Tampere
29 Mar, Friday
6° C

Proakatemian esseepankki

Kääpä- ja ainejärjestötoiminta yhteisön kehittäjinä



Kirjoittanut: Johanna Rita - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Yhdessä rakennettu todellisuus
10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan
Antti Vuento
Lari Karreinen
Maria Halonen
Meri Tennilä
Esseen arvioitu lukuaika on 10 minuuttia.

Tämän soluesseen ovat tehneet Miisa Hiltunen ja Johanna Rita 

 

Wikipedian mukaan yhteisö on esimerkiksi elämänmuodon, taloudellisten tai aatteellisten päämäärien perusteella kokonaisuuden muodostava ihmisryhmä tai yhteenliittymä. (Wikipedia 2020). Yhteisö ja yhteisöllisyys eivät vain ilmesty omien silmien eteen hopeatarjottimella, vaan niiden eteen on nähtävä vaivaa. On oltava halukas kokemaan ja kuulumaan yhteisöön. (Vuento 2010, 95.)  

 

Yhteisöä kehittävät toimijat: kääwät ja ainejärjestö 

Tämän esseen aiheena on kaksi eri yhteisöä: opiskelijoiden ainejärjestö sekä Proakatemian yhteisö, jota tarkastellaan kääpien kautta. Johanna toimii tradenomiopiskelijoiden ainejärjestön hallituksessa ja Miisa on pääkääpänä Proakatemian omassa yhteisössä. Vaikka näiden yhteisöjen tehtävät ovatkin hieman toisistaan eroavia, niillä on myös paljon yhteistä; toimintaan hakeutuminen on vapaaehtoista, siitä ei saa palkkaa, se on aikaa vievää eikä kiitosta aina heru. Silti saamme niistä itsellemme valtavan paljon. Sekä ainejärjestössä että kääwissä ajetaan erityisesti muiden yhteisön jäsenten asioita, jotta yksilöt ja siten yhteisö voisivat paremmin. Kummassakin roolissa yhdistyy muiden kanssa tekeminen, sillä ainejärjestö toimii yhteistyössä muiden ainejärjestöjen kanssa ja kääwät puolestaan esimerkiksi tuutorien. Toiminta on siis hyvin moniulotteista. 

Mitä kääwät ja ainejärjestö sitten tekevät? Ainejärjestön pääasiallinen tehtävä on sen jäsenten, eli tradenomiopiskelijoiden edunvalvonta. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että ainejärjestö on yhteydessä oman alansa osaamispäälliköihin ja toimii linkkinä opiskelijoiden ja osaamispäälliköiden välillä. Mikäli opiskelijalla on vaikeuksia missä tahansa opintoihin liittyvissä asioissa, hän voi olla ensimmäisenä yhteydessä ainejärjestöönsä, joka ohjaa asiaa eteenpäin. Ainejärjestö on suuressa roolissa myös orientoivilla viikoilla, kun se järjestää uusille opiskelijoille tapahtumia, jotka auttavat heitä ryhmäytymään. Tapahtumat eivät tietenkään rajoitu vain orientoiviin viikkoihin, vaan niitä järjestetään pitkin vuotta. Tapahtumia on laidasta laitaan; on vappua, pikkujouluja, risteilyjä, laskettelureissua, kyykkää ja sitsejä. Viestinnässä on kuitenkin tärkeää painottaa myös, että kaikkiin voi osallistua myös ilman alkoholia. Alkoholittomuus on muutenkin yleistynyt opiskelijoiden keskuudessa, joten tähän kysyntään ainejärjestö pyrkii myös vastaamaan.  

Kääwät toimivat myös eräänlaisena linkkinä uusien ja vanhojen opiskelijoiden välillä. Kääpien tehtäviin kuuluu erityisesti yhteisön tarpeiden kuuntelu sekä uusien opiskelijoiden toivottaminen lämpimästi tervetulleeksi osaksi koulua sekä yhteisöä. Kääwät toimivat tiiviissä yhteistyössä tuutoreiden kanssa ja järjestävät esimerkiksi kouluvuoden aloituksen, kunniakujan sekä muita innostavia tapahtumia niin ensimmäisen vuoden opiskelijoille kuin koko yhteisölle. Uuden kouluvuoden alettua kääwät esimerkiksi järjestivät koulun käytävälle kuvaseinän, jossa on jokaisen tiimin jäsenen ja valmentajan kuva. Tällä tapaa lisätään yhteisön sisällä tietämystä yhteisön jäsenistä ja myös madalletaan kynnystä tutustua uusiin ihmisiin. Kääpien tehtävä on siis kuunnella yhteisön tarpeita ja reagoida niihin, joko yksin tai muiden toimijoiden, kuten tuutorien tai pikkutiimien avulla.  

