Tampere
29 Jun, Wednesday
21° C

Proakatemian esseepankki

Kahden päivän kekkerit



Kirjoittanut: Jasmi Koskela - tiimistä Roima.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Olen osallistunut tänä keväänä tuutorikoulutukseen, jonka johdosta minusta tulee vertaistuutori seuraavana syksynä aloittaville pinkuille. Koulutukseen sisältyy kahden päivän ja yhden yön mittainen Kopterikoulutus Virroilla, jossa olimme tänä viikonloppuna 25.-26.3.2022. Kopterikoulutuksen teemoina oli tutustua mahdollisimman moneen uuteen ihmiseen eri aloilta, oppia esiintymään ja mokaamaan, sekä saada tuutoroinnissa tarvittavaa tietoa TAMK:ista. Päivät Virroilla olivat kokonaan aikataulutettuja ja ne sisälsivät paljon asiaa aamusta iltaan. Innokkaimmat osallistujat valvoivat myös melkein koko yön. Kopterikoulutuksen jälkeen jäin pohdiskelemaan sitä, että mitä kaikkea olenkaan jo oppinut Proakatemialla tähän mennessä ja kuinka jotkut näistä tiedoista ja taidoista näkyivät minussa tuon kahden päivän aikana. Lisäksi mietin miten tuutorointikoulutuksesta saadut uudet opit auttavat minua kehittymään myös jatkossa.

 

Verkostoitumistaidot

Ennen Proakatemiaa en ole osannut ajatella verkostojen merkitystä ja olen viihtynyt mukavuusalueella tuttujen ihmisten kanssa. Akatemian aikana olen kuitenkin oppinut, että mikäli minun eteeni tulee mahdollisuus tutustua uuteen ihmiseen, se kannattaa aina! Uudesta ihmisestä oppii valtavasti uutta. Olen myös oppinut keskustelutaitoja. Uskallan puhua avoimemmin itsestäni, sekä osaan kysyä enemmän avoimia kysymyksiä toisilta, jotka todennäköisemmin johtavat mielenkiintoisemman ja pidemmän keskustelun pariin verrattuna suljettuihin kysymyksiin.

 

Sosiaalinen patteri

Lukioaikoina sosiaalisten tilanteiden sietokykyni oli hyvin rajoittunut. Uuvuin nopeasti päivän aikana ja iltaisin en halunnut enää lähteä kotoa mihinkään, sillä tarvitsin paljon aikaa yksinoloon ja akkujen lataamiseen. Kopterikoulutuksen lopussa kuitenkin havahduin siihen, että olin tutustunut moneen uuteen ihmiseen, eikä se itsessään puuduttanut minua samalla tavalla. Mietin, että miten voi olla niin, mutta vastaus on varmasti Proakatemia. Akatemialla joutuu koko ajan pitämään pientä varausta siihen, että tutustuu hetkenä minä hyvänsä uuteen ihmiseen. Jokainen päivä voi päättyä ihan eri tavalla kuin miten sen olisi aamulla suunnitellut. Proakatemian myötä sosiaalisen patterini tilavuus on kasvanut, enkä enää tarvitse samaa aikaa palautumiseen.

 

Rauhoittuminen tilanteisiin

Akatemian myötä olen alkanut keskittymään tilanteisiin paremmin. Käytän huomattavasti vähemmän kännykkää tilanteissa, joissa voin jutella muiden kanssa. Keskityn myös muiden kuuntelemiseen ja siihen, että keskusteluhetkistä syntyisi dialogeja. Myöskin hiljaisten hetkien sietokykyni on kasvanut. Vaikka olisikin hiljaista, en heti ala etsimään kännykkää, vaan alan ajatella. Yksi mielenkiintoinen juttu on myös se, kuinka olen oppinut arvostamaan toisten puheenvuoroa. Mikäli joku puhuu, olen itse hiljaa ja keskityn siihen mitä toinen haluaa kertoa. Nämä ovat suoraan paja- ja solutilanteista opittuja asioita.

 

Fasilitointi

TAMK:in opiskelu-uran alussa jokainen opiskelija osallistuu Self Hack -päivään. Aikaisemmin päivässä on ollut omat vetäjänsä, mutta jatkossa vastuu siirtyy tuutoreille. Tämän vuoksi opiskelimme Kopterikoulutuksessa fasilitointia. Fasilitointi tarkoittaa tavoitteellista ryhmän ohjaamista. Fasilitaattorin tärkein tehtävä on rakentaa toimiva reitti käsiteltävästä aiheesta loppuratkaisuun. Hyvän fasilitaattorin avulla osallistujat voivat keskittyä itse täysin aiheeseen, sekä oman osaamisensa esiin tuomiseen. Fasilitoituun tilaisuuteen liittyy myös odotuksia konkreettisesta lopputulemasta. (Fasilitointi – Konkreettisia tuloksia ja merkityksellisiä kokemuksia ryhmässä 2020.)

