Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Kaavoihin kangistunutta vai kaavojen puutetta?



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Oli mahtavaa lukea esseetäsi, kun samalla pystyin näkemään sinut livenä puhumassa samasta aiheesta. Kirjoitustyylisi kuvastaa siis hyvin sinun persoonaasi eikä jätä kysymysmerkkejä siitä, mitä mieltä mahdat olla asioista. Juuri näin sen pitääkin mennä ja pidän kantaaottavista teksteistä. Ehkä se onkin isoin syy, miksi päädyin kirjoittamaan kommenttiesseetä juuri sinulle. Sait ajatukseni heräämään.

 

Ensimmäisestä kappaleesta heräsi ajatus siitä, onko meille koskaan opetettu millaisia pajojen pitää olla tai minkälaiset raamit niillä pitää olla. Ensimmäisenä puolivuotisena muistaakseni silloinen valmentajamme Joonas taisi omalla esimerkillään näyttää millaisia pajoja voi vetää ja hieman sivuutettiin dialogin perusteita, mutta siihen se sitten jäikin. Loppu on ikään kuin meistä itsestä kiinni, miten pajat vedetään. Tähän on alun alkaen syntynyt opittu malli ja nyt on helppo sanoa, kuinka opittuihin malleihin voi myös jumittaa.

 

Lähteiden hyödyntäminen pajoissa tuo keskusteluun lisäarvoa ja syvyyttä. Vähän olen kuitenkin tässä eri linjoilla siitä, kuinka lähteet määrittelisivät koko pajan dialogin. Olen muutenkin luonteeltani kyseenalaistaja ja Proakatemialla minulle on tullut se mielikuva juuri tällaisen ajatusmallin pohjalta, että et ole tarpeeksi fiksu tai osaava, jos sinulla ei ole taustalla lähteitä, faktaa tai jonkun profeetan höpinöitä. Mielestäni se rajaa tai jopa estää aika paljon keskustelun syntymistä. Moni voi ajatella, että ei uskalla avata suutaan, koska kaikkeen tarvitaan perustelu pohjalle, jotta puheenvuorosi on validi. Omasta kokemuksestani voin todeta ajautuneeni monesti tällaisiin tuntemuksiin. Toinen mikä tässä mielestäni mättää, on kuinka faktojen laukominen ei edistä dialogia millään tavalla. Esimerkkinä keskustelun aiheena on vaikka muutosjohtamisen haasteet ja tähän joku aloittaa puheenvuorolla, missä luettelee joka ikisen haasteen, mitä mieleen juolahtaa tai mitä jossakin kirjassa on todettu. Miten dialogi voi syntyä tällaisesta ”drop the mic” meiningistä? Dialogi rakentuu keskeneräisistä ajatuksista. Tässä on varmasti pajan vetäjälläkin oma vastuunsa, jos hän kaavailee diat täyteen valmiita vastauksia ja pyytää synnyttämään dialogia sen perusteella. Melko haastavaa ellei jopa mahdotonta, ainakin minulle.

 

Myönnän kyllä sen, että teoriat ovat tukena ja niitä tarvitaan. Omia kokemuksia ja tunnetiloja voi peilata teorioiden pohjalta, jolloin dialogiin saadaan syvyyttä. Tässä on mielestäni tärkeää kultainen keskitie ja ymmärrys kaikkia kohtaan. Jollekin toiselle on ominaisempaa tuoda asioita faktojen kautta esiin ja perustella puheensa tieteen pohjalta, mutta jollekin toiselle se voi tuottaa suuriakin haasteita. Taustalla voi olla johonkin teoriaan liittyvä väittämä, mutta välttämättä ei muista, mistä on asiasta lukenut tai kuullut. Silti on mielestäni oikein tuoda asia esiin.

 

Dialogiin pohjautuva kappaleesi oli erittäin hyvin kiteytetty. Dialogi ei todellakaan ole helppoa ja näin Proakatemian kohta käyneenä voin todeta, että Proakatemian ulkopuolella dialogista ei ole välillä tietoakaan. Dialogin oppiminen on arvokas taito, josta on erittäin isoa apua tulevaisuudessa muissa ympäristöissä. Tästä juolahti mieleeni, kuinka dialogi oikeasti toimii, jos porukassa vain muutama osaa sitä hyödyntää käytännössä? Tilannehan voi olla esimerkiksi uudessa työyhteisössä juuri sellainen, että kukaan muu ei osaa dialogin kaavaa kuin sinä, niin miten tällaisessa tilanteessa olisi parasta toimia.