Viestintä 

Ainejärjestössä tärkein ulkoinen viestintäkanava on Instagram. Se on myös jäsenillemme helppo, matalan kynnyksen tapa ottaa meihin yhteyttä. Instagramissa kerromme myös lähestyvistä tapahtumistamme ja esittelemme toimintaamme muutenkin hieman tarkemmin. Olemme myös Facebookissa, mutta siellä luomme pääasiassa tapahtumia, joissa kerrotaan informaatio tarkemmin, kuin esimerkiksi Instagramissa. Järjestöllä on myös Snapchat sekä nettisivut, mutta toiminta näiden kanavien osalta on huomattavasti hiljaisempaa. Instagram on selkeästi helpoin tapa saavuttaa kohderyhmämme. 

Tietenkin erittäin tärkeä osa viestintää on myös suullinen viestintä. On tärkeää, että jäsenemme kokevat meidän olevan helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä tilanteessa kuin tilanteessa. Meidän on muistettava koko ajan, että edustamme järjestöämme, ja jos yksikin hallituksen jäsen alkaa sooloilemaan ja sekoilemaan, koko hallitus saa siitä kuraa niskaansa. 

Kääpien tärkein ulkoisen viestinnän kanava on Teams, jossa on helppo viestiä asioita koko yhteisön jäsenille. Teamssiin julkaistavat viestit ovat myös tyyliltään asiallisia, mutta silti jossain määrin rennolla otteella tehtyjä. Muita epävirallisempia viestintäkanavia ovat myös esimerkiksi uusien opiskelijoiden tapahtumia järjestettäessä heidän WhatsApp –kanavat, joissa viesti saadaan kulkemaan nopeasti ja se myös tavoittaa reaaliaikaisesti ihmiset. Hyvä tapa tavoittaa ihmisiä ja viestiä asioista, on projektorit, joissa on lähtökohtaisesti koko yhteisö läsnä. Myös pelkästään akatemialla läsnäoleminen ja kääpien asioista puhuminen on tapa viestiä meistä ja luoda kuvaa siitä, millaisia olemme. Syyslukukauden alkutapahtumassa, kunniakujassa, päätimme esiintyä lavalla rennosti ja vähän hassutellen, jotta olisimme mahdollisimman helposti lähestyttäviä erityisesti uusille opiskelijoille. Tällä tavalla myös erotuimme ja jäimme mieleen. Kääpien viestinnässä tärkeää on, että meistä välittyy ystävällinen ja välittävä kuva, jotta meitä myös uskalletaan lähestyä.  

Haasteet 

10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan (Karreinen, Halonen, Tennilä 2013) kertoo nimensä mukaisesti siitä, kuinka yhdistysten toimintaa pystyy saamaan tehokkaammaksi ja mieluisammaksi. Sekä kääpä- että ainejärjestötoiminnassa on tullut eteen monenlaisia haasteita, joiden ratkominen ei ole aina ollut helppoa. Ne ovat kuitenkin loistavia oppimistilanteita, joissa voi hyödyntää myös akatemialla opittuja tiimijohtamisen työkaluja. 