 

Akatemialla olen päässyt harjoittelemaan fasilitointia pajatilanteissa. Olen oppinut fasilitoinnista sen, että mitä huolellisemmin tilaisuuden suunnittelee, sitä parempiin lopputuloksiin päästään. On tärkeää pitää huolta asian etenemisestä, siitä että harjoitteiden teolla on oikeasti kunnollinen merkitys ja tauotus on suunniteltu, jotta ryhmä jaksaa keskittyä. Pajoissa fasilitointi alkaa jo ennakkotehtävän antamisella. Ennakkotehtävällä on mielestäni olennainen rooli, sillä se helpottaa jokaisen virittäytymistä aiheeseen jo ennen pajan alkua. Fasilitointitilanteeseen liittyy myös esillä oloa ja johtamista. Pajojen ansiosta tähän on jo oppinut tottumaan, eikä aihe tuntunut niin ihmeelliseltä enää Kopterikoulutuksessa. Sain kuitenkin hyviä lisäoivalluksia fasilitoinnista. Fasilitointi esimerkiksi liitetään usein perinteiseen, hierarkkiseen johtamiseen, mutta fasilitointi ja perinteinen johtaminen ovat oikeasti käytännössä toistensa vastakohtia. Vaikka molempien tehtävä on ohjata jotain toimintaa eteenpäin, niin keskeisin ero on siinä, että yleensä perinteisessä johtamisessa annetaan jokin tehtävä ja odotus on, että alainen hoitaa sen. Fasilitaattorin tehtävä puolestaan on viritellä aiheen äärelle ja antaa ryhmän itse vaikuttaa siihen, millaiseen lopputulokseen päästään. (Fasilitointi – Konkreettisia tuloksia ja merkityksellisiä kokemuksia ryhmässä 2020; Tamkon tuutorikoulutus 2022.)

 

Arvonanto

Pienet teot merkitsevät eniten. Olen osallistunut kevään aikana Filosofia ja systeemiajattelun soluun. Solussa olemme katsoneet Esa Saarisen luentoja, joissa puhutaan paljon arvon luomisesta ja sen levittämisestä. Saarisen luennossa ”Kapteeni laskee alkulähdön” vuodelta 2017 pohditaan sitä, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, minkälaisia sanoja suustasi tulee ulos. Ajattelun kautta voi myös tietoisesti opetella sitä, että omassa puheessa olisi arvoa kohottavia sanoja, jotka levittävät ympärilleen pienen teon kautta paljon hyvää.

 

Luentojen myötä olen alkanut ajattelemaan omaa ajatteluani, sekä opettelemaan tietoisesti parempaa asennetta ja käytöstä. Yksi asia, josta on jo muodostunut itselleni hauska tapa, on se, että aina kun avaan oven toiselle, niin pelkän avaamisen lisäksi olen alkanut sanomaan sisään tuleville ihmisille myös ”Tervetuloa”. Toisaalta tämän tyylisiä asioita sanon paljon myös muutenkin ajattelemattani, sillä tykkään leikitellä sanoilla ja toivotella ihmisille kaikenlaista. Olen kuitenkin myös pohtinut, että mitä voisin sanoa tai tehdä tilanteissa enemmän, jotta tilanteen arvokkuus ja merkitys lisääntyisi. Tervetuloa-toivotus on mielestäni ihana, sillä aina kun joku on toivottanut minut johonkin tervetulleeksi, niin paikasta on tullut heti mukavampi ja lämpimämpi olo. Näin ollen olen alkanut toivottelemaan ihmisiä tervetulleeksi akatemian ovella, hissiin tullessa ja nyt myös esimerkiksi Kopterikoulutuksessa aina silloin, kun pidin ovea auki toisille. Toivotus on pieni ele, mutta se on saanut aikaan paljon hymyä ja hyvää mieltä.

