Tampere
28 Jan, Saturday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Kasvattava media



Kirjoittanut: Tomi Lehtonen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Mediakasvatus on tärkeä osa nykypäivän kokonaisvaltaista kasvatusta, sillä media on kaikkialla, eikä siltä voi välttyä. Digiaika on mahdollistanut monipuolisen markkinoinnin, vaikuttamisen ja tiedon jakamisen. Uutisia, mainoksia, sosiaalisen median sisältöjä, pelejä sekä suoratoistopalveluita on nykyään niin runsaasti, että emme ehdi elinaikanamme lukea, katsoa tai pelata kaikkia mahdollisia saatavilla olevia mediasisältöjä. Massiivisen informaatiotulvan joukosta onkin vaikeaa löytää itselle tärkeät ja hyödylliset mediasisällöt siten, että vältytään ahdistavilta ja pelottavilta sisällöiltä tai misinformaatiolta.

Digitaalinen media mahdollistaa lukuisia positiivisia asioita, jotka helpottavat arkielämää ja työntekoa sekä lisäävät ihmisten hyvinvointia. Varovaisuus kuitenkin kannattaa, sillä medialla voi olla hyvinkin suuri vaikutus omaan identiteettiin ja itseensä suhtautumiseen, elämän mielekkyyden kokemiseen, tunne-elämään ja -säätelyyn sekä kehitykseen ja kasvuun. Mediakasvatus ja monipuolisten mediataitojen kehittäminen ovatkin olennaisia elementtejä digiajan lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen kannalta.

Media kasvussa mukana

Median vaikutukset erityisesti lapsiin on herättänyt paljon kiinnostusta etenkin viime vuosina. Ongelmaksi ei olla nähty tutkimusten riittämättömyyttä, vaan syy-seuraussuhteiden päättelemistä median osaan lasten ja nuorten kehityksessä. Pienillä lapsilla on vähemmän keinoja käsitellä esimerkiksi pelottavia mediasisältöjä, sillä tunteiden hallinta ja tunnekokemusten tiedolliset puolustusmekanismit eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi. Toisaalta taas nuoret ovat pikkulapsia herkempiä joillekin median vaikutuksille, kuten itsemurhamalleille, riippuvuuksille sekä ylivoimaisille minäihanteille, sillä heidän identiteettinsä ja arvomaailmansa eivät ole vielä vakiintuneet. Median vaikutukset vaihtelevat siis yksilöittäin ja ihmisen kehitysvaiheesta riippuen. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Spisak 2015.)

Usein keskitytään median mahdollisiin negatiivisiin vaikutuksiin, mutta tulee myös muistaa, että sitä voidaan hyödyntää lasten ja nuorten kehityksen ja kasvun tukena. Media tarjoaa mm. laajan skaalan erilaisia tunne-elämyksiä, joiden avulla lapsi tai nuori voi harjoitella emotionaalisia kokemuksia ja tunteiden säätelyä niin sanotun sijaiskokemuksen kautta. Mediaa voidaan hyödyntää jo varhaislapsuudessa esimerkiksi perustunteiden tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelussa. Lisäksi sitä voidaan käyttää roolinottotaitojen ja empatiakyvyn harjoittelun tukena, sillä ne kehittyvät samaistumis- ja sijaiskokemusten avulla eläytymällä joko kuvitteellisiin tai realistisiin hahmoihin. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24.) Medialla on siis paikkansa nykyihmisen kehityksessä ja sen tukemisessa, sitä tulisi kuitenkin hyödyntää tarkoituksenmukaisesti eri ikäryhmille soveltuvalla tavalla.