Haasteena muutos – tai sen puuttuminen 

Kirjan mukaan yhdistyksissä jäädään helposti junnaamaan paikoilleen vain siksi, että niin on tehty aina ennenkin (Karreinen ym. 2013, 107). Ainakin ainejärjestössä tämä ongelma on hyvin tuttu – joitain perinteitä halutaan kunnioittaa ehkä hieman liikaakin. Koronan takia peruuntuneet tapahtumat ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, ettei monella hallituslaisella ole minkäänlaista tietoa siitä, kuinka jokin tapahtuma on aikaisemmin järjestetty. Se taas on auttanut meitä katsomaan asioita uusiksi; kun emme ole koskaan päässeet edes vierailemaan kyseisessä tapahtumassa, alamme miettimään sitä ns. puhtaalta pöydältä. Olemme avoimempia muutokselle, kun meillä ei ole mitään tarttumapintaa vanhoihin perinteisiin. Samanlainen toiminta huomattiin kääwissä jo viime talvena: yhteisön siirtyessä etäilyyn, oli kääpienkin löydettävä uusia tapoja yhdistää ihmisiä ja tuoda yhteisöä esiin. Tämän tuli luonnollisesti tapahtua etänä ja kääwät järjestivätkin etäkahvitteluja sekä loivat Probuddyn, jonka tavoitteena oli yhdistää yksilöitä ja innostaa tutustumaan muihin myös etäaikana. Vaikka kääwissä on uskallettu kokeilla uusia asioita ja ratkaisuja, on toiminnassa silti nähtävissä paikoillaan junnaaminen. Tästä hyvänä esimerkkinä on 0 € budjetti ja kääpätiimin virallisten hakujen puuttuminen. Muutoksia on hankala ehtiä luomaan yhden lukuvuoden aikana, mutta nykyisen kääpätiimin yksi tavoite on muutoksen tekeminen edes joissakin osa-alueissa. Muutos vaatii kuitenkin jäseniltä aktiivisuutta ja päämäärätietoisuutta, sillä on helppo kangistua vanhoihin kaavoihin ja toimia niin, kuin aina ennenkin on toimittu. Muutoksen tekeminen vaatii siis erityisesti rohkeutta. 

Haasteena ryhmäytyminen 

Henkilökemiat tuovat tietenkin oman mausteensa vapaaehtoistoimintaan. Karreisen ym. (2013, 68) mukaan ihmisten on vietettävä aikaa yhdessä, jotta heistä muodostuisi ryhmä. Ystävyyssuhteiden kehittyminen voi auttaa ihmisiä pysymään toiminnassa vastaisuudessakin. Jotta ystävyyssuhteita ja luottamusta saadaan rakennettua, on hyvä varata aikaa myös vapaamuotoiselle keskustelulle sekä yhdessä ololle. Liian usein palaverit ja kokoukset ovat täynnä asiaa ja palaverin loputtua jatketaan kiireen vilkkaa muiden tehtävien pariin. Kokoukset olisikin hyvä lopettaa niin, että ihmisillä on vielä aikaa jäädä keskustelemaan vapaamuotoisesti aiheesta. Näin syntyvät usein myös parhaimmat ideat. (Karreinen ym. 2013, 71.) Kokousten sijaan voi myös varata aikaa ihan vain rennolle yhdessä ololle esimerkiksi lautapelien parissa. Kääpien järjestämissä rennoissa tapahtumissa, kuten Kämppä Approilla, on ollut onneksi mahdollisuus tutustua rennosti toisiin jäseniin, sillä tämä rakentaa luottamusta ja parantaa vuorovaikutusta myös arjen toiminnassa. Tällaisia arjen tasolla tapahtuvia rentoja ajanviettoja voisi kuitenkin olla enemmänkin.  

Ainejärjestön kokoukset aloitetaan aina kuulumisten vaihdolla, mikä on toki aikaa vievää, mutta antaa myös hyvän kuvan siitä, kuinka muilla ihan oikeasti menee. Se lisää avoimuutta ja luottamusta jäsenten välillä, kuten esimerkiksi yhteiset mökkiviikonloputkin. On hyvä kuitenkin myös huomata, että toisaalta myös liian tiiviiden kuppikuntien muodostuminen voi aiheuttaa ongelmia. Kun uusi hallitus vuosittain valitaan, mukana on yleensä myös jonkin verran jo edellisenä vuonna mukana olleita henkilöitä. Heillä on siis enemmän tietoa, taitoa ja kokemusta kuin vasta aloittavilla, ja he tuntevat toisensa ennestään. Näiden kahden ryhmän, uusien ja vanhojen hallituslaisten, täytyisi muovautua tiiviiksi porukaksi, mikä vaatii tahtoa kaikilta ryhmän jäseniltä. Varsinkaan koronavuonna tällainen ryhmäytyminen ei ole ollut helppoa, sillä monien tapahtumien peruuntuessa toisiin ei ole päässyt tutustumaan samalla lailla. Tällaisissa tilanteissa on helppo luisua omaan porukkaan; uudet hallituslaiset saavat turvaa toisistaan ja vanhat muista vanhoista. Tällaisen kahtiajaon myötä voi olla hankalaa työskennellä yhdessä yhtenä tiiviinä porukkana, kun on tottunut tukeutumaan vain tiettyihin ihmisiin. 