 

Myöskin kiitollisuus asenteena on tärkeä osa arvostusta. Saarisen luennossa ”Helmikuinen kaulaliina” vuodelta 2021 pohditaan kiitollisuutta asenteena ja sitä, miten se voisi parantaa systeemeitä. Akatemialla autetaan paljon toisia ja ihmiset ovat helposti lähestyttäviä. On tärkeää muistaa se, että aina kun saamme toisilta jotakin, on se sitten sparrausta, oppeja tai ihan vain aikaa, niin kiittäminen ja toista nostattava arvostus ovat merkittäviä. Tämä akatemialla onkin ainakin omissa kokemuksissani toteutunut aika hienosti. On ollut ihanaa huomata, että vaikka ollaan kavereita ja sen johdosta saatetaan olettaa, että toinen haluaa tehdä sinun puolestasi jotain, niin silti kiitollisuus on pysynyt mukana. Kopterikoulutuksen lopussa oli tosi hienoa, että osan kanssa jopa halattiin, kiitettiin ja kerrottiin, että olipa mukavaa tutustua.

 

Priorisointi ja omat rajat

Proakatemialla erilaisia mahdollisuuksia on loputtomiin. On hienoa, että näiden mahdollisuuksien ansiosta jokainen voi rakentaa matkastaan juuri oman näköisen. Koska valinnanvaraa on, niin helposti kalenteri täyttyy vauhdilla ja tulee tunne, että tärkeimmille asioille ei jääkään aikaa, koska kalenterissa on jotain ihan muuta. Myös oma aika ja riittävä uni ovat tärkeitä asioita. Jutellessani eri akatemialaisten kanssa aiheesta olen huomannut, että tietyt priorisoinnin menetelmät helpottavat arjen suunnittelua. Yksi menetelmä on, että aina kun tulee mahdollisuus ottaa jokin tehtävä vastaan, on se sitten projekti, juontohomma tai Afterworkit tuttujen tai tuntemattomien kanssa, kannattaa miettiä, että tuleeko tämä mahdollisuus eteeni enää toiste, vai kannattaako tilaisuuteen tarttua juuri nyt.

 

Yksi hyvä työkalu priorisointiin on myös Eisenhowerin matriisi. Jaakko Sahimaa kirjoitti 2018 blogissaan siitä, kuinka meidän ei pitäisi antaa kiireellisten asioiden mennä tärkeiden asioiden edelle. Jos tuntuu, että on paljon kaikkea, mutta vaikea priorisoida sitä mikä on tärkeää juuri nyt, niin asioita voi laittaa erilaisiin lokeroihin. Eisenhowerin matriisista saa apua asioiden arvottamiseen ja siihen, että myös itselle tärkeät asiat pysyvät elämässä mukana, vaikka olisikin kiire. (Sahimaa 2018)

 

(Kuva 1. Sahimaa J. 2018. Eisenhowerin matriisi.)

 

Itse mietin ennen Kopterikoulutusta, että kerkeänkö lähtemään reissuun ollenkaan. Kopterikoulutus oli kyllä pakollinen osa tuutorikoulutusta, mutta mikäli ei olisi mitenkään kyennyt paikan päälle, niin koulutuksessa oli myös vaihtoehtona tehdä tehtäviä itsenäisesti. Alusta asti olin päättänyt, että haluan saada tästä kaiken irti, kun olen hommaan lähtenyt ja vaikka tuntui, että esseiden deadlinet ja kaikenlaiset nakkihommat puskivat päälle, niin ajattelin, että mahdollisuutta Kopterikoulutukseen ei tule enää ikinä toiste. Niinpä siis oli helppo päätös lähteä.

 

Tärkeä oppi on myös se, että hyvinvointia voi edistää samalla, vaikka tekee paljon asioita. Ennakointi on priorisoinnin ohella tärkeä työkalu varsinkin akatemiaelämässä, jossa ei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Jos osaan kuitenkin ennustaa, että minulla on seuraavat kaksi päivää täynnä tekemistä, niin suunnittelen ja valmistan hyvät ruoat etukäteen, jotta voin keskittyä päiviin kunnolla ilman huonoa omatuntoa siitä, että tulee syötyä vain epäterveellisesti mitä sattuu. Myös Sahimaa (2018) toteaa blogitekstissään sen, että mikäli emme mieti ja priorisoi elämäämme ollenkaan, niin helpot ja mukavat asiat tulevat korvaamaan tärkeät asiat. Priorisointi vaatiikin samalla myös taustatyötä omien arvojensa parissa. Täytyy tietää omat arvot ja tavoitteet, jotta voi tehdä niihin johtavia elämänvalintoja, sekä arvottaa niitä asioita, joista on hyötyä pidemmällä tähtäimellä.

