Kannattavuus vs. jaksaminen

Yksilöessee – 2 ep.

Johdanto

”Suomalaiseen yhteiskuntaan on aikojen kuluessa juurtunut sinnittelyn kulttuuri. Sinnittelemme selviytyäksemme vastaan tulevista haasteista ja luodaksemme itsellemme hyvän elämän” (Hämäläinen, 2021, s. 4–5). Suomalaiset ovat tunnetusti sisukasta ja apua tarvitsematonta kansaa. Suomalaisten sisukkuus ja kovan työnteon moraali on peräisin historiasta, jossa suomalaiset olivat pieni köyhä kansa isompien mahtivaltioiden hallinnassa. Suomalaisten vaihtoehdot olivat joko tehdä sinnikkäästi töitä tai kuolla nälkään. Tämä sama sinnikkyyden ilmiö on edelleen tunnistettavissa varsinkin vanhempien sukupolvien keskuudessa. Nyt kun länsimainen sivistys on tuonut jokaiselle suomalaiselle historiallisesti loistavat elinolot ja menestyksen mahdollisuudet, ei tällaista turhaa sinnikkyyttä ja toisten avusta kieltäytymistä enää tarvitse harrastaa.

Tietenkin menestys vaatii kovaa työntekoa ja samalla tuuria. Mutta on hyvä välillä miettiä mikä on menestyksen hinta. Tarkoittaako se oman sosiaalisen elämän heikkenemistä, oman jaksamisen romahtamista tai jotain muuta haitallista. Menestyminen ja kova työnteko ei ole kaikkia varten. Valitettavan moni huomaa sen vasta siinä vaiheessa, kun on jo myöhäistä.

Yrittäjän arki

Monet aloittavat oman yrityksen siinä toivossa, että se tuo vapautta heidän elämäänsä. Yrittäjyys kuitenkin tuo mahdollisen vapauden myötä mukanaan valtavan vastuun kannettavaksi. Yrityksen aloittaminen vapauden ja pitkien lomien toivossa onkin huono valinta. Hyvin usein ne palkkatyössä toteutuvat lomapäivät jäävät yrittäjällä pitämättä. Yrittäjänä palkkatyöstä tullut perinteinen kuukausipalkka ei enää tulekaan itsestään tilille, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Yrityksen aloittaessa palkanmaksaminen on vaikeaa, sillä toiminta on vasta alussa, eikä yritykselle ole vielä tullut vakiintuneita kassavirtoja. Tämä on yrittäjyydessä se suurin ongelma ja uhkakuva.

Moni haluaisi pyörittää menestyvää yritystä, josta saisi nostettua itselleen hyvin palkkaa ja osinkoja, mutta totuus on se, että yrityksen menestymisen eteen pitää tehdä paljon työtä ja oikeita asioita. Alkuvaihe onkin yrityksille yleensä vaikein ja eniten työtä vaativa vaihe. Tässä vaiheessa suurin osa yrityksistäkin kaatuu.

Yrityksen menestyminen tai sen tavoittelu voi myös olla ahneelle ja liian innokkaalle yrittäjälle huono asia. Yrittäjänä työn tulos kulkee suhteessa tuloksen, eli yrittäjän palkan kanssa. Kuukausipalkkaisessa työssä palkka on joka kuukausi sama. Päivittäisellä tuloksella ei ole niin väliä, koska sama palkka tulee tilille kuitenkin. Yrittäjänä mitä enemmän tulee tulosta, sitä enemmän palkkaa. Tämä aiheuttaa usein sen, että ne lomapäivät jäävät pitämättä lisäeurojen toivossa. Kun lomat jäävät pitämättä, alkaa jaksaminen pikkuhiljaa hiipua. Usein jaksamisen hiipuminen ja jatkuva yrittäjän vastuista johtuva stressi ylikuormittavat yrittäjää, jonka kautta yrittäjän elämän kaikki osa-alueet kärsivät.

Kannattavuus

Jokaisen ihmisen kannattaa miettiä – ei pelkästään työasioissa – mitä jonkun asian aloittaminen tai tekeminen vaatii ja onko se sen arvoista. Menestyminen tai rikkaudet eivät tapahdu itsestään, vaan niiden eteen pitää tehdä uhrauksia.

Usein puhutaan kannattavuudesta ja siitä, kuinka kannattaa tehdä sitä ja tätä. Kannattavuudellakin on rajansa. Maksimaalisen kannattavuuden mahdollistaminen jossain asiassa saattaa syödä jonkin muun asian kannattavuutta. Otetaan esimerkiksi yrittäjä. Yrittäjä on 35-vuotias mies, jolla on vaimo ja kaksi lasta. Miehen maksimoidessa yrityksensä kannattavuus, eli tekemällä enemmän töitä pienemmällä palkalla, johtaa väistämättä miehen ja koko perheen elämänlaadun heikkenemiseen.