On kuitenkin syytä muistaa, että ryhmäytyminen ei tapahdu sormia napauttamalla ja käskystä, vaan ryhmäytyminen vaatii aikaa ja siihen tulee myös tietoisesti panostaa. Pienetkin valinnat edesauttavat tätä: esimerkiksi se, että herää hieman aikaisemmin, jotta voi osallistua palaveriin läsnä etäilyn sijaan. 

Haasteena aika 

Kun rekrytään hyviä ihmisiä mukaan erilaisiin toimintoihin, törmätään usein haasteeseen, joka on osallistujien rajallinen aika. Usein ihmiset, jotka lähtevät vapaaehtoistoimintaan mukaan ovat muutenkin aktiivisia henkilöitä, jotka ovat jo valmiiksi monessa mukana. Esimerkiksi melkein puolet kääwistä oli myös osana järjestämässä valmistuvien loppunäyttötapahtumaa. Vapaaehtoistoimintaan on siis käytettävissä rajallinen määrä aikaa, eikä näin ollen kaikkia mahdollisia suunnitelmia ole aina mahdollista toteuttaa. Vapaaehtoistoiminta vaatii siis priorisointia: mitkä ovat niitä toimia, jotka halutaan toimikauden aikana toteuttaa ja mitkä toteutetaan, jos resurssit riittävät. 

Aikaa saa kulumaan ainejärjestötoimintaankin roolista riippuen ihan niin paljon, kuin haluaa. Puheenjohtajana toimiminen on lähes kokopäivätyö ja viihdevastaavan pahimmat kiireet osuvat alkusyksystä järjestettäville orientaatioviikoille. Joidenkin roolien työtehtävät jakautuvat tasaisesti koko vuodelle, kun taas joissain rooleissa on selviä ruuhkapiikkejä, jolloin muu elämä saattaa jäädä ainejärjestötoiminnan jalkoihin. Tällaisina hetkinä muiden hallituslaisten apu onkin korvaamatonta. Vaikka jokaiselle onkin jaettu omat vastuualueet, ei tarkoituksena ole suinkaan hoitaa asioita yksinään. Oma stressi lievittyy huomattavasti, kun suurten tapahtumien järjestelyjä ei tarvitse kantaa ainoastaan omilla harteillaan.  

Rajallisen ajan takia on erityisen tärkeää pystyä priorisoinnin lisäksi olemaan avoin. On kaikkien etu, että kertoo paljonko realistisesti viikkotasolla on käytettävissä aikaa vapaaehtoistoiminnalle, sen sijaan, että on aikaoptimisti ja lupaa liikoja.  

Haasteena vähäinen budjetti 

Vapaaehtoistoimintaa on mahdollista tehdä 0 € budjetilla, mutta tämä tarkoittaa luonnollisesti kaikesta ylimääräisestä karsimista. Ei kokoustarjoilua tai hienoja tapahtumia, joissa pöydät notkuvat tarjottavista. Palkasta tietenkään puhumattakaan. Monia asioita on tietenkin mahdollista järjestää vähäisellä budjetilla, eikä tarkoituskaan ole haalia kaikkea mahdollista materiaa esimerkiksi tapahtumien tueksi. Monessa tapauksessa kuitenkin pieni budjetti auttaisi ja mahdollistaisi monia asioita.  

Budjetin olemassaolo parhaimmillaan innostaa ja motivoi myös vapaaehtoisia järjestämään asioita ja sitoutumaan toimintaan. Budjetti kertoo osiltaan myös siitä, että toimintaa arvostetaan ja sitä halutaan tukea. Sen uupuminen saattaa herkästi syödä toiminnan merkityksellisyyttä. Uskovatko muut tällöin toiminnan merkitykseen?  

