Olen lukenut vähän aikaa sitten Carlos Castanedan teoksen ”Journey to Ixtlan”. Castaneda on tehnyt minulle todella hyvän vaikutuksen, koska hän kertoo tarinamuodossa vanhasta munkista nimeltään Don Juan, joka jaa kaikille elämänoppeja. Hänellä on alokas, jolle hän yrittää paljastaa koko maailman syvällisempiä salaisuuksia omien tarinoiden kautta. Kirjassa puhutaan enimmäkseen kielteisistä tunteista ja kuinka haitallisia ne ovat ihmiselle. Tunteita kannattaisi tutkia ihmisten kanssa tekemisessä, sillä jos ymmärrät omaa paikkaasi maailmassa, niin pystyt lähestymään toisia ihmisiä ympärillesi ja siitä syntyy positiivinen vaikutus.

Tunne, joista kerron tässä kirjoitelmassa on ylpeys eli omanarvontunto.

Ylpeys eli omanarvontunto

Ylpeys on suurin kuolemansynti ja kaikki muut kuolemansynnit ovat juureltaan ylpeydestä. Kun henkilö lokeroi itsensä muiden paremmaksi ihmiseksi, hän alkaa tuomita, halveksuttaa, vihata, ärsyyntyä. Omanarvontunto muihin nähden aiheuttaa ylimielisyyttä ja halua nöyryyttää joko sanalla, ajatuksella tai teolla. Lisäksi omanarvontunto aiheuttaa valtavan alitajuisen aggression, joka kääntyy sitten itse yksilöä vastaan.

Ylpeä ihminen ei voi eikä halua hyväksyä kielteisiä tilanteita. Ihminen ajattelee, että oma maailmakatsomus on yksi ja ainoa oikea katsomus maailmalle, ja se on kaikesta paras. Sillä tavalla hän alistaa muiden ihmisten maailmankatsomuksia väkivallan sekä aggression kautta. Ongelma piilee siinä, että tilanteet, jotka eivät täyttäneet kyseisen ihmisen alkuperäisiä odotuksiansa synnyttävät negatiivisia tunteita kuten vihaa, kaunaa, kateutta, sääliä ja niin edelleen.

Kuitenkin olet itse oman elämän luoja ja siksi olet itse vetänyt puoleensa sinun ympäröimäsi ihmisiä sekä tilanteita. Tämä maailma on hyvin tiivis ja sidottu, sillä sattumia ei ole olemassa. Esimerkkinä voi kuvitella yksittäinen solu elimistössä ja miksi itsepäinen solu ei pärjää kauan elimistössä. Mitä tapahtuu, jos solu alkaa yhtäkkiä taistelemaan koko elimistöä vastaan? Miten käy, jos yksittäinen solu rupea ajaa vain omia intressiä eikä ota huomioon koko kropan instressejä? Ensin elimistö tietenkin yrittää auttaa ja parannuttaa ”hukkunutta” solua, mutta jos sen yksittäisen solut haitalliset teot alkavat kokonaisvaltaisesti vaikuttaa negatiivisesti koko elimistön hyvinvointiin, elimistöllä ei ole muita vaihtoehtoja kuin tappaa keralla koko solu.

Miksi ylpeästä ihmisestä tulee samalla itsekeskeinen? Tietenkin sen takia, koska koko yksilön energia menee ”Minä olen oikeassa” ajatusmallin todistaakseen.

Ylpeys ja itsekeskeisyys ovat myrkyllisiä tunteita, mutta pitää ymmärtää, että jokaisella käyttäytymisellä sekä tunteella on alun perin positiivinen aikomus. Ylpeydellä on ajattelutapana positiivinen tarkoitus mm. halu huippuosaamiseen, halu tuntea olonsa rauhalliseksi ja mukavaksi ja halu julistaa itsensä koko maailmalle kertomalla jotain tärkeää.