 

Esiintyminen

Proakatemialla tulee paljon mahdollisuuksia harjoitella esiintymistä ja esillä olemista. Näihin mahdollisuuksiin voi tarttua usein tai niitä voi yrittää vältellä. Kopterikoulutuksessa harjoittelimme paljon leikkien kautta esiintymistä, sekä opettelimme taputtamaan ja nauramaan itsellemme, jos mokasimme. Kuluneen kevään aikana olen oppinut esiintymisentaitoja Kopterikoulutuksen lisäksi muun muassa Mavi-tiimin kautta kertoessani lukiolaisille Proakatemiasta, puhuessani projektorissa, akatemiaa esitellessä vierailijoille, sekä esimerkiksi viime viikolla, kun päädyin monen sattuman kautta vetämään TAMK:in opettajille Speed datingia Annaliina Jokisen (Samoa) kanssa. Yksi itselleni suurimmista asioista on ollut se, että olen uskaltanut puhua ihmisten edessä lavalla myös englanniksi. Ennen akatemiaa olen juontanut jonkun verran suomeksi ja se on ollut aina aika kivutonta. Akatemialle tullessa ihailin niitä, jotka puhuivat Stagen lavalla englantia, enkä olisi ikinä uskonut olevani tarpeeksi rohkea tehdäkseni niin itse. Kuitenkin tässä nyt ollaan ja olen itsestäni ylpeä! Proakatemian yhteisö on opettanut upealla tavalla siihen, että ei ole väliä, vaikka et edes osaisi puhua, sillä muut tukevat ja myös yleisö voi tarvittaessa auttaa. Esiintymisen suhteen tärkein oppi onkin siis se, että pitää olla itselleen armollinen ja mokaaminen on inhimillistä. Jos et muista tai osaa jotain sanaa, niin yleisö ei ole vastustajasi vaan ystäväsi!

 

Pohdinta

Keräsin kokoon pohdintaa aiheista, joiden kohdalla huomasin itsessäni tapahtuneen kasvua ja kehitystä, ja jotka ilmenivät jotenkin Kopterikoulutuksen aikana. Kaikissa alueissa on paljon vielä kehittämisen varaa, mutta on hienoa nähdä edistystä. Näiden aihealueiden lisäksi Proakatemia on tarjonnut paljon muutakin. Yksi sellainen on reflektoinnin taito. On hienoa osata poimia omasta toiminnasta konkreettisia esimerkkejä siitä, miten olen onnistunut kasvamaan ihmisenä. Aikaisemmin mainitsemillani Esa Saarisen luennoilla omaa kasvua mietitään systeemien kannalta. Kasvu lähtee itsestä ja omien pienien toimintamallien havainnoinnista. Mielenkiintoista on jatkossa oppia Proakatemian, tuutoroinnin, oman tiimin ja mistä vain systeemeistä se, että miten voisi oman kasvun avulla saada myös muut ihmiset olemaan enemmän kuin mitä he itsestään ajattelevat? Siinäpä seuraava pähkinä purtavaksi.

 

LÄHTEET:

Saarinen, E. 2021. “Helmikuinen kaulaliina” – 3/8 Filosofia ja systeemiajattelu. Luento. Youtube-video. Aalto University. Julkaistu 19.2.2021. Viitattu 27.3.2022. https://www.youtube.com/watch?v=nSnnfkJHmbA&t=2903s

Saarinen, E. 2017. “Kapteeni laskee alkulähdön” – 2/8 Filosofia ja systeemiajattelu. Luento. Youtube-video. Aalto University. Julkaistu 26.1.2017. Viitattu 27.3.2022. https://www.youtube.com/watch?v=_dW5EOA_Gmo

Sahimaa, J. 2018. Älä anna kiireellisten asioiden mennä tärkeimpien asioiden edelle. Blogikirjoitus. Viitattu 27.3.2022. https://www.jaakkosahimaa.fi/blogi/ala-anna-kiireellisten-asioiden-menna-tarkeimpien-asioiden-edelle

Tamko. 25.-26.3.2022. Tuutorikoulutus. Tampereen Ammattikorkeakoulu.

Xpedio Oy. 2020. Fasilitointi – Konkreettisia tuloksia ja merkityksellisiä kokemuksia ryhmässä. Viitattu 27.3.2022. https://varmuuttafasilitointiin.fi/fasilitointi/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close