Vapaaehtoistoiminnassa budjetin tarkoitus on käyttää se nimenomaan yhteisön ja siihen kuuluvien jäsenten hyväksi. Ainejärjestöt eivät suinkaan “ryyppää jäsenten rahoilla”, kuten monet mielellään uskottelevat, vaan suunnittelevat kaikkea toimintaansa jäsenten etu mielessään. Esimerkiksi suuria opiskelijatapahtumia on lähes mahdotonta järjestää nollabudjetilla. Jäseniä on myös kiva muistaa esimerkiksi vappuna ja ystävänpäivänä, jolloin ainejärjestö voi jaksaa esimerkiksi ilmaisia munkkeja ja simaa.  

 

Vapaaehtoisten johtaminen & johdettavana oleminen 

Miisalla on pääkääpänä kokemusta vapaaehtoisten johtamisesta, Johanna taas on johdettavana ainejärjestössä. Karreinen ym. (2013, 94-96) muistuttavat muutamista asioista, joita vapaaehtoisten johtajan olisi syytä muistaa. Vapaaehtoisen motivaatiota syövät henkilöiden väliset ristiriidat sekä se, ettei omaa panosta tai mielipidettä arvosteta. Johtajan olisikin siis tärkeää pyrkiä ehkäisemään näitä ongelmia. Toinen tärkeä asia, mikä ainakin ainejärjestössä on ollut toisinaan hankalaa, on avoimuus tiedotuksessa. Koska ainejärjestöjen hallitukset koostuvat yleensä sekä täysin uusista että siellä jo aiemmin toimineista henkilöistä, voi olla hankalaa muistaa, että kaikki eivät vielä tiedä kaikkea. Se, mikä on itselle päivänselvä asia, on toiselle vielä täysin uutta. Toki alussa pyritään perehdyttämään kaikki mahdollisimman hyvin, mutta unohduksia sattuu väkisinkin. Varsinkin koronan aikaan tilanne vaikeutuu, kun edes vanhemmat toimijat eivät välttämättä tiedä, kuinka esimerkiksi jokin tapahtuma kuuluisi järjestää. 

Karreinen ym. (2013, 95) muistuttavat myös, että luottamus syntyy esimerkin kautta. Kuuntelu, arvostus ja omien virheiden myöntäminen lujittavat keskinäistä luottamusta. Kun puheenjohtaja tulee auttamaan mitättömältäkin tuntuvassa tehtävässä, tulee olo, että teet oikeasti tärkeää työtä ja työpanoksellasi on merkitystä. Myös tehtävien tasapuolinen jako sekä vapaaehtoisten jaksamisesta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää (Karreinen ym. (2013, 96). Ainejärjestötoiminta on ajoittain raskasta, etenkin orientoivilla viikoilla, kun uudet opiskelijat aloittavat opintonsa. Parhaimmillaan ainejärjestössä toimiminen on hauskaa vapaa-ajan toimintaa, joka saa ajatukset muualle, mutta pahimmillaan se lisää stressiä jo ennestään kuormittuneessa arjessa. Tällainen tilanne tuli vastaan esimerkiksi vuosijuhlien järjestelyissä – viimeiset pari viikkoa ennen tapahtumaa olivat niin kiireisiä, ettei muulle juuri jäänyt aikaa. Toisaalta se myös näytti, kuinka hienosti ihmiset auttoivat toisiaan, tekivät yhteistyötä ja joustivat omissa menoissaan. Kaikkiin on kuitenkin suhtauduttu ymmärtäväisesti, mikäli omat voimavarat eivät olekaan jossain kohtaa riittäneet. Ketään ei koskaan pakoteta töihin tai väheksytä sen takia, että oma hyvinvointi menee ainejärjestötoiminnan edelle. On äärimmäisen tärkeää ylläpitää tällaista ajatusmaailmaa, sillä mikäli homma alkaa tuntua pakkopullalta, olisimme pian tilanteessa, jossa kukaan ei enää haluaisi hakea ainejärjestön hallitukseen. 

