Kahden päivän myynti

Tämä kirjoitelma on kuvaus Apajan myyntipäivistä – niin kuin minä ne muistan. Kuvaan tunnelmia ennen kyseisiä kisapäiviä, kisassa tapahtuvia asioita ja kisan käsittelyä jälkikäteen. Sijoituksemme oli toinen sija. Saavutimme yli 15 000€ myynnin tehden Proakatemian toiseksi suurimman tuloksen. Olimme mukana kisassa ensimmäistä kertaa.

Kun syksyllä istuimme alas koulun penkille, tuli myyntipäivät nopeasti puheenaiheeksi. Keväällä valitut tuotteet olivat tiedossa, mutta tarkemmista spekseistä emme tienneet paljoakaan. Tuotteet olivat Aglin sukat sekä kahvi Keisarinna. Myyntistrategian luomista vaikeutti epätietoisuus määrästä, myyntitavasta, hinnasta ja tuotetiedoista. Huomasimme, että oli vaikeaa lähteä suunnittelemaan mitään isompaa, koska yhteystyökumppanit vaativat tarkempia tietoja. Mitään tapahtumia tai itse järjestämiä yhteystyökumppaneita ei siis kylmiltään saanut hankittua. Jäimme siis odottelemaan informaatiota ja suuntasimme energiamme muihin projekteihin.

Pian oli pari viikkoa myyntipäiviin ja itse kisa oli taas tapetilla. Infoa ei edelleenkään ollut. Päätimme yhteistuumin, että myyntipäällikkömme on myyntipäivillä Antti Eloranta. Antin työ etukäteen ei näkynyt liiaksi muulle tiimille. Hän teki päätöksen myynnin muodosta, jakoi tiimimme osiin, mietti alueet jonka kukin tiimi ottaisi haltuun sekä kokosi komentopisteen itsellensä, josta tiimi sai apua tarvittaessa. Ei tehtävää varmasti ollutkaan monelle henkilölle, mutta huomasin joitakin nakertavan epätietoisuuden valmistelujen etenemisestä. Tässä varmasti pienellä viestinnällä olisi voinut tehdä hommasta paljon läpinäkyvämpää, jolla epätietoisuus oltaisiin kitketty pois. Toisaalta pelko asioiden mutkistamisesta saattaisi olla juurikin syy tiedottamisen puutteeseen. Apajassa ei oltu selkeytetty myyntipäällikön vastuusta tai oltu annettu luottamusta aikaisemmille johtajille toteuttaa itseään. Luottamuksen puutteen taas näen johtuvan siitä, että olemme vielä varsin nuori tiimi. Yhdessä tekemistä on alla vielä vähän.

Sunnuntaina 20.10 myyntipäivät eivät olleet vielä alkaneet mutta kävimme läpi maanantain ja tiistain tulevia tapahtumia. Palaveri osoittautui erittäin hyödylliseksi, sillä se säästi paljon aikaa maanantaiaamuna, kun isoimpiin kysymyksiin oltiin vastattu. Se myös rauhoitti hermoja ja takasi paremmat yöunet monelle.

Maanantaina 21.10 kokoonnuimme akatemialle kuulemaan aloituspuheen, joka virallisesti käynnisti myyntipäivät. Puheen jälkeen siirryimme Apajan omaan tiimitilaan, jossa kävimme nopeasti läpi päivän suunnitelman. Tunnelma oli jännittynyt. Päivän toimialueeksi minun tiimille valikoitui Nokia. Tiimit olivat neljän hengen kokoisia. Lähdimme hakemaan yhdessä autoa ja pohdimme, miten urakan aloittaisi. Oli jännittävää sekä vähän pelottavaa ajatella, että kohta marssisimme erilaisiin yrityksiin kylmiltään myymään heille sukkia sekä kahvia. Kun saimme auton parkkiin Nokialla, jäimme vielä lukemaan tuotteista tietoja, jotta kauppaaminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Päätimme lähteä myymään tuotteita pareittain, mikä oli erittäin hyvä päätös. Parittaisessa myynnissä toinen pystyi tsemppaamaan toista henkilöä, mikä pitkän ja paineistetun päivän kuluessa on erittäin arvokasta työtä. Pieniin yrityksiin oli helpompi myydä kuin isompiin, joissa vastuu ei ollut kenelläkään tai oikeaa henkilöä ei ollut tavoitettavissa. Oikean henkilön tavoittaminen onkin yksi avai asioita. Huomasimme erittäin hyödylliseksi googlata yrityksestä nopeasti pientä tietoa ja nimiä, kenelle kannattaisi jutella. Tiedonhaku helpotti kaupantekoa merkittävästi. Teollisuusalueilla joissakin toimistotiloissa toimii monia yrityksiä. Näihin paikkoihin ei ole mitään asiaa ilman aikaisempaa kontaktia. Aulassa päivystää vahtimestari, joka ei päästä käytäville myymään tuotteita. Tulevaisuutta ajatellen voisi olla hyvä ajatus mennä kirjaamaan kaikki yritykset, jotka toimivat tällaisissa komplekseissa, ja yrittää sopia tapaaminen.

