemmän, muutin Ruotsiin asumaan ja sitten Australiaan. Kokeilin baarimikon, tapahtumatyöntekijän, bloggaajan, retkioppaan ja myyjän töitä. Perustin valokuvaus- ja videokuvausyrityksen, joka laajeni erilaisten somepalveluiden tuottamiseen. Tuotan tekstejä ja kuvia erilaisille yrityksille. Pidän siitä, mutta vieläkään en tiedä missä ja mitä teen aikuisena. Ajatus yhden työnantajan palveluksessa tismalleen samoissa työtehtävissä on aina tuntunut oudolta. Haluan kehittyä jatkuvasti, joten työni täytyy tarjota minulle mahdollisuus siihen.”

  • Fiia Ketonen

 

Jatkuvan oppiminen ja ketteryys

 

Jatkuva oppiminen on avainasemassa tulevaisuuden työelämässä ja oppimisen pitäisikin nousta organisaatioiden prioriteettilistalla ykkössijalle. Oppiva organisaatio koostuu oppivista työntekijöistä (Varamäki 2019.)

 

Tällä hetkellä työelämä muuttuu niin nopeasti, että jopa maailmallakin mainetta niittänyt Suomen opetusjärjestelmä kaipaa uudistusta. Opetussuunnitelmat eivät pysy murroksen vauhdissa. Bloombergin ja Workdayn tekemän tutkimuksen mukaan uusilla työntekijöillä on usein tarvittavat kovat osaamiset, kuten tekniset taidot työn menestyksekkääseen toteuttamiseen, mutta samaan aikaan koettiin, että pehmeissä taidoissa on puutteita. Neljä kymmenestä yritysten edustajasta ja puolet oppilaitoksen edustajista sanoi, että työelämään siirtyviltä puuttuu sellaisia kyvykkyyksiä kuin yhteistyökyky, analyyttinen päättely, kyky ratkoa monimutkaisia ongelmia, ketteryys, sopeutumiskyky ja tunneäly (Varamäki 2019). Meidän tulisi siis oppia näitä taitoja jo opintojen aikana, ei vasta valmistumisen jälkeen tai mikä pahempaa: ei koskaan.

 

Proakatemialla opinnoissa on paljon vapautta ja jokainen voi valita mitä haluaa oppia. Työelämä ja opinnot nivotaan tiukasti yhteen, mikä tukee tulevaisuuden työelämän taitojen oppimista. Töitä harvemmin tehdään vain teoreettisesti. Työelämän murros oli jo hyvää vauhtia viemässä kehitystä tämänhetkiseen suuntaan, mutta koronapandemia vain vauhditti asioita. Tällä hetkellä erityisen tärkeitä taitoja ovat teknologian hyödyntäminen, ketterä työskentely sekä monipuolinen osaaminen ja jatkuva oppiminen. Pahimmassa syrjäytymisen vaarassa ovat henkilöt, jotka käyttävät vain vähän tai eivät ollenkaan teknologiaa työssään.

 

Pandemian rantauduttua maailmaan, olemme usein kuullut vanhempien opiskelijoiden ja valmentajien päivittelyä siitä, miten ennen pandemiaa kaikki oli paremmin ja siihen tulisi palata heti mahdollisuuksien mukaan. Meidän mielestämme jossittelu on kuitenkin turhaa ja uuteen maailman järjestykseen on mukauduttava. Jos takerrumme vanhoihin hyviin aikoihin, viemme itseämme kehityksessä taaksepäin. Meidän tulisi tehdä tästä hetkestä ja tulevaisuudesta yhtä hyvä kuin ne kuuluisat vanhat ajat, tällä kertaa seuraten maailman uusimpia sääntöjä.

 

Nyt kun olemme vielä korkeakoulussa opiskelemassa, saamme lentävän lähdön tulevaisuuden työelämään, mutta se riippuu paljon meistä itsestämme. Varamäki puhuukin kirjassaan myös sisäisen yrittäjyyden taidoista. Sisäinen yrittäjyys on asenne, joka on muuttuvassa työelämässä todella hyödyllinen. Kaikki voivat oppia yrittäjätaitoja ja niistä on hyötyä myös palkkatöissä. Tärkeitä taitoja yrittäjälle ovat epävarmuuden sietäminen, muutoskyvykkyys ja oma-aloitteisuus.