Johtajien rooli vapaaehtoistoiminnassa on siis vahvasti keskiössä. Karreinen ym. (2013, 96) esittelevätkin teoksessaan kuusi kulmakiveä, joiden avulla johtaa kannustavasti. Tärkeää on, että johdettavasta ollaan aidosti kiinnostuneita, eli hänet kohdataan ja häntä aidosti kuunnellaan. Johdettavia ja heidän toimintaansa tulee myös arvostaa ja kiittää, niin sanoin kuin myös teoin. Johdettavan panostusta sekä osaamista arvostetaan. Näiden lisäksi johdettavan muutostarpeita kuunnellaan ja reagoidaan hänen muuttuviin elämäntilanteisiin ja tarpeisiin. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, johdettava nähdään osana yhteisöä. Hänestä siis välitetään ja häntä arvostetaan yhteisön jäsenenä. (Karreinen ym. 2013, 96.) Vapaaehtoistoiminnan johtamisessa korostuu erityisen paljon johdettavien muutostarpeiden kuuntelu. Usein vapaaehtoistoimintaan liittyvät henkilöt ovat jo valmiiksi monessa mukana ja tästä syystä toimintaan voi tulla yllättäviäkin muutoksia. Tällaisissa tilanteissa on tärkeää kohdata johdettava ja reagoida tilanteeseen toista kunnioittavasti. Esimerkiksi syksyn 2021 aikana kävimme yhdessä kääpätiimin kanssa läpi kaikkien resursseja ja järjestelimme arjen toimintoja niin, että kaikkien oli mahdollista osallistua toimintaan omien resurssien mukaan ja ilman, että pienemmästä osallistumisesta tarvitsi tuntea huonoa omaa tuntoa. Kaiken tämän keskiössä on avoimuus. Avoimuus omista resursseista ja käytettävistä olevasta ajasta sekä toisaalta johtajan näkökulmasta avoimuus muutoksille ja arjen uudelleen järjestelylle ovat tärkeitä elementtejä vapaaehtoistoiminnassa. 

Kääpätoiminnassa, erityisesti pääkääpänä ollessa, johtamistaidot kehittyvät. Johtajan roolissa ollessa tärkeää on jakaa hoidettavia tehtäviä ja vastuita, jotta itse ei väsy ja jotta tiiminä on mahdollista tuottaa maksimaalinen hyöty myös yhteisölle. Karreinen ym. (2013, 97) tiivistävätkin johtajuuden perusohjeen näin: “Paloittele kakku, anna jokaiselle oma viipale, äläkä kuori kermoja päältä.” Toiminnasta saadaan mielekkäämpää myös jäsenille, kun heitä osallistetaan päätöksentekoon. 

 

Kuinka saada arvostusta vapaaehtoistyöstä? 

Useinkaan yhteisöissä tehtävä työ ei ole kaikille näkyvää. Etenkään silloin, jos ei pidä kovaa meteliä itsestään ja omista tekemisistään tai saavutuksistaan. Harva esimerkiksi tietää paljonko Proakatemiapäivän suunnitteluun, organisointiin ja lopulta myös toteutukseen kuluu aikaa, tai kuinka ainejärjestön kokouksissa ajetaan meidän kaikkien etua. Moni tuntuu myös kuvittelevan, että ainejärjestön hallituksessa lähinnä juhlitaan, mutta se on kaikkea muuta: se on viestintää, tapahtumatuotantoa, edunvalvontaa, myyntiä, verkostoitumista, markkinointia. Se on haalaripaikkojen sponsorimyyntiä, yhteistyötä eri ainejärjestöjen kanssa, jäsenille joka syksy jaettavan lehden tekemistä, suurien ja pienien tapahtumien sekä ulkomaillekin suuntautuvien ekskursioiden suunnittelemista. Kaikki nämä tehtävät tukevat myös akatemialla opittavia asioita ja monesti hommia pääsee tekemään paljon suuremmassa mittakaavassa ainejärjestön jäseniä kun on huomattavasti enemmän, kuin akatemialla opiskelijoita.  

Kiitosta vapaaehtoistehtävistä saa harvoin. Työ ei ole kaikille näkyvää, eikä sitä osata arvostaa niin vahvasti. Tämän näkymättömyyden takia ulkopuolisten on usein helpompi antaa kritiikkiä kuin kehuja. Fakta kuitenkin on, että mikäli esimerkiksi tällaisia vapaaehtoisten muodostamia tapahtumia ei järjestettäisi, olisi monen arki tylsempää. Vapaaehtoistyöstä ei myöskään saa kiitosta palkan muodossa, joka osaltaan motivoisi myös jäseniä pyrkimään vieläkin parempaan. Niin kääpätoiminnassa kuin ainejärjestötoiminnassa on kuitenkin hienoa, että toiminnan arvo ja hyöty nähdään ilman palkkaakin. Kääpä- ja ainejärjestötoiminta tekevät ns. hiljaista työtä yhteisöjen luomiseksi, ja niiden puuttuminen aiheuttaisi suuren aukon opiskelijaelämään. 

