Kyhäilimme, myhäilimme ja opiskelimme perjantaina täällä Proakatemialla. Tarkoitus oli viedä opintojamme eteenpäin muun muassa taloustiimin asioiden hoidon sekä kirjaesseiden kautta. Head of taloustiimiläisinä pidimme kyllä kelpo palaverin, mutta muu todellisuus oli hieman muuta.

Nyt, istumme vierekkäin ja kirjoitamme esseetä. (tavallaan tehtiin mitä piti) Kirjoitamme siitä, mitä juuri tapahtui: Lauloimme juuri autiolla Stagella kolme tuntia erilaisia populääri-musiikin kultakimpaleita sekä muutamia suomalaisia ”alamaailman räppilekoja”. Käytössämme oli kaksi mikrofonia (toinen oli sellainen musikaalikorvamikki), Genelecin kunnon kaijuttimet sekä screenille heijastut laulunsanat.

Tämä teksti on blogi-muotoinen motorola ainutlaatuisesta karaoke-hetkestämme.

Ensimmäisistä sointukierroista lähtien, unohdimme hetkeksi missä olemme. Olimme vähintäänkin Madison Square Gardenin lavalla. Flow-tila nappasi meidät mennessään. Emme säästelleet kurkkujamme ja äänihuuliamme. Lauloimme suoraan sisältämme, kaiken kuonan. Kuuntelimme, mitä biisit meille todella sanovat. Vuorottelimme. Kuuntelimme. Nauroimme ja nautimme hetkestä.

Kumpikaan meistä ei ehdoin tahdoin laula missä vain ja mitä vain, mutta nyt laulettiin mitä vain ja miten vain. Ei kainosteltu. Revittelimme muun muassa metallibändi System of a Downin – Radio / Video -kappaleen. Biisit vaihtelivat Eminemistä, Pyhimykseen ja Nightwishistä, Dire Straitsiin. Kuvitteellinen yleisö oli liekeissä. Keräilimme mielikuvitusalusvaatteita lavalta.

Arvoisat kanssaopiskelijat, suosittelemme lämmöllä tarttumaan erilaisiin kutkuttaviin hetkiin ja luovuuteen, jos siltä tuntuu. Aina välillä! Ehkei aina, kun pitäisi kirjoittaa esseitä..

Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja resursseja. Tänään halusimme laulaa Jonin kanssa. Löysimme akatemialta kaijuttimet, kaksi mikkiä ja screenin, mutta ilmankin oltaisiin pärjätty. Luovuus synnyttää luovuutta, sen takia myös tämä essee syntyi yhdeltä istumalta, kuvitteellisen keikamme bäkkäriltä!

Mitä viemme käytäntöön? Ei luvata mitään, mutta yksi biisi sai meidät pohtimaan, että tämän voisi vetää myös oikealle ihmisyleisölle. Kun et häpeile olla ihminen ja et häpeile nauttia elämästä, opit paljon itsestäsi ja vapaudut. Kun vapaudut, on taas helpompi hengittää. Ja elää, ja niin ja näin.

Motorolassa pohditaan myös kehitettävää. Molemmat meistä haluavat kehittää lisää omaa laulutaitoaan. Joni lisäsi myös, että hänen mielestään turhan harvoin tulee näin reviteltyä. Hän uskoo saaneensa energiaa viikoiksi tämän pienen luovan hulluudesta johdosta.

Laulaminen ja siinä samalla tanssiminen ja liikkuminen on muuten yllättävän raskasta. Olkaa siis armollisia niille rock-tähdille.

Tatua ja Jonia voi muuten vetää akatemian käytävillä hihasta ja tulla juttelemaan musiikista tai elokuvista.

Terveisin,

Tatu ja Joni, Revenasta!