Suomi on maailman suurin kahvin kuluttajamaa eikä ihme, sillä jokaista suomalaista kohden juodaan noin 10 kg kahvia vuodessa. Yksi suomalainen juo 3-5 kupillista kahvia päivittäin.

Vaaleapaahtoinen kahvi on edelleenkin suomalaisten suosikki, mutta ulkomaisten suurten kahvilaketjujen kuten amerikkalaisen Starsbucksin ja ruotsalaisen Espresso Housen rantautumisen myötä tummapaahtoiset vaihtoehdot ovat nostanut suosionsa peräti 20%. Erikoiskahvit ovat saaneet hyvän aseman suomalaisessa kahvikulttuurissamme ja se on madaltanut suomalaisten kynnystä lähteä kokeilemaan uusia kahvimakuja.

Suomi on ainoa maa, missä on laissa säädetty kahvitauko. Kahvitauko kuuluu jokaisen työpaikan työhyvinvointiin, sillä tauon aikana irrottaudutaan hetkeksi pois työasioista lämpimän kahvikupin ääreen. Näin on tehty vuosikymmenien ajan, mutta mietitkö koskaan mistä juomasi kahvi on saanut alkunsa ja miten se on päättynyt tänne sinun nautittavaksi?

Kahvin historia

Kahvin synnystä on ainakin kaksi kilpailevaa teoriaa. Sekä eurooppalaisilla, että arabeilla on oma teoria siitä, kuinka kahvi on saanut alkunsa. Kumpaakin teoriaa yhdistää kuitenkin näkemys siitä, että kahvin alkuperäinen koti on Etiopiassa.

Kahvin synnystä on kerrottu myös useita tarinoita. Yhdessä tarinoista kaksi kristittyä munkkia maistelivat eräänä päivänä sen enempää miettimättä kahvipavun marjoja ja hämmästelivät suuresti niiden vaikutusta. Arabien tarinoissa taas, sankarit ovat luonnollisesti muslimeja. Islamilaisten kirjoitusten mukaan jemeniläiset suufiveljeskuntien jäsenet huomasivat kahvin piristävän vaikutuksen. Pian suufit huomasivat kahvin avulla saavuttavansa mystisen hurmostilan.

Todellisuudessa emme voi tarkasti tietää miten ja milloin ihminen on kahvin löytänyt. Luotettavia todisteita ihmisen ja kahvin kohtaamisesta löytyy vasta noin 500 vuoden takaa, mutta kuitenkin kahvipensaita on kasvanut aikojen alusta saakka.

Kahvin historia Euroopassa on enimmäkseen arabica-kahvin historiaa. Arabica on kotoisin Etiopian läntiseltä ylängöltä Kaffan alueelta. Robusta-kahvin länsimaalaiset löysivät vasta 1800-luvulla Kongon sademetsistä. Tähän päivään mennessä ihminen on löytänyt paljon myös muita kahvilajikkeita, mutta niitä ei juurikaan hyödynnetä taloudellisesti.

Kofeiinin piristävä vaikutus edisti kahvin leviämistä. Kahvi nähtiin nimenomaan piristeenä ja lääkkeenä. Kahvi nautittiin kahvimarjoja syömällä. Marjat kuitenkin säilyivät heikosta ja sen takia niitä ruvettiin kuivattamaan auringossa. Kuivatut marjat syötiin yhdessä viljan kanssa ja tämä sekoitus muistuttaa hiukan nykyajan mysliä. Kahvipensaan osista keitettiin myös erilaisia juomia. Kahvipensaan osat laitettiin veteen ja annettiin hautua auringossa.  

Ensimmäisten paahtokokeilujen ajankohta on edelleen arvailujen varassa. Yhden legendan mukaan, joku marjoja syönyt oli vahingossa heittänyt pavun nuotioon ja huomannut kuinka hyvä tuoksu siitä tulee.

Kahvi pysyi niin pitkään marginaali-ilmiönä, kunnes sitä ei nähty enään pelkästään lääkeaineena. Kahvi alkoi yleistymään, kun marjan papua alettiin paahtaa ja jauhaa juomaa varten. Juoman vaikutusta alettiin myös yhdistämään sosiaaliseen yhdessäoloon.