 

Itsensä johtaminen ja itseohjautuvuus ovat tulevaisuuden työelämässä avaintaitoja

 

Tämänhetkisen opiskelu- ja työelämän murroksessa, jossa hybridityöskentely yleistyy voimakkaasti. Työskentely ei ole enää sidonnainen aikaan, paikkaan tai työsuhteeseen.  Jokainen meistä tarvitsee uusia tapoja toimia, itsensä johtaminen on yksi tärkeä taito oppia. Mitä sitten on itseohjautuvuus? Sillä tarkoitetaan ihmisen kykyä toimia ilman erillistä kontrollin tarvetta tai ulkopuolista ohjausta, luotetaan toisiimme sekä toistemme haluun tehdä oikein. Omaehtoisuudella, johtamalla omaa itseä ja priorisoimalla asioita.

 

Koulussa meille on annettu henkilökohtainen opetussuunnitelma, joiden sisäpuolella toteutamme omaa oppimistamme sekä ajan hallintaamme. Seuraamme ja täytämme HOPS:ia sekä koitamme keskittyä niihin teemoihin, jotka koemme tärkeiksi oman oppimisemme kannalta. Itsensä johtamista käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että kouluissa itseohjautuvuuden pitäisi tarkoittaa sitä, että turvallisissa raameissa ja ohjauksessa opitaan ottamaan yhä enemmän vastuuta itsestä sekä ymmärtämään omien tekojen seurauksia (Savaspuro 2020.)

 

Lähtökohtaisesti koemme, että Proakatemialla luotetaan ihmiseen ja hänen haluunsa tehdä itselleen oikeita asioita sekä oppia niistä. Ajoittain kuitenkin tunnemme, että asioista informointi kuuluisi enemmän valmentajan rooliin, jotta itseohjautuvuus olisi paremmin toteutettavissa opiskelijan näkökulmasta katsottuna.

 

Savaspuron itsensäohjautuvuutta käsittelevässä kirjassa ”Itseohjautuvuus tuli työpaikoille: mutta kukaan ei kertonut, miten sellainen ollaan” kerrotaan perustarpeista, jotka tukevat tiimin itseohjautuvuutta:

  • Omaehtoisuus; vapaus päättää omista tekemisistä, niiden sisältä motivaatio kumpuaa, eikä ulkoisista pakotteista.
  • Kyvykkyys; osaa hommansa, saa asioita aikaiseksi sekä selviää haasteista.
  • Yhteisöllisyys; on yhteydessä toisiin ihmisiin, kokee saavansa arvostusta sekä välittämistä osakseen ja tunne on samanlainen myös muita ihmisiä kohtaan.

 

Jotta edellä mainitut onnistuvat, organisaatio kulttuurin tulee rakentua näiden asioiden päälle:

  • Luottamus; rakentaa psykologista turvallisuutta
  • Autonomia; on luottamuksen edellytys, se motivoi, tuottaa työn imua ja innostusta, sitouttaa ja lisää hyvinvointia.
  • Mutkaton vuoropuhelu; luonteva yhteys johtajan ja johdettavien välillä. Aito dialogi, asioista saa olla erimieltä myös ääneen.

(Savaspuro 2020)

 

Itseohjautuvuus tarvitsee onnistuakseen monia ominaisuuksia

 

  • Itsetuntemus

On tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet, jotta osaa valita itselleen sopivat työtehtävät sekä syventää tekemistä oppimalla projekteista sekä kirjallisuuden kautta.

Belbinin tiimiroolitestit auttoivat meitä ymmärtämään tiimissä tapahtuvaa henkilökohtaista suuntautumista tehtäviin, tiimin yhteisiä projekteja toteutettaessa.

Mikäli jokin osa-alue tuntuu omalta heikkoudelta, on sitä mahdollista harjoittaa pois päin omalta epämukavuusalueelta, tiimin tai valmentajan kannustamana.

Kirjassa todettiin että, itseohjautuvuudessa auttaa se, että selvittää itselleen mitä haluaa tehdä? Mitä paremmin tunnemme itsemme, sitä paremmin osaa myös johtaa itseämme (Savaspuro 2020.)