Yritykset menivät kiinni melko aikaisin, ja palasimme takaisin akatemialle viideksi. Tämän ensimmäisen päivän puristuksen jälkeen tunsin itseni erittäin väsyneeksi, eikä selkeää tehtävää minulle löytynyt, joten menin kotiin keräämään akkuja ja valmistumaan henkisesti viimeistä päivää varten.

Tiistai 22.10.2019

Aamulla seitsemältä olimme taisteluvalmiudessa valmiina valloittamaan uutta aluetta. Seuraava alue oli Kangasala. Rohkeutta ja asennetta oli valmiiksi paljon. Jokainen puoti, joka vastaan tuli joutui meidän käsittelyyn. Pieniä kauppoja oli erittäin helppo tehdä. Itsevarmuuden kasvaessa aloimme tarjoamaan isompia paketteja, jotka menivät samalla vaivalla yhtä helposti myytäväksi. WhatsAppissa kannustettiin ja hurrattiin toisten isommille kaupoille. Tiimi puhalsi yhteen hiileen. Kaupan suuruutta oli mahdoton tietää etukäteen: kauppaa saattoi syntyä minkä näköisestä rakennuksesta ikinä. Henkilökohtaisesti sain sen todistaa, kun etsimme sisäänpääsyä erään taksifirman tiloihin, missä toimi muutama muukin yritys. Rakennus itsessään oli iso, kaksikerroksinen kerrostalo. Toinen pari meni etsimään kauppaa toisen pään sisäänkäynnistä. Hiljaisuudessa kapusimme toiseen kerrokseen.  Käytävän päädyssä olevassa mutkassa törmäsimme toisesta sisäänkäynnistä menevään pariin. Käytävällä oli kaksi ovea joista koputin toiseen -ilman vastausta. Toinen pari koputti toiseen oveen, josta meidän kaikkien yllätykseksi avattiin. 30 minuuttia myöhemmin oli tehty monen tuhannen euron kauppa: saimme myytyä 1000 paria sukkia ja toinen 1000 pakettia kahvia.  Yritykset menivät jälleen kiinni, mutta taistelumentaliteetti oli kova koko tiimillä. Yritysten kiinni menemisen jälkeen neuvottelimme Lielahden Prisman kanssa ständipaikasta, jossa myimme muutaman tunnin sukkia heikolla menestyksellä. Sen jälkeen kävin raviradalla etsimässä mahdollisia ostajia vielä heikommalla menestyksellä. Vaikka ravit olivat käynnissä, ei sukkien ja kahvin myyminen ollut soveliasta alueella. Itse ravit olivat viihdyttävät. Ravien jälkeen palasin akatemialle, mistä kello kymmeneltä illalla rantauduimme kävellen kaupungeille myymään viimeisiä tuotteita. Parkkipaikat toimivat erittäin hyvin. Itse keskusta ei niinkään toiminut sillä tuntui, että akatemian ulkopuolisia ihmisiä ei hirveästi paikalla ollut. Myös kauppa suoraan autosta toimi hyvin ja kauppa saattoi syntyä autolla liikkuessa vain ikkunan avaamalla. Keinoja oli monia, mutta kellon lyödessä 23.59 myynti lopetettiin ja apajalaiset pääsivät vihdoin lepäämään.

Keskiviikko 23.10.2019

Kun voittaja julkaistiin ja tieto toisesta sijasta mätkähti eteen, oli ensimmäinen tunne pettymys. Koko tiimi oli tehnyt paljon töitä tehden samalla historiaa koko akatemian myynnissä. Tärkein oppi yrittämisessä kuitenkin on kaatumisen jälkeinen ylös nouseminen. Hetken surkuttelun jälkeen ymmärsimme, että teimme erittäin hyvää työtä tiiminä ja tätä saavutusta olisi tyhmää hukata häviön takia. Kliseiseltä kuin se kuulostaa, niin olimme voittaneet itsemme ja ensimmäistä kertaa osallistuessa oikeasti haastaneet vanhempia tiimejä. Apaja on voittanut monia palkintoja, mutta koskaan niitä ei ole juhlittu. Nyt vihdoin juhlimme häviötämme.