1500-luvun alussa kahvia juotiin jo runsaasti niemimaan kaupungeissa. Kahvi maine ja imago oli kuitenkin heikko. Aluksi kahvia juotiin viinituvissa ja hiukan tämän jälkeen myös kahvituvissa. Kahviloista tuli kuitenkin pian vain miesten paikkoja, koska tietyt uskonnolliset piirit paheksuivat miesten ja naisten yhteistä oleskelua. Kahvinjuonti epäilytti myös monia siksi, koska se liitettiin vahvasti kahvipaikoissa käytävään poliittiseen keskusteluun. Vuonna 1511 kahvi julistettiin Mekassa kielletyksi ja kahvin myyjät saivat rangaistuksena ruoskan iskun. Kieltojen ja uhkailujen vaikutukset jäivät kuitenkin minimaalisiksi ja kahvin kulutus lisääntyi.

Jonkin ajan kuluttua kahvi lähti leviämään myös Euroopan maihin ja 1700-luvulla alkoi synkkä orjatalouden aika. Brasiliaan siirrettiin 5 miljoonaa orjaa, joiden voimin Brasilia nousi pian kahvin suurimmaksi tuottajamaaksi. Brasiliassa orjuus kiellettiin lailla vuonna 1888.

Pohjois-Amerikkaan kahvi saapui hollantilaisten mukana 1660-luvulla. Vuoteen 1850 tultaessa amerikkalaiset kuluttivat kahvia miltei neljä kiloa henkeä kohden, eli neljä kertaa enemmän eurooppalaiset.

1600 luvun lopulla britit ja ranskalaiset kiinnostuivat kahvista. Briteissä buumi jäi kuitenkin lyhyeksi, eivätkä kansalaiset oppineet koskaan juomaan kunnolla kahvia. Britit on aina yhdistetty enemmän teen ystäviksi.

Kahvin maailmanvalloitus päättyi 1900-luvun alussa Itä-Afrikkaan. Saksalaiset siirtomaaherrat istuttivat Mount Kenyan ja Kilimanjaron rinteille kahvipensaat. Kiertotie oli pitkä, koska matkaa kahvin kotiin Etiopiaan on vain muutama sata kilometri.

Kahvi-sana juontuu arabian kielen sanasta qahwa. (Nieminen & Puustinen 2014, 49-72.)

Kahvin tulo Suomeen

Ensimmäinen suomalainen maisteli tämän hetken tiedon mukaan kahvia vuonna 1636. Hän kuvaili kahvin makua palaneeksi ja epämiellyttäväksi. Siihen aikaan Suomi oli Ruotsin köyhä vasallimaa.

Aluksi kahvi oli vain korkea-arvoisten kansalaisten herkkua. Kahvia sai juodakseen myös kuninkaan hovissa työskentelevät. Pikkuhiljaa kahvi levisi kauppiaiden, virkamiesten ja sotilaiden mukana Suomeen. Kahvia alettiin juomaan yleisemmin Tukholmassa 1700-luvun alussa ja Suomen pääkaupungissa Turussa vuonna 1773.

Vuonna 1756 säädettiin ensimmäinen kahvin kieltolaki viideksi vuodeksi Ruotsi-Suomen kuninkaan toimesta. Kahvia pidettiin turhana nautintoaineena ja sen katsottiin olevan riski valtakunnan taloudelle. Kahvi kiellettiin lyhyemmiksi ajoiksi vielä monesti, kunnes vuonna 1802 Kustaa IV Adolf totesi kiellot turhiksi. Kieltolakien aikana kahvia salakuljetettiin Suomeen paljon etenkin Viipurin kautta.

Helsinkiin ensimmäinen kahvila avattiin vuonna 1830 ja vuosisadan puoliväliin mennessä kahvia juotiin jo koko Länsi-Suomessa. Näihin aikoihin kahvin hinta oli todella kallista ihmisten ostovoimaan verrattuna ja sitä pidettiin kalliina ylellisyysjuomana.

1900-luvulle tultaessa kahvia alettiin keittää myös arkena useamman kerran päivässä ja kulutus oli jo keskimäärin kaksi kiloa vuodessa henkilöä kohden.

Kahvin teollinen valmistus alkoi Suomessa ensi kerran vuonna 1883 C.F. Blombergin pienpaahtimon toimesta. Ensimmäisen ensisijaisesti jälleenmyyjille suunnatun paahtimon perusti suomalaisille hyvin tuttu nimi Gustav Paulig vuonna 1904.

Suomessa kahvi loppui vuonna 1943 ja kahvia säännösteltiin 15 vuoden ajan. Suomen ulkomaankauppa muuttui toisen maailmansodan aikana vaaralliseksi ja viimeinen kahvilaiva saapui Suomeen vuoden 1940 alussa.

Ajan kuluessa kahvin säilymistä on yritetty ratkoa monin eri keinoin muun muassa vakuunipeltipurkkien ja alumiinifoliosta valmistettujen pakkauksien avulla.