 

  • Sosiaaliset taidot ja priorisointi

Sosiaalisiin taitoihin kuuluu toisten ihmisten huomioon ottaminen ja työskentely yhdessä. Autetaan apua tarvitsevia sekä pyydetään sitä itse, jos on jokin asia, josta ei yksin selviydy.

Itsestään huolehtiminen ja jämäkkä asenne on hyväksi, sillä ei ole tervettä haalia useita erilaisia tehtäviä itselleen vain miellyttämisen halusta muita tai itseä kohtaan. Kukaan ei ole yli-ihminen, pitää osata sanoa ei, jos tehtäviä alkaa kasaantua ja kalenteri täyttyä. Sillä useat meneillään ja levällään olevat projektit eivät lopulta palvele ketään: itseä, tiimiä tai asiakasta.

 

Vuorovaikutuksessa tiimikavereitten kanssa on tärkeää kuunnella myös mitä toisella on sanottavanaan, sekä uskaltaa ilmaista omia tunteitaan ja mielipiteitään. Pajassa käymme dialogia yhdessä läpi ja opettelemme kunnioittamaan tiimiläisten ajatuksia, vaikka joskus ajaudummekin konflikteihin. Taito joustaa ja hakea ratkaisua rakentavalla tavalla, on asia, jota moni meistä joutuu harjoittelemaan. Anteeksi pyytäminen oikealla hetkellä tai anteeksianto ovat empaattisia ja toisia huomioon ottavia käytöstapoja.

 

  • Oman ajan hallinta

On tärkeää ymmärtää oman ajankäytön tehokkuutta sekä asioille varattua aikaa. Kalenterin käyttö on hyvä tapa saada pidettyä työpäivät sopivan pituisina sekä sisällöltään järkevinä. Jokaiselle päivällä on hyvä olla jonkinlainen tehtävälista tai runko, mitä päivän aikana haluaa saada aikaiseksi.

 

  • Pelisäännöt

Itseohjautuvuutta tavoiteltaessa pelisääntöjen merkitys kasvaa, jotta osataan toimia ja toteuttaa asioita. Oman ja toisten ajan kunnioittaminen on keskeistä meidän tiimissämme sekä Proakatemialla, silloin kun on yhteisiä oppimisen hetkiä tai sovittuja palavereja, ollaan läsnä ja ajallaan paikalla.

Koulutukseemme kuuluu myös muita velvoitteita, kuten omaan oppiseen liittyvä kirjallisuus sekä esseisiin reflektoitu tieto, jolla omaa osaamista ja ajattelua kehitetään. Näiden toteutumista valvomme me itse, ja kehityskeskusteluissa yhdessä valmentajamme kanssa.

 

  • Vastuun kantaminen

Jokainen meistä toimii yhdessä yksilönä ja kantaa vastuuta omasta tekemisestä, mutta myös yrityksemme yhteisestä tekemisestä. Olemme jakautuneet Kipinän erilaisista vastuualueista koostuviin pikkutiimeihin sekä muihin tehtäviin Proakatemian yhteisön keskuudessa.

Nämä vahvistavat oman tekemisen merkityksellisyyttä sekä vaikuttavuutta yrityksemme sekä yhteisömme toimintaan. Osallistumalla ja vastuuta kantamalla erilaisiin asioihin, tekemiseen sekä oppimiseen pystymme vaikuttamaan.

 

  • Aloitteellisuus

Oma-aloitteisuus on yrittäjän toiminnan kulmakivi, sekä tärkeimpiä ominaisuuksia itsensä johtamisessa. Tekemiseen tarttuminen ja tehokas ajan käyttö myös projekteja toteutettaessa on järkevää. Savaspuro kirjassaan kertoo, että paras mahdollinen lopputulos syntyy palvelevan johtamisen ja proaktiivisen työntekijän yhdistelmästä. Jossa työntekijä on aktiivinen, päämäärätietoinen sekä aikaansaava, ja johtaja auttaa häntä kasvamaan paremmaksi (Savaspuro 2020).

