Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Juniorijalkapalloilijoiden fysiikkavalmennuksesta



Kirjoittanut: Emma Siippainen

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Ohjasimme syys- ja kevätkaudella TPV:n juniorijalkapalloilijoille fysiikkavalmennusta kerran viikossa. Valmennuksessamme oleva joukkue koostui kahdestakymmenestä 12-vuotiaasta pelaajasta. Teimme heille alkukartoitustestit, joiden pohjalta suunnittelimme harjoituskertojen sisällön. Testeistä nousi esiin ongelmakohdiksi keskivartalon sekä polven hallinnan heikkous. Näiden pohjalta painotimme valmennuskerroillamme erilaisin liikkein tehtäviä polven hallinnan ja keskivartalon tukea kehittäviä harjoitteita. Syyskauden lopussa testasimme pelaajat uudestaan nähdäksemme mahdollisen vasteen fysiikkaharjoittelulle.

Halusimme myös kehittää pelaajien motorisia ja koordinatiivisia taitoja. Motoriset perustaidot ovat ketteryys, tasapaino, koordinaatio nopeus, voima ja notkeus. Ne ovat kaikkien lajitaitojen perusta ja niitä voidaan kehittää perusliikkumisella. Nuorena harjoittelun tarkoituksena on valmistaa urheilijan elimistöä ja suorituskykyä kestämään tulevan myöhemmän iän kovempi harjoittelu.

Koordinatiiviset taitotekijät ovat reaktiokyky, orientoitumiskyky, tasapainokyky, kyky erilaistua, rytmikyky, yhdistelykyky, erottelukyky ja sopeutumiskyky. Kun liikettä on toistettu tarpeeksi monta kertaa, siihen ei tarvitse tehdä enää yhtä usein, koska se on siirtynyt pitkäkestoiseen muistiin, jolloin liike on tiedostettu ja taloudellinen. Sitä voidaan tällöin suorittaa ottelumaisessa ympäristössä.

Koordinatiivisen harjoittelun periaatteet

  1. Monipuolisuuden periaate, käytetään useita erilaisia koordinatiivisia liikkeitä.
  2. Lisääntyvän määrän periaate, uusia liikesuorituksia lisätään valmennettavan kehityksen ja oppimisen mukaan
  3. Pysyvyyden periaate, samaa harjoitusta tehdään riittävän kauan.
  4. Toistamisen periaate, suoritusta toistetaan riittävän monta kertaa
  5. Systemaattisuuden periaate, levon ja rasituksen suhde tasapainoon
  6. Iänmukaisuuden periaate, jokaisessa ikävaiheessa valitaan tietylle kehitysvaiheelle sopivia harjoitteita

Vaihtelimme liikkeitä ja niiden haastavuutta valmennuksen edetessä. Esimerkiksi kuntopiireissä lisäsimme asteittain aikaa tai toistomääriä, sekä pyrimme ottamaan huomioon riittävien toistojen mahdollistumisen. Annoimme pelaajille taukoja harjoitusten väleissä, kun huomasimme sellaiselle tarpeen. 12-vuotiaille pelaajille ohjasimme kehonpainolla tehtäviä liikkeitä, koska heidän valmiutensa ei ole riittävällä tasolla painoharjoitteluun.

Oleellista on se kuinka usein muistikuvia koodataan, ylläpidetään ja toistetaan. Jalkapallotekniikka tulisi pääpiirteittäin oppia 12-13 ikävuoteen mennessä, jonka jälkeen harjoittelun painopiste siirtyy fysiikkavalmennukseen ja taktiseen koulutukseen. Ratkaisevaa nuoruusiässä on se kuinka jaksaa harjoitella suunnitelmallisesti, pitkäjänteisesti ja laadukkaasti, jotta voidaan aloittaa hyvissä ajoin tehostettu voimaharjoittelu.

Kerran viikossa tehtävät motoriset harjoitteet eivät ole riittävästi, jotta voitaisiin taata fysiikkaharjoittelun vaste. Annoimmekin pelaajille ohjeita harjoitteisiin, joita he voisivat tehdä kotona useammin. Toisaalta uskon, että kaikki harjoitteet, joita 12-vuotiaat tekevät on jollain tasolla kehittäviä. Tulevaisuudessa heidän tulisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota fysiikkaharjoitteluun, mutta kerran viikossa tehtävä harjoittelu oli hyvä ensikosketus pojille kyseisiin harjoituksiin.

