Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Kaikki me ollaan erilaisia



Kirjoittanut: Rasmus Piiroinen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Idiootit ympärilläni
Thomas Erikson
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Varmaan jo ekalla viikolla, kun alotin Proakatemialla opiskelun, mulle suositeltiin lukuun Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjaa. Kuulosti hyvältä ja hauskalta idealta lukee se. En kuitenkaan ikinä lukenut sitä, sillä kuulin muilta huonoa palautetta kirjasta. ”Ei perustu mihinkään faktaan” ja niin edespäin, mulle sanottiin. Ja joo, eihän ihmisiä voi suoraan vaan jaotella neljään.

 

Noh, musta on aina tuntunut, että mun ympärillä olevat ihmiset ei ymmärrä mistään mitään. Ekan kerran ehkä just Proakatemialla tuntu, että täällähän on ihan viisasta väkeä. Nyt kuitenkin jostain syystä mulla on pariviikkoa ollut ajatus, että osa ihmisistä mun ympärillä ei ymmärrä ihan kaikkea. Tuntuu, että kaikki on vaikeaa.

 

Mä sitten pohdin hetken aikaa tätä ja muutaman ajatusten vaihdoksen jälkeen tulin siihen tulokseen mitä aina: kaikki me ei ajatella samalla tavalla, eikä kaikki asiat ole samanlaisia kaikille meille. Ihmiset kattoo maailmaa oman filtterin läpi ja elää niiden omaa totuuttaan. Minkäs sille mahtaa. Nyt kuitenkin ekaa kertaa tuli olo, että mä ehkä tahtosin oikeesti tietää, miten toisille pitää puhua, jotta ne näkis asioita samalla tavalla. Ja miten mun pitää ajatella, että näkisin niitä juttuja mitä muut näkee.

 

No sitten tuli mieleen juurikin tää ”Idiootit ympärilläni”. Ehkä nyt olis aika koittaa oppia jotain muista. Ja niin kuin odotinkin, kirja jo ensimmäisessä kappaleessa kertoi, että ihmiset on erilaisia! Wautsi. Mahtavaa kuitenkin se, etttä Erikson ei väitä tässä kirjassa puhuvansa täyttä totta, vaan kertoo asioita mitä on huomannut elämänsä aikana. Tää kirja on vähän niin kuin pintaraapasu ihmispsykologiasta ja tuntu, että tästä varmasi saadaan poimittua jotain mieltä rauhoittavaa.

 

Periaatteessa Erikson kertoo, että meihin vaikuttaa meidän varhaiskasvatus erittäin paljon, kaikki arvot ja uskomukset. Peruskäyttäytymis mallit muodostuu näiden pohjalta ja niitä on periaatteessa neljä. Sininen, punainen, vihreä ja keltainen. Vihreä on se yleisin.

 

Sininen on käytännössä analyyttinen, varovainen ja hitaasti reagoiva. Punainen reagoi nopeesti, ei pidä tehottumuudesta ja toimii välitömästi. Vihreet on vakaita, vähän kaiken sekotuksia, reagoi hitaasti, ei pidä konflikteista. Keltaset tahtoo ottaa kaikki mukaan messiin ja toimii impulsiivisesti. Aika jännää jo heti, kuinka näihin kategorioihin istuuntuu meidänkin tiimistä tietyt tyypit. Jo pelkästä tästä jaosta sain itselleni jotain rauhaa, sillä älysin, että mäkin oon idiootti muiden silmissä.

 

Kirjassa ekana lähdettiin pohtimaan millaisia punaset ihmiset on. Punaset käytännössä on niitä johtaja hahmoja, ketkä ei tahdo tuhlata aikaa ja saattaa välillä sanoo jotain vähän liiankin suoraan ja tylysti. Mutta punaset kuitenkin on super tärkeitä tiimissä, sillä ne saa todennäkösesti asioita tapahtumaan. Ne just on niitä ketkä ei ymmärrä miks asioita puntaroidaan niin paljon ja päätöksien tekeminen kestää kauan. Punaset on niitä ketkä tekee asioita, mitä muut eivät uskalla tai mitkä aiheuttavat epäröintiä. Ja voin vaan kuvitella kuinka turhauttavalta näistä tuntuukaan se ainainen jaaritteleminen ja kaiken kyseenalaistaminen, kun heille asiat on paljon selvempiä ja näkee sen lopputuloksen. Kirjassa sanottiinkin, että punaiset voivat hillitä itseään, mutta jossain vaiheessa se kaikki purkautuu. Ja tästä ehkä on näkynytkin merkkejä meidänkin tiimissä.