 

Asiat, jotka vahvistavat yksilön itseohjautuvuutta ja toimivat positiivisina motivaattoreina. Ruokkivat innokkuutta, määrätietoisuutta ja vastuunottoa:

 

  • Kyvykkyys; tunne siitä, että on toiminnan ytimessä ja kyvykäs tekemään ja saamaan asioita eteenpäin.
  • Omaehtoisuus; itsemääräämisoikeus omasta työstä ja sen toteuttamisesta. Tunne siitä, että sinuun luotetaan ja asiat tehdään omalla tehokkaalla tavalla.
  • Kuuluminen yhteisöön; tunne siitä, että taustalla on tukea ja vertaisia, mikäli apua tarvitsee.

(Savaspuro 2020)

 

Yrittäjyyden ja kestävän kehityksen yhteistyö

 

Ilkka Halava puhui pajassa siitä, miten vuonna 2040 vakituinen palkkatyö tulee todennäköisesti olemaan, se epätavallisempi tapa työskennellä. Yhä isompi osa tulee työskentelemään joko pelkästään tai palkkatyön ohessa yrittäjänä, freelancerina tai erilaisilla alustoilla kevytyrittäjänä. Erilaiset alustat tarjoavat vaivattomia mahdollisuuksia lisätuloihin vaikkapa palkkatyönkin ohessa. Osa alustoista toimii tavallaan oman kodin yhteydessä, joten niitä ei koeta yhtä vahvasti työnteoksi.

 

Teknologia ja alustat tarjoavat paljon mahdollisuuksia vertais- ja vaihdantatalouteen. Näistä hyvänä esimerkkinä Air BnB eli asunnonvuokrausalusta. Asunnon omistaja voi vuokrata kotiaan, silloin kun ei ole itse kotona. Kun vertaistalous nousee yhä enemmän palkkatyön rinnalle, saattaa se tulevaisuudessa mahdollistaa yhä useamman kokemuksen tai tuotteen vaihdannan. Jos kivan määrän lisätuloja saa näin helposti, tämä saattaa myös osaltaan vähentää palkkatyön merkitystä.

 

”Itse koen tavarapaljouden ahdistavaksi ja mielelläni vuokraan tai lainaan tavaroita, joille ei kovin usein löydy käyttöä. Auton omistaminen yksin asuvana kaupungissa tuntuu myös vähän hassulta, siksi en sitä omista. Autoa kuitenkin välillä tarvitsee, tällöin apuun tulee vuokraus, lainaus sekä taksi- tai kimppakyydit. En usko, että tulen omistamaan omaa mökkiä ja jos joskus omistan, aion ottaa siitä kaiken hyödyn irti vuokraamalla sitä. Asuntoani olen jo vuokrannut lomamatkojeni ajaksi. Kestävän kehityksen arvot ovat lähellä sydäntä, joten toivon vertais- ja vaihdantatalouden yleistyvän ja kehittyvän entisestään.”

  • Fiia Ketonen

 

Tulevaisuudessa mukava elämäntyyli voikin syntyä palkkatyön, yrittäjyyden ja vertaistalouden yhdistelmänä. Nykypäivänä pystyy jo suhteellisen helposti vuokrata asunnon, auton, kesämökin, poran ja juhlapuvun. Jos meidän ei tarvitse itse omistaa kaikkea, emme myöskään tarvitse yhtä paljon rahaa. Kenties näin syntyy kokonaan uusi, kestävä ja ekologinen elämäntapa, jota ilmastokriisi vauhdittaa (Varamäki 2019)

 

”Pyrin vuosia epätietoisesti kohti vapaampaa työskentelytyyliä. Sellaista, joissa saisin itse päättää työajoistani sekä ideoita ihan uusia juttuja. Kuitenkin vakaa toimeentulo on itselle tärkeää. Australiassa työskentelin vain pätkätöissä, lopun ajan käytin uusien asioiden kokeiluun. Suomeen palattuani aloitin päivätyössä, mutta jatkoin sen ohessa kokeilujani. Nykyään pyrin tietoisesti kohti vapaampia työskentelytapoja, niille on löytynyt nimetkin: ketteryys ja hybridi.