 

PALAUTTEEN ANTAMINEN

Palautteen antamisen huomasin tärkeäksi tekijäksi harjoituksissa. Valmentajina annoimme positiivista palautetta pelaajille, jotka tekivät harjoitteet kunnolla. Kehuja he saivat hyvin menneestä yksittäisestä harjoitteesta tai toistosta, vaikka muuten harjoitus olisi ollut pitkälti pelleilyä. Huomasin, että tällaiset yksittäiset kehut motivoivat pelaajia tekemään hyvin myös seuraavan harjoitteen. Pyrimme myös käyttämään poikien nimiä, jolloin saimme annettua suoraan palautteen tietylle pelaajalle. Vaikka harjoite ei olisi mennyt täysin nappiin, kehuimme myös hyvästä yrityksestä ja keskittymisestä.

Nuorille pelaajille tulisi selkeyttää fysiikkavalmennuksen tarkoitus. Tuon ikäiset eivät vielä ymmärrä paljoa vammoista ja tuki- ja liikuntaelinongelmista, joita alkaa ilmetä, kun toistetaan tarpeeksi pitkään virheellistä liikemallia. Heillä kaikilla ei ole kasvupyrähdys vielä alkanut ja vain muutamalla oli polvien kanssa ongelmia. Kasvupyrähdyksen yhteydessä etenkin polviongelmat ovat yleisiä, koska aivot eivät pysy kehon nopeiden muutoksien mukana, jolloin kehon hahmotus- ja hallinta voivat olla heikkoja. Perustelimme heille aina harjoitusten tarkoitukset, mutta perustelut eivät aina olleet tarpeeksi riittäviä motivoimaan pelaajia niiden tekemiseen kunnolla.

 

KESKITTYMINEN

Haasteeksi nousi harjoituksissa pelaajien saaminen keskittymään tehtävään harjoitteeseen. Koin keskittymisen pysymisen haastavimmaksi asiaksi suunnitellessamme harjoitusten kulkua. Rakensimmekin harjoitukset sellaisiksi, joissa oli vaihtelua eri harjoitteiden tempolla. Keskittymistä vaativien harjoitusten välissä vapautimme pelaajia hetkeksi nopeampitahtiseen harjoitteeseen, jossa he saivat päästellä höyryjä esimerkiksi juoksuspurttien ja erilaisten viestien muodossa. Tällöin heillä pysyi keskittyminen parempana sitä vaativissa harjoitteissa. Joskus kuitenkin heillä jäi päälle nopeampi tempo ja voittamisen halu, jolloin keskittymisestä ei meinannut tulla mitään.

Huomasimme myös, että pojat eivät jaksa tehdä samoja liikkeitä montaa kierrosta. Voi olla, että he tylsistyvät samoihin liikkeisiin. Esimerkiksi 4 kierrosta kestävät kuntopiirit olivat liikaa. Tämä otettiin huomioon seuraavan harjoituskerran suunnittelussa vähentäen kierrosten määrää. Tämä oli heti toimivampi. Toisaalta joillain kerroilla poikien väsyessä fyysisesti he alkoivat keskittymään paremmin liikkeiden tekemiseen.

Saimme poikia kiinnittämään huomiota liikkeen kohdistamiseen oikeaan lihakseen pyytämällä heitä näyttämään, missä liike heidän mielestään tuntui. Näin he joutuivat itsekin keskittymään ja miettimään liikettä ja liikkeen tarkoitusta. Kun he saivat liikkeen tuntumaan oikeassa kohdassa heidän oli helpompi myös tehdä liike seuraavalla kerralla.

Sain projektin aikana myös oppia siitä, minkälaiset harjoitukset olivat liian helppoja tai liian vaikeita pelaajille. Harjoitukset tulikin löytää näiden kriteereiden välimaastosta. Tehtävien harjoitusten ollessa liian helppoja tai vaikeita, pelaajat alkoivat helposti temppuilemaan tekemällä liikettä ylikorostetusti tai nopeaa tahtia, jolloin harjoittelusta ei meinannut tulla mitään. Opimme löytämään sopivan tasoiset harjoitteet kokeilemalla erilaisia harjoitteita eri harjoituskerroilla. Kysymällä pelaajilta tietyn harjoitteen haastavuudesta saimme suoran palautteen heiltä sen lisäksi, miten näimme heidän tekevän harjoitetta.

 

LÄHTEET

Kemppainen Petteri. Luhtanen Pekka. 2008. Taidon kehittäminen, kehon toiminta ja liikemekaniikka. Tanoke International Soccerschool. Kannusvalmennus P & K Oy.

Vasarainen Jere. Hara Antti. 2005. Nuorten valmentaminen joukkuelajeissa. Edita Publishing Oy.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close