Jos ihminen nostattaa omaa persoonansa esille muiden ihmisten katsomuksien hinnalla, se tarkoittaa sitä, että hän ei ole valmis hyväksymään muiden ihmisten maailmankatsomuksia. Sellaisia itsepäisiä ihmisiä tuntevat olevanaan parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa elämme hyvin tasapainotetussa maailmassa. Yleensä tämäntyyppiset ihmiset syrjäytyvät omaan egoonsa nopeasti ja siitä johtuva luottamuspula vaikeuttaa elämässä pärjäämistä heille. Tiimityöskeltelyssä se on varsinkin myrkyllistä, kun yksilö ei suostu puhaltamaan yhteen hiileen vaan yrittää koko ajan ajaa omia prioriteetteja.

Keinoja nöyryyden synnyttämiseen

Nöyryys on ylpeyden vastakohta. Patric Lencioni on puhunut samasta tunteesta omassa teoksessansa ”Paras mahdollinen joukkuepelaaja”, jossa hän asetti nöyryyttä tärkeämmäksi joukkuepelaajan ominaisuudeksi. Nälkä ja älykkyys tulivat vastaavasti nöyryyden jälkeen (s. 160, 2011, Paras mahdollinen joukkuepelaaja, Patric Lencioni).

Ensimmäinen askel nöyryyden korottamiseen on ottaa vastuuta omasta elämästä sekä omasta kohtalosta. Kun teet tämän yksinkertaisen teon niin ei enää tule edes mieleen suuttua jollekulle, sillä vastuu on sinun harteillasi. Ota ja hyväksy joka ikinen elämän tilanne juuri sellaisena, kun se on – ilman ylimääräistä kritiikkiä ja suuttumusta. Hyväksyntä on myös syvällinen ymmärrys siitä, että elämme tosi hyvin tasapainotetussa maailmassa ja kaikki elämään tullut vastoinkäymiset ovat hyväksi meille. Kritiikin tilalle voit rauhassa miettiä millä teoilla ja millä ajatuksilla olet vetänyt juuri tätä tilannetta puoleensa. Tässä voi käyttää vetovoiman lakia ”Samankaltaisuus vetää puoleensa samankaltaisuutta.”

Hyväksymällä omia tekoja ja tilanteita pitää myös oppia arvostamaan tasapuolisesti kaikkia yksilöitä. Ei ole mitään järkeä arvostaa vaikka alkoholiriippuvaista ja sukulaistasi. Maailmankaikkeuden tasolla he ovat tasavertaisia, sillä heillä molemmilla on oma rooli. Ihmisen kehossa ei vastaavasti ole parempia eikä tärkeämpiä soluja, vai oletko edelleenkin sitä mieltä, että aivosolu on tärkeämpi kuin sydänsolu?

Itsekeskeiset ja egosentriset ihmiset eivät yksinkertaisesti vielä löytyneet omaa paikkaansa ja ylpeys on selkä merkki heidän epätoivoisesta elämän tarkoituksen löytämisestä. Me voimme auttaa niitä ihmisiä synnyttämällä heissä merkityksellisyyden tunnetta.

Hyväksymisen lisäksi on kiitettävää omaa kohtaloa siitä, että pääset oppimaan jotain uutta, oli tilanne kuinka vakava tahansa. Joskus positiiviset aikomiset ovat tosi hyvin piilotettuja, mutta niitä löytyy aina.

Loppusanat

Tänään kerroin teille ylpeyden tunteesta ja siitä kuinka negatiivinen vaikutus elämän laadullesi se voi tuoda. Tutkimalla omia käyttäytymistapoja voi huomata omassa elämässä kehitettäviä kohtia. Kysymällä ”Miksi teet näin?”, ”Mikä positiivinen aikomus on tässä tilanteessa?”, ”Mihin tarkoitukseen tarvitsen juuri tätä tilannetta?” voi päätyä positiivisesti yllättäviin tuloksiin.

Lähteet:

1972, Carlos Castaneda, Journey to Ixtlan,  ‎Simon & Schuster

2016, Paras mahdollinen joukkuepelaaja, Patric Lencioni