 

Tänä päivänä olen yrittäjyyden ja tiimijohtamisen opiskelija sekä luotsaan oman yritykseni ohella myös opintojen myötä perustettua osuuskuntaamme Kipinää. Koen, että minulla on paljon vapautta ja pääsen oppimaan todella monipuolisesti. Ensi vuoden alusta aloitan uuden projektin, jossa pääsen työskentelemään kestävän kehityksen parissa ja koko työryhmä työskentelee etänä. Toimistotiloja ei edes ole olemassa.”

  • Fiia Ketonen

 

Kipinän ketterä organisaatio

 

Kuten johdannossa mainitsimme, Kipinä osuuskunnan syntyessä valitsimme organisaation muodoksi ketterän organisaation. Jonka toiminta perustuu tasavertaisuuteen ja pienten tiimien tehokkaaseen työskentelyyn yhteisen toiminnan eteen.

Olemme jakaneet Kipinän useaan pikkutiimiin, päätöksen teko on nopeutunut ja samalla koemme, että kaikille pikkutiimeistä kiinnostuneille riittää tehtävää toiminnan pyörittämiseksi. Pikkutiimit vastaavat itse toiminnan pyörittämisestä sekä keksivät tapoja, ja ovat vapaita niitä toteuttamaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokaisella pikkutiimillä on ollut tavoitteita syksyn mittaan, jotta yrityksen toiminta on eteenpäin suuntautuvaa.

 

Kipinän taloustiimissä työskentelee kaksi henkilöä, jotka vastaavat laskutuksesta sekä tiimimme jäsenten kirjanpidosta ja toimivat yhteistyössä kirjanpitotoimistomme kanssa.

 

Myyntitiimimme vastaa Kipinän myyntitavoitteista sekä yhteisten projektien toteutumisesta. He valmensivat onnistuneesti meitä kohti syksyn yhteistä tavoitetta, joka oli voittaa Myyntipäivät 2021.

 

Markkinointi ja viestintä tiimimme puolestaan huolehtii Kipinän ulkoasusta sekä näkyvyydestä sosiaalisessa mediassa ja Proakatemialla. He kiinnittävät huomiota sisäiseen viestintäämme sekä tarpeen vaatiessa herättelevät meitä viestimään oikealla tavalla, jotta tärkeät asiat tulevat kaikkien näkyville.

 

Oppimistiimin syksyn tavoitteisiin kuuluvat laadukkaat pajat, jotta oppiminen säilyy kiinnostavana ja aiheet ajankohtaisina. He ovat kiinnittäneet huomiota tiimin jäsenten innostamiseen esseiden lukemisen ja kirjoittamisen osalta sekä pitäneet huolta siitä, että esseitä tuotetaan vaaditussa aikataulussa. Sisäisen dialogin kehittymiseen sekä reflektoinnin merkitykseen pajojen lopuksi, on myös kiinnitetty huomiota.

 

Hupitiimin syksy on nimensä mukainen, heidän tavoitteensa on ollut tiimiytyminen ja tiimin yhteisen vapaa-ajan lisääminen. He ovat saaneet luotua tiimiimme lämminhenkistä yhteisen ajanvieton kulttuuria, joka on näkynyt tiimin jäsenten lähentymisessä tämän syksyn aikana.

 

Lisäksi Kipinän syksyyn on kuulunut kaksi johtohahmoa, jotka ovat vetäneet tiimiämme oikeaan suuntaan. BL; joka on seurannut Kipinän liiketoimintaa kokonaiskuvana ja hänen tavoitteensa tälle syksylle ovat olleet sitoutuminen ja läsnäolo. Kipinän hyvinvoinnista sekä tiimin jäsenistä on huolehtinut HR; joka on omalla toiminnallaan näyttänyt positiivista suuntaa hyväksynnän ja merkityksellisyyden kokemuksen luomisessa tiimin sisälle.

Syksyn aikana sitoutuminen tiimiin on parantunut huomattavasti ja uskomme sen olevan Leadereiden sekä pikku tiimien keskinäisen työn ja vuorovaikutuksen tulosta.

 

Tiimimme itseohjautuvuus on mielestämme parantunut huomattavasti viime kevään osalta, myöskin siksi, että olemme saaneet itse päättää omista tavoitteistamme. Määrittää miten ja missä työskentelemme, edistämme toimintaamme ja projektejamme.