Saduista eroahdistukseen

Pieni lapsi on hyvin erilainen median käyttäjä, kuin teini-ikäinen tai aikuinen, ja kyvyt käsitellä mediassa esitettyjä sisältöjä ovat hyvin eri tasolla. Lapsen havainnot ja tulkinnat maailmasta syntyvät vuorovaikutuksessa hänen sosiaalisen ympäristönsä kanssa. Lapsi poimii tietoja ympäristöstään ja yhdistää niitä aiempiin kokemuksiinsa sekä läheisiltä opittuihin malleihin. Tästä syystä lapset oppivatkin median käyttöä havainnoimalla lähipiiriään. Etenkin pienten lasten median käyttö on läheisten median käytön seuraamista, musiikin, radion ja kirjojen kuuntelemista sekä lapsille suunnattujen ohjelmien katsomista. Keskiössä ovatkin lähinnä hyvän olon ja viihteen etsintä, ajankulutus ja sosiaalisten suhteiden ylläpito. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Huhtanen 2016, 7-9.)

Pieni lapsi hahmottaa kaoottista maailmaa selkeiden kaavojen avulla, joita myös heille suunnatuissa mediasisällöissä noudatetaan. Erityisen pelottavia mediassa esiintyviä asioita saattavat olla takaumat, yllättävät leikkaukset ja siirtymät sekä hahmojen muodonmuutokset. Lapsille tärkeitä samaistumiskohtia tarjotaan usein erilaisten satujen muodossa, joissa tarina on riittävän yksinkertainen, että pienikin lapsi pystyy eläytymään hahmoihin ja erottamaan hyvän ja pahan toisistaan. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Huhtanen 2016, 9.)

Taaperoikäisen lapsen mediakasvatuksessa olennaista ovat lapsentahtinen vuorovaikutus ja pienet yhteiset hetket median äärellä. Heidän kanssaan tulisi jakaa yhdessä havaintoja, oppia nimeämään asioita ja esineitä sekä nauttia kielellisestä ja kehollisesta ilmaisusta. (Sommers-Piiroinen, Valkonen & Salomaa n.d.) Taaperoikäisen yksi keskeinen kehitystehtävä on hallita erillisyyden tunnetta, eli eroahdistusta vanhemmista. Heille suunnatun mediasisällön teemana usein onkin hyvästelyt, yksin jääminen tai eksyminen vanhemmista. Tietylle ikäryhmälle kohdistetulla mediasisällöllä pyritään siis luomaan samaistumispintaa vetoamalla heidän tunne-elämän, maailmankatsomuksen tai henkilökohtaisten kokemusten eri osa-alueisiin. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24.)

Yksinkertaisuudesta ironiaan

Leikki-ikäisten lasten (3–6-vuotiaat) mediasisällöissä keskitytään eniten kuvalliseen ja äänelliseen informaatioon, sillä he hahmottavat maailmaa konkreettisten, havaittavien asioiden kautta. Tässä iässä mielikuvitus on rikkaimmillaan ja ajatuksia leimaa maagisuus, minkä takia sadut ja tarinat vetoavat erityisesti leikki-ikäisiin. Tarinoiden ja mediassa esitettyjen hahmojen avulla leikki-ikäiset lapset voivat eläytyä monenlaisiin tunteisiin ja harjoitella erilaisia toimintatapoja. Leikki-ikäiset lapset alkavat kiinnostua myös digitaalisesta pelaamisesta, josta usein kasvaa suosittu ajanviete lastenohjelmien katselun rinnalle. Media voi myös auttaa rikastuttamaan lapsen leikkiä, mielikuvitusta sekä kielellistä ilmaisua lapsen oppiessa esimerkiksi uusia sanoja sekä toimintatapoja. Tärkeää onkin, että leikki-ikäisen mediakasvatuksessa huomioidaan mahdollisimman monenlaisten sisältöjen ja samaistumispintojen tarjoaminen. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Huhtanen 2016, 9; Sommers-Piiroinen, Valkonen & Salomaa n.d.)