Kuten aikaisemminkin kirjoitin, menestyminen ja kannattavuus vaatii uhrauksia. On surullista, jos menestyminen vaatii uhrauksen oman perheen elämänlaadusta. Jokaisen tulisi välillä innostuessaankin pysähtyä miettimään mitä tämä asia tarjoaa ja mitä se vie pois tai heikentää. Ihminen on innostuessaan todella sokea kaikelle muulle, paitsi sen hetkisen innostumisen kohteelle. Usein tämä johtaa innostumisen kohteen ulkopuolella olevien asioiden ja innostujan suhteen heikkenemiseen. Kannattavuuteen, eli tekemiseen ja jaksamiseen, eli hyvään elämään tulee löytää kultainen keskitie, jos mistään elämän osa-alueista ei halua tinkiä. Tämä kultainen keskitie on jokaiselle erilainen, mutta silti hyvin moni ei sitä koskaan löydä ja joutuu tekemään valintoja, joiden lopputulos on joka tapauksessa huono jollain elämän osa-alueella.

Ongelma Proakatemialla

Olen huomannut Proakatemialla ongelman juuri kannattavuuden ja jaksamisen välillä. Proakatemialla kannustetaan suurin projekteihin ja aivan normaaliin kannattavaan yritystoimintaan. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että suuret projektit ja normaali kannattava yritystoiminta on kokopäiväistä työtä.

Proakatemialla opiskellessa on myös paljon muita suoritettavia asioita, kuin suuret projektit. On esseitä (joiden tekemättä jättämisestä rankaistaan 1000€ sakolla), on pajoja, oman tiimiyrityksen vastuualueita ja paljon muita Proakatemian tapahtumia. Kun kaikki nämä asiat laitetaan viikon aikatauluun, jää yrittäjyyden opiskelijalle viikossa noin 10-20 tuntia aikaa projekteille. Jos siis ajatellaan, että 40 tuntia on opiskelijan työmäärä viikossa.

Edes 20 tuntia ei lähimainkaan riitä suuren projektin pyörittämiseen. Tämä johtaa siihen, että suurten projektien pyörittäjät joutuvat hyvin usein tinkimään kaikista muista yrittäjyyden opiskeluihin liittyvistä asioista sekä omasta normaalin työajan ulkopuolella olevasta vapaa-ajasta. Eli projektia pyöritetään aamusta iltaan, jolloin jaksaminen ja elämän muut osa-alueet kärsivät.

Siksi olenkin sitä mieltä, että vaikka Proakatemia on yrittäjyyskoulu ja opintoihin kuuluu yrityksen perustaminen ja kannattavan liiketoiminnan harjoittaminen, ei Proakatemia ole kaikille oikea paikka aloittaa suuria projekteja. Usein suuria projekteja perustellaan sillä, että tunteja kertyy talteen ja seuraavan puolen vuoden aikana voi ottaa rennommin. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että projektin aikana jaksamisen heikkeneminen vaikuttaa negatiivistesti projektin pyörittäjän/pyörittäjien elämään.

Kehotankin jokaista Proakatemialaista pysähtymään ja miettimään: ”Olenko valmis tekemään suuria projekteja, mitä se vaatii ja mitä se tuo?”. Yrittäminen vaatii kovaa työntekoa, mutta Proakatemialla normaaliin 40 tuntiseen viikkoon jää enintään 20 tuntia viikossa aikaa työnteolle. 40 tunnin työviikko muuttuu nopeasti 60 tai 80 tunnin työviikoksi. On syytä tiedostaa, että aikaa on rajallisesti ja oma jaksaminen on tärkeämpi asia, kuin yksikään tuhat euroa, jonka projekti tuo.

Yhteenveto

Niin Proakatemialla, kuin kaikialla muuallakin, kannattaa aina miettiä kannattavuuden ja jaksamisen suhdetta ja sitä, onko valmis uhraamaan joitain asioita kannattavuuden maksimoimiseksi. Jokaisen tulisi etsiä itselleen kultaista keskitietä tärkeiden elämän osa-alueiden kannattavuuden ja jaksamisen välillä. Kun kultaisen keskitien löytää, on tehokkuus ja jaksaminen, eli hyvä elämä, parhaassa mahdollisessa lennossa. Liikaa on kaikille liikaa ja omat rajat on hyvä yrittää löytää jollain muulla tavalla, kuin kantapään kautta, koska pahimmassa tapauksessa silloin voi olla jo myöhäistä.

Lähteet

Hämäläinen, J. (2021). Jaksamisesta innostumiseen työssä ja elämässä. SAGA Egmont