Kaikki suomalaiset tietävät Nokian yrityksenä, joka vei suomalaista puhelinteknologiaa maailmalle menestyksekkäästi. Tämän tietää myös moni ulkomaalainen kysyttäessä heiltä ”tiedättekö mitään suomalaista tuotetta?”. Samanlaisen läpimurron on tehnyt myös Angry Birds. Siinäpä ne sitten suurin piirtein ovat, mikäli suomalaista raskasta teollisuutta ei lasketa mukaan hisseineen, jäänsärkijöineen ja paperikoneineen. Luin Saku Tuomisen ja Risto Kuulasmaan kirjoittaman kirjan Matkanopas, joka on kansainvälistymiseen tähtäävien yritysten niin sanottu opus. Kirjassa haastateltiin useaa suomalaista yritysjohtajaa, jotka olivat kansainvälistäneet toimintaansa. He kertoivat, minkälaisia haasteita matkan varrella oli ollut ja mitä kaikkea kansainvälistyminen on heiltä vaatinut. Kirjasta löytyy myös lukematon määrä vinkkejä kansainvälistymisestä kiinnostuneille yrityksille tai yksityishenkilöille.

Olen lähtenyt yrittäjän polulle, koska haluan työskennellä globaalisti. Jokaiseen asettamaani tavoitteeseen liittyy kansainvälistyminen rankalla kädellä. Esimerkiksi heti valmistumisen jälkeen tavoitteenani on pystyä toimimaan vähintään puolet vuodesta ulkomailla työskennellen itselleni tai tekemällä tuottavaa yritystoimintaa suomesta käsin niin, että se kattaa puolen vuoden asumis- ja elinkustannukset ulkomailla, uusia projekteja etsien. Jotta näihin tuleviin tavoitteisiin tulen joskus pääsemään, tulee minun sekä jokaisen joka haluaa kansainvälistyä, tehtävä mieletön määrä työtä. Tulee tutustua ulkomaalaisiin liikekulttuureihin sekä miettiä mikä on järkevin tapa itselle lähteä tavoittelemaan ulkomaan markkinoita. Tähänkin oli kirjassa useampia neuvoja, jotka kaikki pohjautuivat maailman yksinkertaisimpaan ja lyhimpään kansainvälistymisteoriaan ”Menestyäkseen kansainvälisesti ihmisen, tuotteen tai palvelun tulee olla tavoitellun kohderyhmän mielestä hyvä ja kiinnostava. S.27”.

Kuka sitten päättää mikä on hyvää ja kiinnostavaa? Kirjassa kerrottiin että ”Hyvyys ja kiinnostavuus perustuvat aina tavoitellun kohderyhmän mielikuvaan. S.30”. Eli käytännössä faktoilla tai sillä mitä mieltä sinä olet, ei ole mitään merkitystä. Ainoa merkityksellinen seikka on se, että mahdollisimman moni kohderyhmän asiakkaista pitää tuotetta, palvelua tai ihmistä kiinnostavana ja mielenkiitoisena. Se että luulemme jonkun jo esimerkiksi suomessa toimivan brändin tuotteen lyövän kuumille kiville ulkomailla, ei todellakaan tarkoita sitä. Mikäli kohderyhmä ei näy tuotetta mielenkiintoisena ja hyvänä ei se sitä myöskään tule ulkomailla olemaan, joten ulkomaille mentäessä tulisi aina muistaa mennä tuotteella joka osuu maan kohderyhmän tarpeisiin.

Mikä sitten on toimiva liiketoiminta joka vastaa kohderyhmän mieltymyksiä? Kirjan mukaan ”Aloittavien yritysten liiketoimintasuunnitelmassa on kaksi tyypillistä ongelmaa. Joko ne ovat niin isolla työllä tehtyjä ja jähmeitä, ettei niitä uskalleta muuttaa riittävän nopeasti, jos ja kun maailma muuttuu yllättäen. Tai sitten liiketoimintasuunnitelmaa ei ole käytännössä lainkaan. Vedetään fiiliksellä. S.62”. Lukemani perusteella maailmalle lähtiessä tärkeintä ei ole täydellinen tuote vaan intohimo asiaa kohtaan. Aiemmin mainitsemani nelikenttä malli koostuu neljästä osasta: vasemmalla on ei kiinnostava, oikealla kiinnostava, ylhäällä hyvä ja alhaalla ei hyvä. Tarkoitus on päästä oikeaan ylläkulmaan hyvän ja kiinnostavan ääripisteeseen. Kansainvälistymisstrategia on muutettu yksinkertaiseksi järjestelmälliseksi kaavaksi, joka koostuu viidestä osasta: ”1. Määrittele tavoite, 2. Analysoi kilpailu, 3. Tunnista lähtöpiste, 4. Laadi reitti ja 5. Uskalla lähteä. S.63”. Mikäli usko loppuu neljännen vaiheen kohdalla, ohjeistetaan kirjassa palaamaan takaisin kohtaan yksi ja toistamaan vaiheet 1-4. Maailman muuttuessa tulee prosessi toistaa jokaisen muutoksen kohdalla.

Mikäli kansainvälistyminen kiinnostaa, ei kannata yksin yrittää ilman tukea puskea isoon maailmaan. Kirjassakin ohjeistettiin tunnistamaan suunnannäyttäjät alalta, jolla toimit ja hyödyntämään niitä. Jotta tämä olisi mahdollista tulee sinun ensin: ”tunnistaa heidät, päästä heidän puheilleen ja onnistua vakuuttamaan heidät. S.93”. Tästä oli useita hyviä esimerkkejä, joista parhaiten mieleeni painui Duudsonit. Heidän kansainvälistymistarinaan suosittelen perehtymään.

Mistä sitten tiedät, että on aika ottaa seuraava askel ja lähteä kansainvälisille vesille? Tuntuuko suunnitelmasi: aivan realistiselta, melko haastavalta, todella vaikealta vai kenties epärealistiselta? kirjassa suositeltiin haastavan ja vaikean kohdalla lähtemään ja realistiselta tuntuvan suunnitelman kohdalla taas pohtimaan onko suunnitelma riittävän kunnianhimoinen. Mikäli suunnitelma tuntuu täysin epärealistiselta, saattaa se sitä ollakin. Mikäli tunnet että suunnitelma on epärealistinen, aloita prosessi alusta ja määrittele tavoitteesi ja kilpailijasi eri tavalla.

Lopuksi haluan vielä tuoda kirjan opeista esille kymmenen kansainvälistymisen haastetta, jotta voit tunnistaa ne suunnitellessasi omaa reittiäsi. 1. meillä ei ole jäänsärkijöitä. ”Meiltä puuttuu useilta aloita esimerkkejä siitä, että maailman valloittaminen Suomesta käsin on mahdollista. S.124.”. 2. Meillä on korkea lähtemisen kynnys. 3. Meillä on katteettoman suuret luulot itsestämme. 4. Pelkäämme epäonnistumista. 5. Emme tunne ketään. 6. Olemme jumissa tukirahojemme kanssa. 7. Emme tao kun rauta on kuumaa. 8. Olemme aivan liian vaatimattomia. 9. Inhoamme myymistä. 10. Emme ole riittävän kunnianhimoisia. ”Huono uutinen on se, että listassa on peräti kymmenen kohtaa. Hyvä uutinen on se, että mikään kohdista ei ole ylitsepääsemätön. S.122”.