On ollut mielekästä tavata tiimikavereita paikan päällä Proakatemialla, lounastaa yhdessä ja oppia tuntemaan myös vanhempia opiskelijoita. Olemme nauttineet etätyöskentelyn tuomista eduista ja häiriöttömästä ympäristöstä, joka mahdollistaa esseisiin keskittymisen, kirjojen lukemisen sekä syventymisen tärkeämpiin dokumentteihin.

 

Työn tehokkuuden mittaamista

Hybridityön etuina voidaan todeta olevan se, että molemmat työskentelytavat tukevat toisiaan. Lähityössä lähtökohtaisesti toimistolle mennään vuorovaikuttamaan, olemaan yhteydessä työkavereihin, sidosryhmiin sekä asiakkaisiin.

Käytetään aikaa työtovereiden kanssa keskusteluun eikä toimistopäivällä välttämättä aseteta itselle kovia tavoitteita työn tuottavuuden kannalta. Luonnollisia kohtaamisia tarvitaan ja ne voimistavat yhteisöön kuuluvuuden tunnetta.

Etätyöskentelypäivinä itseohjautuvuus vahvistuu, sillä työympäristö on rauhallinen ja häiriötekijöitä ei ole samalla tavalla kuin lähipäivinä. Työ on tehokasta, aikaansaavaa ja tuottavaa.

Muistiinpanot pajasta työelämän tulevaisuus 13.10.2021, jossa työn tutkija Ilkka Halava kuvasi hybridityön mallia yllä olevalla tavalla.

 

“Olen työskennellyt pitkään ravintola-alalla, jossa työntekeminen on paikkariippuvaista, työtä tehdään siellä, minne asiakkaat tulevat viihtymään ja kuluttamaan.

 

Aloittaessani täällä Proakatemialla, siirryimme melko pian vallitsevien Covid-19 olosuhteiden vuoksi etätyöskentelyyn ja koin sen sopivan hyvin itselleni. Sillä työskentelyni on tehokasta rauhallisessa ympäristössä, etenkin lukemisen ja kirjoittamisen osalta. Nautin myös siitä, että aamuisin aikaa ei kulunut koulumatkoihin, ja yöunet olivat normaalia pidemmät.

Ruudun edessä työskentely tuntui ajoittain aika raskaalta, eikä sellaisina päivinä, jolloin koko päivä istuttiin ruudun edessä enää pystynyt keskittymään kirjoitustyöhön päivän päätteeksi. Niille varasin kalenterista omat kirjoituspäivät, jolloin aikaa ei käytetty pajaan tai muihin palavereihin.

Tulevaisuudessa haaveena, valmistumisen jälkeen, on hyödyntää hybridimallia omassa työskentelyssä ja tehdä työtä myös kotoa käsin. Nauttien kuitenkin työyhteisön tuomista vuorovaikutustilanteista esimerkiksi projekteissa, toimistolla tai lounastauolla työkavereiden kanssa.”

  • Krista Tikkanen

 

Kartoitus Kipinän työskentelytoiveista sekä työskentelyn haasteista ja eduista

 

Teetimme Kipinälle työskentelyyn liittyvän kyselyn, jossa kartoitimme tiimillemme mieluisimpia tapoja työskennellä. Kyselyyn vastasi 19/20 jäsentä Kipinästä ja analysoimme vastauksia tässä osiossa.

Kuviosta 1 selviää, että vastaajista 17 kertoo hybridityöskentelyn olevan itselleen mieluisin tapa työskennellä. Myös me koemme tämän olevan toimiva ja tehokas tapa työskentelyyn.

 

Lähityöskentelyn etuina on yhteinen oppiminen pajoissa ja projekteissa, eli vuorovaikuttaminen yhdessä. Paikan päällä ollessa on myös helpompaa verkostoitua muiden tiimiyrittäjien kanssa ja saada arvokkaita vinkkejä tekemiseen.

Vastanneista 2 kannattaa ainoastaan lähityöskentelyä Proakatemialla ja perustelee vastaustaan seuraavalla tavalla. Mielestäni hybridimalli on toiminut Kipinällä hyvin. Oletus on, että paikan päällä ollaan, jos siihen on mahdollisuus. Mutta etätyöskentely pitää sallia. En näe siinä mitään huonoja puolia.”