Raakakahvia tuodaan Suomeen nykyään neljä kertaa enemmän kuin 50 vuotta sitten.

Suomessa myydään Euroopan halvinta tarjouskahvia ja nämä saattavat pian jäädä historiaan, kun raakakahvin hinta nousee ja kulutus kehittyvissä maissa kasvaa. Pienpaahtimot yleistyvät ja kuluttaja ovat näyttäneet, että he voivat maksaa kahvista paljon enemmän kuin kaupat pyytävät peruskahvista. (Nieminen & Puustinen 2014, 58-87.)

Missä kahvi kasvaa?

Kahvia kasvatetaan 70 eri maassa ja ala työllistää 25 miljoonaa kahvinviljelijää. Kansainvälisen kahvijärjestön mukaan (International Coffee Organization, ICO) 125 miljoonaa ihmistä saavat toimeentulonsa kahvista (ico.org). Vettä juodaan eniten maailmassa ja kahvi tulee heti toisena perässä, joten kahvin merkitystä ei voi lainkaan vähätellä. Kahvilla on merkittävä asema myös sen takia, koska se on heti öljyn jälkeen maailman toiseksi tärkein vientituote.

Kahvi on vaativa kasvi siksi se ei esimerkiksi voi menestyä Suomen eikä Euroopan oloissa. Kylmyys tekee kahvipensaille hallaa, sillä kasvaakseen kahvi tarvitsee jatkuvan kahdenkymmenen asteen lämpötilan sekä hedelmällisen maaperän. Jatkuva kuumuus ei kuitenkaan ole kahville hyväksi vaan se tarvitsee myös sadetta, joka vuorottelee sopivassa suhteessa auringon kanssa.

Sen vuoksi kahvia kasvaa vain trooppisella vyöhykkeellä, Kauriin ja Kravun rajaamalla päiväntasaajan alueella. Kahviammattilaiset kutsuvat aluetta kahvivyöhykkeeksi, sillä siellä vallitsee ihanteellinen ilmasto kahvinviljelylle (Leppänen & Salomaa 2019, 16).

Arabica vs. Robusta

Kahvilajikkeita on tunnistettu kymmeniä, mutta vain kaksi päälajiketta hallitsevat maailman kahvintuotantoa. Nämä kaksi päälajiketta ovat arabica ja robusta.

Arabica on vaikeahoitoisempi pensas ja siksi myös kaupankäynnissä arvokkaampi verrattuna robustaan. Parhaimmat arabica-kahvit kasvatetaan ylängöillä 600-2,200 metrin merenpinnan yläpuolella, 15-30 asteen lämpötilassa. Arabicassa on vähemmän kofeiinia ja sen maku on vivahteikas sekä hedelmäisen makea.

Robusta on helppohoitoisempi kasvi, joka sietää paremmin lämpötilan vaihteluita kuin arabica. Sitä kasvatetaan 800 metrin merenpinnan yläpuolella, 24-35 asteen lämpötilassa. Robustan makua luonnehditaan voimakkaaksi ja siitä syystä se saattaa jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Robustan makujen kirjo ei ole yhtä laaja kuin arabican, mutta laadukkaasti tuotetussa ja käsitellyssä robustassa maistuu vivahteen tumma suklaata, pähkinää ja hedelmien sekoitusta.

Maailman kahvi lukuina

Kahvi on miljoonille ihmisille ainoa tulonlähde ja kansantalouden näkökulmasta erittäin tärkeä tuote. Kahvia viljellään 70 eri maissa, mutta suurimpia kahvintuotannon kärkimaita on vaan viisi. Kansainvälisen kahvijärjestön (ICO) mukaan Brasilia on listan kärjessä, toisena kiiri Vietnam, kolmas sija vie Kolumbia, neljäs Indonesia ja viides Etiopia.

Viiden kärki tuotantomaiden osuus kahvimarkkinoilla on valtava, sillä nämä tuottivat yhteensä 123,1 miljoonaa kiloa kahvia (a´ 60 kg säkki) vuonna 2018. (ico.org).

Kaikki kahvin tuottajamaat tuottivat  yhteensä 168,1 miljoonaa säkillistä raakakahvia (a´60 kg säkki). Raakakahvin tuotannon määrä nousi 4,5 % verrattuna edellisvuoteen 2017. Arabia viljellään eniten ja sen tuotannon määrä kasvoi 7,6%: lla 105,2 miljoonaan säkilliseen edellisvuoteen verrattuna. Robustan määrä laski 0,2%: lla 62,9 miljoonaan säkilliseen. (ico.org).

Maailman kahvinkulutus

Tiedätkö, että kahvia juodaan 2,2 miljardia kupillista päivittäin? Aivan en tiennyt mekään, mutta sen tiedämme, että luku on aivan uskomaton.