Harva akatemialainen on kiinnostunut ainejärjestötoiminnasta ja se mielletään täysin akatemian ulkopuoliseksi toiminnaksi, vaikka ainejärjestö ajaa myös meidän, proakatemialaisten etuja. Antti Vuento (2010, 70) kuvaa osuvasti kirjassaan “Yhdessä rakennettu todellisuus”, kuinka yhteisöillä on vaarana eriytyä ympäröivästä maailmasta. Meidän on helppo hukata itsemme Proakatemiakuplaan. Juuri tästä syystä Proakatemian yhteisön tulisikin huolehtia siitä, että haemme vaikutteita myös ulkopuolelta, kuten ainejärjestötoiminnasta (Vuento 2010, 70). Verkostoitumisen tärkeyttä korostetaan paljon akatemialla, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi, että verkostoitumista voi harjoittaa myös ainejärjestön kautta? Ainejärjestössä pääsee tutustumaan paitsi muihin ainejärjestötoimijoihin sekä kattojärjestöihin, myös eri vuosikurssien opiskelijoihin. Tämän lisäksi yhteistyöt yritysten kanssa esimerkiksi ekskursioiden ja tapahtumajärjestämisten kautta avaavat aivan uusia kontakteja. 

 

Miksi ainejärjestö- ja kääpätoimintaan kannattaa lähteä mukaan? 

Järjestötoiminta tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia edistää tärkeitä asioita ja aatteita sekä kehittää omia taitojaan (Karreinen ym. 2013, 36). Tämä lause tiivistää ainejärjestö- sekä kääpätoiminnan täydellisesti.  

Johannalla ainejärjestötoiminta oli luonnollinen jatkumo tuutoritoiminnalle; tuntui kiinnostavalta päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja olla osana jotain tärkeää. Sosiaalisena ihmisenä tuutorointi oli tuntunut omalta jutulta, joten ainejärjestötoiminnasta oli samanlaiset odotukset. Aluksi mielenkiinnon kohteena oli nimenomaan tapahtumien järjestäminen, mutta koronan takia tapahtumatuotanto oli täysin jäissä keväällä 2021. Syksyllä tilanne kuitenkin helpotti ja tarjosi maistiaisen siitä, mitä kaikkea ainejärjestössä on mahdollista päästä tekemään. Yhteinen tekeminen myös lähensi hallituslaisia ja sai aikaan päätöksen hakea vielä seuraavalle kaudelle. Vuonna 2022 mielenkiinnon kohteeksi on muuttunut edunvalvonta, mikä on hieman yllättäenkin tuntunut vielä enemmän omalta jutulta kuin tapahtumien järjestäminen.  