Lapsen todellisuudentaju alkaa kehittyä viiden ikävuoden tienoilla, mikä vaikuttaa selkeästi faktan ja fiktion erottelukykyyn. Tätä nuoremmat eivät siis osaa vielä erottaa esim. elokuvassa esitettyjä fiktiivisiä hahmoja todellisen elämän ihmisistä. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24.) Lasta voidaan tukea ja auttaa oppimaan erottamaan tosi ja epätosi esimerkiksi pohtimalla, mikä tekee saduissa ja ohjelmissa hyviksistä hyviä ja pahiksista pahoja (Huhtanen 2016, 8). Samoihin aikoihin lapsi alkaa myös hyväksyä sukupuoli-identiteettinsä ja seksuaalisen identiteetin rakentaminen alkaa. Seksuaalisen identiteetin rakentuminen lapsuusiässä keskittyy pääasiassa oman kasvavan kehon hallintaan ja hyväksyntään, ja on näin ollen erittäin herkkä aihealue. Seksuaalisesti latautuneet kuvat tai videot kiinnostavat ja kuohuttavat lapsen mieltä, mutta tällä ei ole vielä mahdollisuuksia ymmärtää seksiin liittyviä asioita. Liian varhainen altistuminen seksuaalisille teemoille voi häiritä lapsen tunne-elämän kehitystä ja tuoda haasteita myöhemmälle seksuaaliselle kehitykselle. Vasta myöhemmin puberteetin alkaessa seksuaalisuuteen liittyvien teemojen käsittely mediassa nousee tärkeään rooliin oman seksuaalisen identiteetin etsinnässä. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Sommers-Piiroinen, Valkonen & Salomaa n.d.)

Suurimmat harppaukset median tulkintataidoissa tapahtuvat viiden ja kymmenen ikävuoden välillä. Tällöin lapsi oppii hahmottamaan maailmaa sisäsyntyisten mallien ja mielikuvien kautta. Lapsi oppii luokittelemaan ja yleistämään havaintojaan ja mieltämään erilaisia tapahtumasarjoja, esimerkiksi aamutoimet. Lapsi oppii myös luokittelemaan median sisältöjä eri lajityyppeihin niiden realistisuuden mukaan. Alakouluikäinen (7–11-vuotias) on jo aktiivinen tiedon etsijä, innostunut lukija, pelaaja, sekä television ja tietokoneen käyttäjä. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24.) Alakoululaisten median käyttö keskittyy muiden tuottamien sisältöjen lukemisen ja katselemisen lisäksi pelaamiseen, tiedonhakuun ja ystävien kanssa keskusteluun (Huhtanen 2016, 9). Alakoululaiselle alkaa kehittyä taito vaativampien huumorin lajien, kuten ironian ja sarkasmin ymmärtämiseen. Tästä syystä alakouluikäisille suunnatuissa mediasisällöissä ja ohjelmissa alkaakin esiintyä kyseisiä huumorin lajeja, kuten moni milleniaali, joka muistaa lapsuudestaan Disneyn sarjat Waverly Placen velhot ja Hannah Montana voi todeta. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Sommers-Piiroinen, Valkonen & Salomaa n.d.)

Tunnekuohuja ja maailmantuskaa

Lapsen lähestyessä murrosikää, median vaikutus identiteetin rakentamisessa korostuu. Sosiaalisen median, pelien, kuvaohjelmien, elokuvien, mainosten ja muiden mediasisältöjen kautta nuori peilaa itseään suhteessa maailmaan. Nuoruus- ja murrosiässä tunne-elämä ja itseymmärrys voimistuvat ja kehittyvät, ja kiinnostukset alkavat suuntautua pikkuhiljaa ideologisiin pohdintoihin sekä maailman tapahtumiin. Nuoren mediakasvatuksessa aikuisen ohjaus ja palaute ovat kuitenkin vielä tärkeitä, ja aikuisen tuella nuori voi pohtia turvallisesti omien ajatustensa ja mielipiteidensä suuntaa. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Mannerheimin lastensuojeluliitto 2021.)