 

Kuvio1

 

Tiedustelimme kyselyssä, mitkä ovat merkittäviä etuja työskentelyssä, ja pyysimme valitsemaan 6 itselle tärkeintä etua (Kuvio2). Kaikki vaihtoehdot saivat ääniä, mutta näille annettiin eniten kannatusta:

  • Vapaus suunnitella oma työpäivä
  • Inspiroiva ja kannustava työyhteisö
  • Vuorovaikutus tiimin kanssa
  • Verkostoituminen: satunnaiset kohtaamiset esim. kahvitauot ja lounaat
  • Työyhteisön luottamus
  • Jatkuva kehittyminen ja oppiminen

 

Kuvio2

 

Pyysimme Kipinän jäseniä nimeämään 4 keskeisintä haastetta omassa työskentelyssä (Kuvio3). Jälleen kerran jokainen kohta sai ääniä, mutta keskeisimmiksi haasteiksi nousivat seuraavat asiat:

  • Rajojen asettaminen eli vaikeus erottaa työtä ja vapaa-aikaa
  • Joustamattomuus esimerkiksi läsnäolopakko
  • Epäselvät odotukset sekä vähäinen palaute omasta työskentelystä
  • Haasteet omassa ajan hallinnassa sekä aikaan saamisen vaikeus.

 

Kuvio3

Kyselyn vastausten perusteella voidaan todeta, että Kipinän halu työskennellä joustavasti ja tehokkaasti hybridimallin mukaisesti, saa paljon kannatusta.

Etuina koetaan olevan vapaus suunnitella oma työpäivä, ja haasteina joustamattomuus esimerkiksi läsnäolopakko. Hybridimalli mahdollistaa osallistumisen myös verkon yli yhteisiin pajoihin, jolloin tiimin asioista pysytään kärryillä, vaikka oltaisiin projektia suorittamassa toisella paikkakunnalla tai karanteenissa vallitsevien olosuhteiden vuoksi.

 

Asian kääntöpuolena on se, että suurimpana haasteena koetaan olevan rajojen asettaminen itselle, eli työn ja vapaan erottaminen toisistaan. Itsensä johtaminen vaatii priorisointia ja se toimii parhaiten niin, että listaa itselleen ylös päivän tavoitteet kalenteriin ja lopettaa siten työpäivän ajallaan, ollen sitten lähi- tai etätyöskentelyssä.

 

Itseohjautuvuudessa valmennuksen sekä vertaistuen määrä korostuu, sillä moni vastaajista kokee haasteeksi vähäisen palautteen sekä epäselvät odotukset. Luottamuksen syntyminen opiskelijoiden, valmennuksen sekä tiimin välillä vaatii palautetta sekä kannustusta. Ilman keskustelua siitä, millaisia odotuksia yksilöön tai tiimiin kohdistuu, voi olla vaikea hahmottaa kokonaisuutta, jääden helposti jälkeen opinnoissa. Tämän kertaantuessa, kuormitus kasvaa ja uupumisen kierre on valmis.

 

Joten koitetaan pitää huolta toistemme hyvinvoinnista, kannustamalla ja palautetta antamalla. Sillä vertaistuki arjessa lämmittää ja auttaa saamaan asioita aikaiseksi.

 

Lähteet:

 

Varamäki, A. 2019. Future Proof – Tulevaisuuden työkirja, Docendo Oy.

 

Ketonen, F. 2021. Muistiinpanot Ilkka Halavan pajasta ”Tulevaisuuden työelämä”, 13.10.2021

 

Suomen virallinen tilasto (SVT): työvoimatutkimus verkkojulkaisu, Lokakuu 2021, luettu 29.11.2021

http://www.stat.fi/til/tyti/2021/10/tyti_2021_10_2021-11-23_tie_001_fi.html

 

Savaspuro, M. 2020. Itseohjautuvuus tuli työpaikoille: mutta kukaan ei kertonut, miten sellainen ollaan. Alma Talent. Äänikirja.

 

Tikkanen, K. 2021. Muistiinpanot Ilkka Halavan pajasta “Tulevaisuuden työelämä”, 13.10.2021

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close