Ainejärjestötoiminta on aikaa vievää ja joskus raskasta, mutta samalla valtavan antoisaa. Sen kautta pääsee luomaan verkostoja akatemian ulkopuolelle ja saa parhaimmillaan myös hyviä ystäviä. On hienoa huomata, kuinka paljon uusia ihmisiä ainejärjestötoiminta on omaan elämään tuonut. Se on virkistävää ja piristävää, sillä joskus, kun oman tiimin kanssa menee huonosti tai koko akatemia ottaa päähän, tuntuu huojentavalta päästä tekemään töitä muiden ihmisten kanssa. Ainejärjestö on kuin pelastusrengas, joka on antanut suunnattomasti iloa ja muuta ajateltavaa silloin, kun kaikki muu kouluun liittyvä tuntuu hajoavan käsiin. Järjestötoiminta on loistava tapa oppia uusia asioita ja ennen kaikkea päästä vaikuttamaan. Se avaa mahdollisuuksia, joita missään muualla ei tule eteen; esimerkiksi 350:n henkilön vuosijuhlien järjestäminen on ollut raskaudestaan huolimatta ainutlaatuinen oppimiskokemus. Se oli myös konkreettinen esimerkki siitä, kuinka hienoja asioita yhteistyöllä on mahdollista saada aikaan. Ainejärjestössä, kuten Proakatemiallakin, on mahdollista päästä kokeilemaan uusia asioita sekä kehittää omaa osaamistaan. Se on helppo tapa kokeilla käytännössä omia mielenkiinnonkohteitaan, kuten myyntiä, markkinointia tai tapahtumatuotantoa. Proakatemialaisten kannattaisi ehdottomasti hakea enemmän ainejärjestötoimintaan, sillä ainejärjestö ajaa myös meidän etujamme – ja se tekee sen sitä paremmin, mitä enemmän hallituksessa on akatemian edustajia. Jokainen varmasti tunnistaa myös Kuntokadulla vallitsevan stereotypian siitä, että akatemialaiset ovat omissa oloissaan viihtyviä, ylimielisiä pöhisijöitä. Tämä asenne ei muutu, ellei joku ole sitä muuttamassa, ja ainejärjestön hallituksessa toimiminen on loistava mahdollisuus siihen. Ainejärjestötoiminnasta saa myös opintopisteitä, joten sen voi ottaa vapaasti valittaviin opintoihin.  

Miisa toimi ensin yhden lukukauden kääwissä jäsenenä, jonka jälkeen siirtyi pääkääwäksi. Kääpätoiminta kiinnosti, sillä siinä oli mahdollisuus toimia muidenkin kuin oman tiimin jäsenten kanssa ja lisäksi toimintaa kuvailtiin todella ihmisläheiseksi, joka on itselle tärkeää ja mielekästä. Pääkääpä jatkaminen tuntui luonnolliselta jatkumolta, etenkin kun etäily vei osan kääpäajasta. Halusin päästä viemään asioita eteenpäin ja luomaan toimintaan sen kaipaamia muutoksia. Yhteisön asiat ja yhteisön tasolla toimiminen on myös aina kiinnostanut, joten mikäpä olisi parempi paikka toimia tämän parissa kuin kääpätoiminta.  

Kääpätoiminnassa hienointa on ihmiset, joiden kanssa ja joiden vuoksi sitä tehdään. Kääpätiimiin kuuluminen mahdollistaa myös tiimirajojen rikkomisen ja näin ollen uusien ideoiden ja kohtaamisten saamisen. On mielenkiintoista kuulla, miten eri tiimeissä toimitaan ja ajatellaan, sekä tietenkin yhdessä irtautua omien tiimien asioista. Kääpätiimissä pääsee konkreettisesti vaikuttamaan yhteisöön ja muovaamaan sitä vastaamaan nykyisiä tarpeita. Kääpätiimissä pääsee siis harjoittamaan omia tunnetaitojaan, kuten kuuntelua ja muiden kohtaamista. Pääkäävän roolissa tärkeimpänä pääsee harjoittamaan omia johtajuustaitojaan sekä kokonaisuuksien hahmottamista ja niiden johtamista. Myös yhteistyötaidot parantuvat, sillä pääkääpänä toimintaan liittyvät niin kääpätiimi, kuin myös yhteistyö apuvalmentajien sekä Proakatemian muiden tiimien, kuten data-, markkinointi-, kestävyys-, ja kansainvälisyystiimien kanssa. Viestintää ja kommunikointia pääsee siis toden teolla hiomaan.  

Toivomme, että tämän esseen myötä opit hieman enemmän siitä, mitä kaikkea kääpä- ja ainejärjestötoiminta pitää sisällään. Molemmat vapaaehtoistyöt antavat oman, upean lisämausteensa opiskeluajalle, joten suosittelemme lämpimästi hakeutumaan mukaan, mikäli kiinnostuksesi näitä tehtäviä kohtaan heräsi.  

 

 

Lähteet: 

Karreinen, L., Halonen, M. & Tennilä, M. 2013. 10 askelta parempaan vapaaehtoistoimintaan. Helsinki: Visio. 

Vuento, A. 2010. Yhdessä rakennettu todellisuus. Tampere: Tampereen ammattikorkeakoulun julkaisuja. 

Wikipedia 2020. Yhteisö. Luettu 3.12.2021. https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhteis%C3%B6 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close