Nuorella on jo paremmat edellytykset ymmärtää ja käsitellä median herättämiä tunne-elämyksiä, kuten seksi-, kauhu- ja väkivaltakuvauksia. Mediassa murrosikäinen usein hakeekin juuri näitä kiellettyjä ja paheksuttuja sisältöjä, sillä kyseiset viihdemuodot vetoavat nuorten voimakkaaseen riskinottohaluun samalla ruokkien myllertävää tunne-elämää. Lisäksi ne tarjoavat mahdollisuuden testata oman kesto- ja sietokyvyn rajoja. Nuoret ovat kuitenkin vielä herkkiä ääri-ilmiöille, uusille elämyksille, kokemuksille ja ideologisille vaikutteille, koska elämänkokemus ei ole vielä riittävä kaikenlaisten näkemysten kriittiseen arviointiin. Todellisen maailman ongelmat, kuten sodat, terrorismi, kehitysmaiden köyhyys ja ympäristöongelmat voivat tuntua ahdistavilta ja maailmantuska voi painaa mieltä nuoren eläytyessä kärsiviin tai vääryyttä kokeviin ihmisiin. Empaattinen eläytyminen on tärkeä inhimillinen taito, mutta joskus nuori voi tarvita aikuisen apua mieltä askarruttavien asioiden suhteellistamisessa ja etäännyttämisessä. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24.)

Etenkin kasvavat ja kehittyvät nuoret ovat alttiita median esittämille idoleille ja malleille, jotka luovat vertailukohteita ja joiden peilaaminen ohjaa samalla arvioimaan minän ja muun maailman suhdetta. Tyydyttävän identiteetin rakentuminen edellyttää tunteiden itsenäistymistä ja erillistämistä. Kasvaessa oma ajattelu itsenäistyy vähitellen toisten ajatusten ennakoinnista ja omat tunteet alkavat erottuvat muiden tunteista. Mitä heikommin identiteetti on kehittynyt, sitä hajaantuneempi käsitys ihmiselle kehittyy omasta erillisyydestään ja sitä enemmän hänen tulee luottaa ulkoisiin lähteisiin itsensä arvioimisessa. Mitä hajanaisempi identiteetti on, sitä voimakkaampia vaikutuksia median esittämillä malleilla on yksilöön. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24.)

Uuden sukupolven diginatiivit

Nuoret uppoutuvat usein laitteiden ja median eri palveluiden äärelle pitkiksikin ajoiksi. Digitaalisilla ympäristöillä on kuitenkin nuorille suuri merkitys etenkin ystävyyssuhteiden kannalta. Sosiaalisen median avulla nuoret paitsi ylläpitävät jo olemassa olevia sosiaalisia suhteita, luovat myös uusia ja hankkivat tietoa ympäröivästä maailmasta. Näillä digitaalisilla ympäristöillä on merkittävä osuus nuoren kasvussa kohti aikuisuutta ja oikein käytettynä ne voivat lisätä hyvinvointia, tukea kasvua ja kehitystä sekä mahdollistaa osallisuuden ja tiedon saamisen itselle tärkeistä asioista. (Mannerheimin lastensuojeluliitto 2021.)

Nykypäivän nuoria kutsutaan usein diginatiiveiksi, jolla tarkoitetaan verkkomaailmassa kaiken osaavaa nettisukupolvea, joka on kasvanut Internetin ja sosiaalisen median rinnalla. Vaikka nuoret ovatkin taitavia tiedonetsijöitä ja näppäriä tietotekniikan käyttäjiä, ei tämä kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi vielä täysin kehittynyt tai kriittinen medialukutaito. Esimerkiksi lukioikäisillä esiintyy vielä haasteita informaation kriittisessä arvioinnissa. (Rahja 2013.) Mediataitoja opitaan lapsuudessa ja nuoruudessa ja kriittinen tiedon arviointi kehittyy vähitellen elämänkokemuksen ja lähdekritiikin lisääntyessä. Kukaan ei kuitenkaan synnynnäisesti osaa käyttää Internetiä, sosiaalista mediaa tai omaa yliluonnollisia mediataitoja. Kyseisiä taitoja opitaan läpi elämän, vaikka niiden harjoittelu alkaakin nykyään jo pikkulapsena. Uuden sukupolven nuoret mielletään usein natiivisti digiä puhuviksi ja ymmärtäviksi, vaikka heilläkin mediataidot ovat vasta kehittymässä.