 

Keltasia tyyppejä luonnehdittiin taas tosi positiivisiks ja leikikkäiksi. Näille elämä on nautintoa ja ne löytää kaikesta aina sen ärsyttävän positiivisen reunan, vaikka kaikki näyttäskin pahalta ja tekis mieli ruveta murjottamaan. Keltaset on porukan viihdyttäjiä ja nauttivat siitä hyvästä tunnelmasta. Ne myös toimii vähän samalla tavalla kun punaset: tykkää nopeista päätöksistä. Tosin keltaiselta ihmiseltä ei välttämättä saa siihen järkevää perustelua, vaan asia perustellaan tunteella. Keltaset on hyvin sosiaalisia ja ne tykkää ihmiskontakteista.

 

Musta tuntuu, että kaikki keltaiset eivät kuitenkaan ymmärrä, että jokainen ihminen ei tykkää samalla tavalla olla huomion keskipisteenä ja hakea sosiaalisuutta. Meidän tiimissä myös on kuulunut sitä, että pitää mennä verkostoitumaan ja juttelemaan ihmisille. Itseltä tällänen vaatii taas älyttömästi energiaa ja oon aina ollut aivan loppu jonkun verkostoitumis tapahtuman jälkeen.

 

Erikson kertoo myös, etä keltasilla henkilöillä on paljon energiaa tehdä kaikkea ja tuntuu, että ne eivät ikinä väsähdä. Keltaiset ihmiset ovat myös tosi kekseliäitä ja ne löytää niitä näkökulmia, mitä muut eivät näe. Keltaisia ihmisä varmaan kannattaisikin tiimissä käyttää verkostojen rakentamiseen ja toiminnan kehittämiseen.

 

Kirjassa kerrotaan vihreiden tyyppien olevan kaiken keskiarvo. Ne on passiivisempia kuin keltaiset tai punaiset. Erikson sanoo, että vihreät tyypit eivät unohtele asioita, eivät suurentele omia tekojaan eikä ajattele asioita kilpailullisesti. Vihreät tyypit kuulostaa semi rennoilta kavereilta omaan korvaan. Vihreiden tyyppien kanssa on helppo tulla toimeen, sillä he ovat niin kuin suurin osa ihmisistä on. Vihreät ihmiset ymmärtävä käytännössä vähän kaikkia ja ovat ystävällisiä.

 

Tiimissä vihreet on aika tärkeitä. Ne toimii hyvin tiimipelaajina. Niille tiimit ja ryhmät menee muiden edelle. Vihreisiin on helppo luottaa ja he yleensä pitävätkin sanansa, jos sanovat tekevänsä jotain. Erikson myös heitti hauska esimerkin, että vihreät ovat niitä ketkä yleensä tuovat muille kahvia, sen sijaan, että itse kävisin täyttämässä vaan oman mukinsa. Hauska huomata, sillä meilläkin selkeesti toisille ihmisille se tulee luonnostaan. Tosin senkin huomaa, että porukka on oppinut samoille tavoille. Vihreät tosin eivät ole niin muutosketteriä, vaan kaikki uusi tuntuu hieman vaikealta. Mutta vihreät ovat hyvin ihmiskeskeisiä ja he aidosti välittävät muista ja muiden mielipiteistä.

 

Meillä tiimissä myös sanotaan paljon sitä, että pitäisi puhua suoraan. Vihreiltä tämä ei välttämättä onnistu niin hyvin kuin esim punaisilta, sillä he eivät tahdo pahoittaa muiden mieltä. Tää olis mun mielestä tärkeää ymmärtää, koska meilläkin varmasti suurin osa on vihreitä. Se vaan ei tule luonnostaan.