 

Olen huomannut Apajan pajoissa teidän haastamisenne. Se on ollut niinä hetkinä, kun olen ollut mukana erittäin virkistävää. Mielestäni se tuo pohjaa dialogin edistämiselle ja jatkuvuudelle. Meillä Evisionissa haastoa ei ole niin paljon havaittavissa ja varsinkaan nimillä suoraan haastamista. Se toisi ihan uudenlaista näkökulmaa asioihin ja tärkeimpänä tunnetta siitä, että joku oikeasti kuuntelee sekä haluaa ymmärtää. Helposti meillä puheenvuorot jäävät leijailemaan eikä kukaan tartu niihin enempää, jolloin hedelmällistä dialogia on huomattavasti vaikeampi saavuttaa. Dialogin mahdollisuus vaatii kuitenkin jokaisen panosta, sitoutumista ja läsnäoloa. Jos joku sooloilee ja puuhailee omiaan, laukaisee se helposti reaktion myös muissa toimimaan yhtä välinpitämättömästi. Tilannetta ei helpota se, jos tällaisiin hetkiin ei puutua, vaan ne sallitaan syvässä hiljaisuudessa. Itse huomaan kärsiväni tällaisista hetkistä ja oma keskittyminen herpaantuu.

 

Pajan rakentamisen merkitystä ei voi korostaa ja tästä olemme Evisionissakin käyneet usein keskustelua. Keskustelujen pohjalta olemme laatineet pajan rakentamiseen muutaman kohdan listan, jossa on erilaisia vaihtoehtoja luomaan parempaa pajakokonaisuutta ja sitä kautta rikastamaan keskustelua:

 

  • Pajan tavoite / runko selkeästi esille
  • Konkreettinen oppi edellä -> tueksi uudet työkalut, tutkimukset, teoriat
  • Dialogirinki vs. diashow -> tarvitaanko aina keskustelujen tueksi diaesityksiä yms.
  • Uusi näkökulma tuttuun aiheeseen -> esim. johtaminen vs. miten johdan ongelmatilanteissa
  • Ennakkotehtävät -> esseet, artikkelit, videot, tutustuminen aiheeseen tavalla x
  • Smart-tavoitteet ja Lean-mallin hyödyntäminen
  • Yhdessä ongelmanratkaisu -> pajan vetäjällä ei tarvitse olla vastausta kaikkeen
  • Ulkopuolinen asiantuntija mukaan pajaan

 

Pajan rakentamisessa isoin rooli on tietysti pajan vetäjällä ja hän pystyy määrittelemään, millaista kokonaisuutta haluaa. Pienilläkin stepeillä ja asiaan paneutumisella voi saada ihmeitä aikaiseksi. Peukutan pajan vetäjän hihasta vedettäville kysymyksille. Joskus dialogia ei meinaa syntyä, joten avustavat kysymykset ovat tarpeen ja nekin voi kohdistaa suoraan tietylle henkilölle. Koko tiimin vastuulla on kuitenkin dialogin synnyttäminen eikä pelkästään pajan vetäjällä. Etätyöskentely ei ainakaan helpota yhtään dialogia. Tiimimestarit 108 etävalmennuksessa Tiimiakatemian keksijä ja pääkehittäjä Johannes Partanen (2021) antoi osuvan puheenvuoron liittyen etänä dialogiin. Yksinkertaisesti hänen sanojensa mukaan dialogi etänä ei voi syntyä samalla tavalla kuin läsnä fyysisesti. Se vaatii uudenlaista otetta, mitä hän ei itsekään vielä osannut kertoa, mutta aavisteli tulevaisuuden ratkaisuksi jonkinlaista hybridi mallia. Eli pitää myös ymmärtää etätyöskentelyssä, että samanlaista dialogia ei voi edes odottaa, mihin on läsnä totuttu.

 

Johannes Partasen (2021) ajatuksia yleisesti dialogista:

 

  • kohdataan ihminen
  • ollaan läsnä
  • dialogia ei voi harjoittaa toisen selän takana -> dialogirinki -> tästä jatkona etätyöskentelyn haasteet
  • 20 henkilön tiimi dialogissa -> opettaa kärsivällisyyttä
  • pitää toteutua vähintään kaksi tuntia kerrallaan
  • vaaditaan vähintään 80 tuntia, jotta osaa dialogin perusteet
  • dialogin kaava oikeaoppisessa järjestyksessä -> kuuntele -> kunnioita -> odota -> puhu suoraan
  • dialogia ei pitäisi tarvita painottaa -> keskustelun pitäisi syntyä omalla painollaan
  • avauspuheenvuoro kannattaa heittää henkilölle, joka osaa puhua ”lennosta”
  • pitää nähdä ja tuntea muiden kehonkieli -> erittäin tärkeää päästä tunnustelemaan tunnetilaa tiimissä

 

Kiitos Anna herättävästä esseestäsi ja tämä aihe tulee olemaan läsnä tiimissä luultavasti koulun loppuun saakka. Tässäkin voi kehittyä aina paremmaksi ja tekee äärimmäisen hyvää välillä sanoittaa ajatuksia meille tuttuakin tutummasta asiasta. Olisi hauska myös kuulla, minkälaisia rutiineja pinkuilla on syntynyt, koska fyysisiä pajoja ei varmaan ole ollut ollenkaan. Ehkä me ”vanhat” tiimit voisimme oppia heiltä jotain uutta näkökulmaa varsinkin etäpajoihin. Kommentoikaa ihmeessä esseetäni, odotan innolla!

 

 

 

LÄHTEET:

Millaisia pajoja teillä on?

Partanen, J. Opetusneuvos. 2021. Karaktääri. Tiimimestarit 108. Etävalmennus. 27.–29.1.2021. Tampere.

 

 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close