Mediakasvatuksen tavoite ja tarkoitus

Internet, sosiaalinen media, digitaaliset pelit, elokuvat, mainokset, medialaitteet, sovellukset ja älypuhelimet ovat kaikki osa mediaa ja tiivis osa nykyihmisen elämää. Ihmisen kykyyn tulkita mediamaailmaa ja -sisältöä vaikuttavat tunne-elämä, sosiaaliset taidot, kognitiivinen kehitystaso, kokemukset, kasvatus sekä maailmankuva. Digitaalinen media muodostaa yhden keskeisen kasvuympäristön, jossa myönteistä toimintaa pyritään tukemaan mediakasvatuksella. Mediakasvatuksen tavoite onkin monipuolisten mediataitojen, digihyvinvoinnin ja tasapainoisen media-arjen kehittäminen. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Mannerheimin lastensuojeluliitto 2022.)

Lapset ja nuoret tarvitsevat median käytössä opastuksen ja tuen lisäksi paljon kuuntelua, läsnäoloa ja yhdessä tekemistä sekä oppimista. Lisäksi heitä on hyvä opettaa pohtimaan omaa suhdetta mediaan jo hyvissä ajoin. Digitaalisia välineitä voidaan hyödyntää monipuolisesti eri asioiden tutkimiseen, ilmaisuun, oppimiseen, työntekoon sekä vapaa-ajan viettoon. Kuitenkin se, miten ihminen käyttää mediaa ja sen palveluita, muodostuu pitkälti kotona ja vertaisilta opittujen ja sisäistettyjen mallien mukaisesti. Mediakasvatuksen tarkoituksena on opettaa ja ohjata nuoria ja lapsia käyttämään mediaa tietoisesti, turvallisesti, vastuullisesti ja tasapainoisesti. (Salokoski & Mustonen 2007, 18-24; Mannerheimin lastensuojeluliitto 2022; Sommers-Piiroinen, Valkonen & Salomaa n.d.)

Suosittelen aiheesta kiinnostuneita jatkamaan lukemista esseellä nimeltä Sosiaalisen median valtakausi, jossa keskitytään sosiaalisen median vaikutuksiin ja mahdollisuuksiin. Essee löytyy myös Proakatemian esseepankista https://esseepankki.proakatemia.fi/sosiaalisen-median-valtakausi/

 

Lähteet:

Salokoski, T. & Mustonen, A. 2007. Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin – katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Viitattu 23.9.2022. https://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/ISBN978-952-99964-2-1.pdf

Spisak, S. 2015. Median vaikutukset ja suojaavat tekijät. Viitattu 23.9.2022. https://etelansyli.fi/wp-content/uploads/2013/08/tiivistelma_etelansyli.pdf

Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2022. Lapset ja media. Viitattu 3.10.2022. https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/lapset-ja-media/

Sommers-Piiroinen, J., Valkonen, S. & Salomaa, S. n.d. Miten toteutan vasun mukaista mediakasvatusta eri-ikäisten lasten kanssa? Tavoitteita ja sisältöjä taaperosta eskariin. Mediapoluilla. Viitattu 3.10.2022. https://www.mediapoluilla.fi/lapsi/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. 2021. 12-15-vuotias ja median käyttö. Viitattu 3.10.2022. https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/12-15-vuotias-ja-median-kaytto/

Huhtanen, E. 2016. Lasten mediamaailma pähkinänkuoressa. Viitattu 7.10.2022. https://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/Lasten-mediamaailma-pahkinankuoressa-1.pdf

Rahja, R. 2013. Nuorten mediamaailma pähkinänkuoressa. Viitattu 7.10.2022. http://mediakasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/06/nuorten_mediamaailma_pahkinankuoressa1.pdf

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close