 

Vikana kirjassa kerrottiin sinisestä tyypistä. Mulla oli odous, että mä ehkä voisin olla tällänen. Siniset ovat perfektionisteja ja heillä on vastaus kaikkeen. Siniset pitävät faktoista ja ärsyttävästi korjaavat, jos joku kertoo jotain mikä ei ole faktaa. He eivät kuitenkaan yleensä kerro tietojaan, ellei joku kerro väärää tietoa. Sinisillä ei ole tarvetta tuoda omaa tietämystään esille omastatakaa. Mä tunnistan kyllä itteni tästä kuvauksesta. Tuntuu, että oon vähän väliä korjaamassa jonkun väitteitä, mutta samalla mulla ei oo mitään tarvetta tulla esittelemään mun osaamista, ellei sitä kysytä.

 

Erikson myös sanoi, että sinisillä ei oo mitään tarvetta nostaa itseään esille tai näyttää kaikille, että kuka on viisain. Siniselle riittää se, että hän itse tiedostaa sen. Ja musta valitettavasti tuntuu, että oon lausahtanut juurikin näin joskus meidän koko tiimille. Ei mua kiinnosa mitä muut ajattelee, kunhan itse tiedän mitä olen.

 

Kolahti myös hyvin kohta missä, Erikson sanoi, että sinistä on turha nostaa jalustalle ja juhlistaa. Huvittavaa kuinka itse just nyökkää vaan ja jatkaa elämää. Välillä kummastuttaa koko asia. Mulle riittää vaan se, että homma hoidettiin hyvin. Sitten voi jatkaa matkaa.

 

Ja vitsi kuinka oikeutettu olo tulikaan kohdasta missä sanottiin, että siniset ovat äärimmäiset varovaisia ja turvallisuuden hakuisia. Mietin heti meidän pajoja. En tainut sanoa ekaan puoleen vuoteen yhtään mitään niissä, mietin vain, eikä multa myöskään kukaan ikinä kysynyt vastaustakaan. Sinisille tyypeille on tyypillistä miettiä asiat kahdesti. Punaiset ja keltaiset eivät tätä ehkä ymmärrä, sillä he menisivät suoraan asiaan. Mulle on meidän tiimin punainen sanonut monesti kun mietin mitä sanoisin puhelimessa, että soitat vaan sinne etkä ajattele asiaa. Taas kun itse tahtoisin valmistautua kaikkiin mahdollisiin lopputuloksiin ja ennakoida mitä tapahtuu, jotta saan mahdollisimman hyvän lopputuloksen. Mutta oon oppinut tältä älyttömästi. Sillä ennen se ajatteleminen saattoi kestää niin pitkään, etten soittanut ollenkaan. Nyt ajattelen vähän aikaa, arvioin onko kyseessä kuinka vakava asia, ja jos se ei ole liian vakava niin sitten vaan soitan. Tärkeempiin asioihin tykkään vieläkin valmistautua pidempään, kunhan lopulta teenkin jotain.

 

Oli oikein ärsyttävää lukea sinisen kuvausta. Niin paljon asioita mitkä kuvasti mua. Niin paljon asioitaa, mikä varmasti vaikuttaa niin idioottimaisilta muista. Mä oon kylläkin tiedostetusti yrittänyt näitä piireteitä kehittää, jo ennen tän kirjan lukemistakin. Esimerkiksi pajoissa joidenkin asioiden sanominen tuntuu turhalta, joten oon sanonut erittäin turhia asioita, jotta saisin oman kynnykseni alemmaksi. Aina ei tarvitse ajatella kaikkea mitä sanoo. Rakastan ajattelemista ja yksityiskohtien miettimistä, sitä isoa kuvaa ja uskon, että siitä on älyttömästi hyötyä muillekkin. Kunhan vaan ymmärrän tuoda ilmi ajatuksiani.

 

Kuitenkin sain pientä helpotusta tosta kirjasta, kun näin selvästi miten erilaisia ihmistyyppejä onkaan. Vaikka joidenkin käytös vaikuttaa kummalliselta mulle, niin kyllä munkin käytös vaikuttaa kummalliselta toisille. Vielä pitäisi lukea kirjasta, kuinka näitä ihmistyyppejä olisi helpompi ymmärtää. Uskon, että sen jälkeen saan lisää uskoa kaikkeen tekemiseen ja tehokkaampaa tiimityöskentelyä.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close