Eniten kahvia juodaan Euroopassa, Pohjoismaissa. Vuoden 2017/2018 tilaston mukaan Euroopassa kulutettiin noin 53 miljoonaa säkillistä kahvia (3 180 000 000 kg), yhden säkin ollessa 60 kg. Suomessa rakastetaan kahvia, sillä meillä nautitaan vuosittain noin 54 miljoonaa kiloa kahvia. Euroopan että koko maailman mittakaavassa tarkasteltuna Suomi sijoittuu kahvinkulutuksessa listan kärkipäähän ykköseksi. Ruotsissa juodaan toiseksi eniten kahvia.

Aasiassa ja Oseanissa kulutetiin 34 miljoonaa, Pohjois-Amerikassa 29,9 miljoonaa, Etelä-Amerikassa 26,9 miljoonaa, Afrikassa 11,7 miljoonaa ja Keski-Amerikassa ja Meksikossa yhteensä 5,2 miljoonaa säkillistä kahvia.

Kahvin kulutuksen määrä nousee tasaisesti joka vuosi 2% nopeudella. Kansainvälisen kahvijärjestön karkean arvion mukaan kahvin kulutus nousee 164,99 miljoonaan säkilliseen vuonna 2018/2019. (ico.org).

Loppusanat

Kahvista voi kirjoittaa vaikka kokonaisen romaanin, sillä aihealue on sen verran laaja. Laaja sillä kahvista puhuttaessa nivoutuu nämä asiat yhteen esimerkiksi kestävä kehitys,eettisyys, orja-/lapsityövoima ja ilmastomuutos. Mutta lopetellaan tällä kertaa näihin loppusanoihin.

Niinkuin aiemmin luki- kahvinviljely on tärkeää, sillä miljoonat ihmiset saavat siitä toimeentulonsa.

Kahvinviljely on vaativaa työtä eivätkä läheskään kaikki kahvintuottajat saa reilua korvausta työstään. Moni heistä elävät köyhyydessä, koska  kahvista saatava korvaus ei riitä kattamaan kahvintuotannon kuluja. Jotkut kahvinviljelijät saattavat jättää kahvinmarjat puihin, keräämättä, pienen hinnan vuoksi. Niin kauan kun kahvit kulkevat välikäsien kautta kahvinviljelijöiden tilanne ei muutu yhtään paremmaksi.

Nykyään on saatavilla Reilu Kauppa tai Fair Trade sertifikaateilla varustettuja kahvimerkkejä, mutta nekään eivät aina kerro 100% kahvin eettisestä tuotannosta. Sertifikaattien tavoitteena on turvata kahvinviljelijöiden toimeentulo ja taata kahville valoisampi tulevaisuus, mutta se ei onnistu ellei toimintaa ole täysin läpinäkyvää kahvipensaasta aina kuppiin asti.

Suomalaiset pienpaahtimot ostavat kahvinsa suoraan kahvinviljeljöiltä ilman välikäsiä ja se on yksi hyvä esimerkki eettisestä kahvista.

Vastuullisuus ei ole ainoastaan kahvinviljelijöiden, tukkureiden tai kahviyritysten harteilla vaan meidän kaikkien kahvinkuluttajien on tunnettava vastuumme. Kahvia ei kannata ostaa silmälaput päässä vaan on hyvä vaatia tietoa kahvien alkuperästä, laadusta, ympäristöön vaikuttavista seikoista sekä hankintaketjun eettisyydestä.

Jos haluamme muuttaa kahvialaa ja sen tulevaisuutta valoisammaksi on matkan aloitettava meistä itsestämme- muuttamalla kulutustottumuksiamme. Kannattaa ostaa laadukkaita kahveja ja kahvia keittää sen verran kuin juo eli kupillisen kerralla- ei litran tolkulla ja loput kaadetaan viemäriin. Sanotaan, että vastuullisuus kahvinkulutuksessa on tullut jäädäkseen, mutta mitä mieltä sinä olet siitä ja millaisena kahvinkuluttajana pidät itseäsi? Mitkä seikat vaikuttavat ostopäätökseesi kahvin hyllyllä? Huolettaako sinua kahvin tulevaisuus vai onko se sinulle aivan samantekevää?

LÄHTEET

International Coffee Organization. Luettu 10.4.2019. www.ico.org

Leppänen, P., & Salomaa, L. 2018. Kahvivallankumous. Helsinki: Like Kustannus Oy

Nieminen, P., & Puustinen, T. Kahvi: Suuri suomalainen intohimo. 2014. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.